Kirjoittaja nimeltä Pasi Kanniainen oli kirjoittanut Päivämies-lehteen asiasta josta täällä on toisinaan keskusteltu. On kyselty miten ison perheen äidit jaksavat arjessa. Ja mistä saavat apua.
Näillä lestadiolaisilla toimii keskinäinen apu selvästi paremmin kuin tavallisilla seurakuntalaisille. Vai pystytkö sinä, ei-vl, noin vain saamaan kaksi kotiapulaista - vain kahden tunnin varoitusajalla?
”Kaksi uskovaista nuorta saapui kotiimme lapsia hoitamaan, ja mekin pääsimme yhteiseen iltaan. Vain kahden tunnin varoitusajalla, keskellä arjen kiireitä, nuoret lupasivat tulla ja tulivat. Se tuntui niin hyvältä, että sitä on vaikea pukea sanoiksi. Olen usein iloinnut siitä runsaasta nuorten määrästä, joka näkyy Jumalan valtakunnan työssä ja talostelussa. Mistä nuoret ovat tällaista intoa saaneet? Kodista, jossa isä ja äiti ovat heitä hoitaneet ja kasvamaan saattaneet. Kodista, jossa kasvattamisen vaakaa on yritetty pitää sopivasti tasapainossa turvallisilla rajoilla ja turvallisella rakkaudella. Kodista, jossa on luotettu siihen, että Jumala pitää huolta niin elämän iloissa kuin myös surujen keskellä.”
http://www.srk.fi/index.php?p=rakkaat_kasvatuksen_asiantunti
Ulkopuolisena ihailen sitä että lestadiolaisnuoret käyvät auttamassa suurissa perheissä ja vapaaehtoistyö on keskuudessanne yleistä. Varmasti myös nuoret saavat tästä omaan elämäänsä rakennuspuita. Ja Jumala iloitsee taivaassa kun ihmiset auttavat ja palvelevat toinen toisiaan. Tämä on lähimmäisenrakkautta johon Raamattu meitä käskee.
Ajattelin kirjoittaa tänne kaiken kielteisen vastapainoksi. Olis hyvä nähdä myös lestadiolaisuuden myönteisiä puolia!
Näillä lestadiolaisilla toimii keskinäinen apu selvästi paremmin kuin tavallisilla seurakuntalaisille. Vai pystytkö sinä, ei-vl, noin vain saamaan kaksi kotiapulaista - vain kahden tunnin varoitusajalla?
”Kaksi uskovaista nuorta saapui kotiimme lapsia hoitamaan, ja mekin pääsimme yhteiseen iltaan. Vain kahden tunnin varoitusajalla, keskellä arjen kiireitä, nuoret lupasivat tulla ja tulivat. Se tuntui niin hyvältä, että sitä on vaikea pukea sanoiksi. Olen usein iloinnut siitä runsaasta nuorten määrästä, joka näkyy Jumalan valtakunnan työssä ja talostelussa. Mistä nuoret ovat tällaista intoa saaneet? Kodista, jossa isä ja äiti ovat heitä hoitaneet ja kasvamaan saattaneet. Kodista, jossa kasvattamisen vaakaa on yritetty pitää sopivasti tasapainossa turvallisilla rajoilla ja turvallisella rakkaudella. Kodista, jossa on luotettu siihen, että Jumala pitää huolta niin elämän iloissa kuin myös surujen keskellä.”
http://www.srk.fi/index.php?p=rakkaat_kasvatuksen_asiantunti
Ulkopuolisena ihailen sitä että lestadiolaisnuoret käyvät auttamassa suurissa perheissä ja vapaaehtoistyö on keskuudessanne yleistä. Varmasti myös nuoret saavat tästä omaan elämäänsä rakennuspuita. Ja Jumala iloitsee taivaassa kun ihmiset auttavat ja palvelevat toinen toisiaan. Tämä on lähimmäisenrakkautta johon Raamattu meitä käskee.
Ajattelin kirjoittaa tänne kaiken kielteisen vastapainoksi. Olis hyvä nähdä myös lestadiolaisuuden myönteisiä puolia!
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kyllä kaikki toimii hyvin, kunnes avioeron jälkeen jätetty puoliso jolla lapset hoidossa. Ajattelee ,että olisko mahdollista uuteen puolisoon. Siihen asti tulee leipää ,pullaa, ja kaikkea apua, mut kun et jaksa ihmis-raukka elää sääntöjen mukaan, väsyt, uuvut, kaipaat puolisoa. Silloin sinut jätetään, halveksitaan, haukutaan, niin itsesi, kuin tuleva puolisokin. Kehoitetaan lapsiakin nousemaan isäänsä vastaan. Katkaistaan kaikki välit. Jäät silloin yksin, ainut onkin se rakastava äitini joka antaisi armosta syntini anteeksi. Seurakunta hylkää ja painostaa, elä yksin nuori mies. Kyllä sulla on iloa elämässä ihan tarpeeksi. Ajatelkaa kuinka armosta puhutaan, mut et jaksa nut elää niin kuin "säännöt" on . sinut jätetään ja poljetaan maanrakoon, muutenkin olet jo poljettu, jätetty avioerossa yksin huolehtimaan lapsilaumastasi. Onko tarpeellista enää lyötyä lyödä ja vainota.
Haluaisin uskoa, ja tiedän joukon mukana taivaaseen pääsisi. Onko vaihtoehtona lopettaa elämänsä , pääsis helpommalla, kuulema joudut helvettiin muutenkin , kun uutta puolisoa katselet.
Näyttää siltä, että auttamisellekin on ehdot vl-yhteisössä. Jos ole kuin muut, apu tulee.
Olet varmaan sama, joka kirjoitti aiemminkin eronneen kohtalostasi. Olen todella pahoillani tilanteestasi ja toivon jaksamista.
Varmasti tiedät sydämessäsi, että olet vapaa mies avioitumaan. Se on totuus. Jeesus näkee tilanteesi, hän ei sinulta vaadi epäinhimillisiä tekoja tai munkkilupausta siihen asti kunnes ex-puolisosi kuolee. Hän ei vaadi sitä jättäjä-osapuoleltakaan. Hän haluaa sinulta uskoa, ei tekoja. Jos nyt osaat erottaa lain ja armon toisistaan, niin se on parhaaksesi, eikä seurakunta voi sinua nujertaa.
Toki voi olla, että menetät lastesi ja yhteisön rakkauden, mutta Jeesus ei sinua jätä, jos turvaudut Häneen. Missään nimessä ei kannata harhaantua luulemaan menettäneensä uskonsa sen perusteella, että ei pysty suorittamaan ja käyttäytymään, kuten laki tai seurakunta vaatii.
Meitä on muitakin samassa tilanteessa. Lapset eivät korvaa rakastavaa puolisoa, johon kaikilla on oikeus. Harmittaa, että meitä nuoria eronneita syytetään vain lihan himosta, kun suremme yksinäisyyttämme. Sitäkin pidetään paholaisen piinaamisena.
Jos olet sydämessäsi antanut anteeksi ex-puolisollesi, olet myös itse saava anteeksi. Minkä anteeksi annamme täällä, sen Isäkin antaa anteeksi. Tämä anteeksiantaminen on tärkeä. Seurakunta voi hokea hokemasta päästyään anteeksiantoa, mutta mitä anteeksiantoa se on, jos ei anneta syntiselle uutta mahdollisuutta. Jos sinua ei hyväksytä uskovien joukkoon uuden suhteesi takia, silloin et ole saanut seurakunnalata anteeksi, vaan silloin lyödään vain lyötyä. Kyllä anteeksianto pitää näkyä ihan konkreettisesti. Näin yksinkertaista se on.
Pelastus kuuluu sinulle ehdoitta!
On sydäntä särkevää että olet joutunut omassa uskonyhteisössä painostuksen kohteeksi, sen jälkeen kun menetit vaimosi avioerossa. Järkyttävää. Tuolaiselal hengellisellä yhteisöllä ei ole näkjään tietoa kaan Jeesuksen tärkeimmästä opetuksesta lähimmäisenrakkaudesta, myötäelämisestä ja kärsivän tukemisesta. Myötätuntoni on puolellasi.
Toivon sinulle voimia. Ja toivon että voit alkaa rakentaa uutta avioliittoa rakastamasi naisen kanssa, sillä vielä se päivä paistaa risukasaankin. Uskon että Taivaan Jumala antaa sinulle voimia jaksaa tässä sillä Jumalan tahto ei ole että elät yksin ja onnettomana! Jumala luodessaan ihmisen totesi että "ihmisen ei ole hyvä olla yksin". Avioero on onnettomuus, mutta se ei estä solmimasta uutta liittoa. Kirkkomme luterilainen opetus ei kiellä avioitumasta.
että vaikka kaikki muut hylkäis sinut niin Jumala ei lastaan hylkää. Tee semmoinen ratkaisu, joka on itsellesi ja perheellesi paras. Muilla ei pitäisi olla sanomista sinun elämääsi.
Vl:ssa on se ikävä puoli, että jos ei tee ja toimi kuin toiset neuvovat ja tekevät niin et ole minkään arvoinen. Minusta sellaisesta on rakkaus kaukana. Se on heidän käsitys Jumalan tahdosta tuossa asiassa, että täytyy olla yksin jos tulee jätetyksi.
Välillä se tuntuu jopa siltä, että mitä huonommin sinulla menee sen parempi ja olet sitä parempi uskovainen. Inhottavasti sanottu mutta niin se on. Ja muka evankeliumi eli Jeesuksen nimessä ja veressä sitten auttaa kun on pattitilanne eikä näytä olevan tunnelin päässä valoa lainkaan.
Julmaa se on. Itse lähdin pois ja loppujen lopuksi oli erittäin vapauttavaa.
Mikään joukko ei sinua pelasta, vaan Jumala jos jaksat luottaa, että Hän näyttää mikä sinulle on parasta. Kukaan muu sitä ei voi sinulle kertoa. Toimi omantuntosi mukaan ja sen mitä ajattelet lapsillesi olevan paras. Hirveästi voimia. Helppoa ei tule olemaan. Mutta siitä selviää!
syy, liikaa lapsia, ettei itse pysty niistä huolehtimaan. Onko tämä kaunista?
Toisella puolella katua on kolme lasta, ja heillä ei vanhin huolendi nurimmasta koko lapsuuttaan, vaan kaikilla on lapsuus.
Naapurin tyttö.
Kyllä se hyvä että nuorillaki on rakkaus jumalanvaltakunnan työhön. Ja sitähän se perheessä auttamistyökin on. Diakoniatyötä. Ja nuoret saa käytännön tutustumista lastenhoitoon käydessään auttamassa isoissa perheissä.
Kyllähän kirkonpolttaja-ateistitkin kaveria jeesaavat mahdollisuuksien mukaan. Ei siihen lestadiolaisuutta tarvita.
Tämä auttamistyö ei ole vain vl-hyve. Tunnen islamilaisia perheitä, joissa toimii lähimmäisen auttaminen ihan samalla tavalla, ja autetaan vielä kristittyjä naapureitakin.
VL-nuoret tuskin menevät "epäuskoiseen" naapuriin lapsenvahdiksi. Sellaista diakoniatyötä ei ry:llä harrasteta. Kaikki vl-diakoniatyö kohdistuu vain heidän omaan porukkaan.
täällä kuin Irakin sodassa. Mun sukulaistytöt (vl:iä) käyvät koko naapurustossa (myös ei vl) auttamassa kaikenlaisissa askareissa lastenhoidosta ikkunanpesuun. Ihan turha levittää tuollaista sanaa, ettei vl:t huomioi kaikkia. Mites se on ei-vl:llä? Käyttekö auttamassa isoja perheitä avun tarpeen sattuessa? Taitaa jäädä se apu tähan palstaan ja lähimmäisestä "hyvän" sanan sanomiseen.
No, minä käyn viikoittain lastenhoitajana sisaruksillani joilla on suuret perheet. Saa nähdä jos ja kun minulla on perhettä saanko itse aspua sieltä päin...
mieheni sisko on ollut meillä jonkin verran lapsia hoitamassa ja auttamassa jos on rippijuhlia, ristiäisiä yms. Autan itse kykyni mukaan jos joskus lastenhoitoapua tarvitsee. Ja vanhimmat lapseni ovat jo sen ikäisiä että voivat hoitaa tädin lapsia sitten jos ja kun niitä tulee. Täti ei ole vl.
"Näillä lestadiolaisilla toimii keskinäinen apu selvästi paremmin kuin tavallisilla seurakuntalaisille. Vai pystytkö sinä, ei-vl, noin vain saamaan kaksi kotiapulaista - vain kahden tunnin varoitusajalla?"
Tuo auttamisen halu vain omien keskuudessa? Meillä harvoin tarvitaan apua, ja harvoin sitä pyydetään, mutta kyllä vl-ihmisillä tuntuu olevan kalenteri niin täyteen puukattu, että se hoitoapu on tilattava useita viikkoja aiemmin jos on tarvetta.
Sitten meille on käynnyt niinkin, että todellisen hädän ja avun tarpeen keskellä meitä oli luvattu tulla auttamaan. Mutta ei ketään kuulunutkaan, ja aloimme sitten soittamaan, että missä ihmeessä he viipyvät, koska aika loppuu kesken.
Mutta sukulaiselle olikin tullu vl-vieraita kylään, joiden luona olivat juuri vierailleet, ja he menivät sinne. Pettivät meille antamansa lupauksen, ja laittoivat vl-sukulaiset etusijalle. Meillä ei ollut mitään merkitystä ilmeisesti koska emme kuulu vl-liikkeeseen, kyseessä kuitenkin hyvin läheiset sukulaiset.
Eräs paikkakuntamme johtava saarna- ja hoitomies sanoi: "Jos nuorilla jää vielä aikaa koulun tai työn ja omien kotitöiden lisäksi, silloin lähdetään diakoniatyöhön auttamaan suuren työtaakan alla olevia suurperheitä. Muuta kodin ulkopuolista harrastusta uskovainen nuori ei tarvitse."
Meidät siis pakotettiin "laupeuden työhön". Tässä tuli totuus siitäkin "pyyteettömyydestä".
Osittain on kyse kunniasta!
On kunnia kysymys että joikainen voi osallistua näihin isät ja äidit iltoihin. Ei siinä kysytä nuoren omaa tahtoa vaan on itsestään selvää että jokainen kynnelle kykenevä ottaa osaa näihin talkoisiin.
Monissa siioneissa todellakin jokainen nuoi joka vain suinkin kykenee on nakitetty työhön tuollaisena iltana. Siinä ei kysytä nuoren omaa tahtoa. Vaan on kunnia asia että lapsen vahti saadaan järjestymään jokaiselle sitä tarvitsevalle.
Ja taas toiselta puolen se on sille perheelle kunnia asia josta nuoret lähtevät tekemään tälläistä työtä. On siis toiselta puolen kyse myös kuuliaisuudesta vanhempien käskylle.
Ja sitten se että tuollainen apu ei jakaannu tasaisesti kaikkien kesken vaan on edelleenkin perheitä jotka jäävät sitä vaille.
Tekstissä oli: "Kaksi uskovaista nuorta saapui kotiimme lapsia hoitamaan". Mitenkähän tuo uskovaisuus testattiin ja missä vaiheessa?
kunnostautuvat auttamalla perheitä. Jos ei vauvoja halua hoitaa (miksei?), niin voihan pelata ja paimentaa isompia ulkona, antaa remonttiapua, tehdä pihahommia..
Eipä heru kyllä diakoniaa tähän perheeseen, vaikka meillä ollut todella raskasta ja sen sukulaiset ja tuttavat tietää. 5 euroa tunnilta kun maksaa, saattaa jonkun joskus saada.
Ihan joka paikkaan mennään koko perheellä. Pari kertaa on tarjottu hoitajaa jos mennään seuroihin, muuten ei. Ja arvatkaa otinko hoitoa vastaan??? No en todellakaan, jos vapaa-ajanvieton saa määrätä hoitaja.
Monet itkut itketty ja apu on sitä, että kasvakaa aikuisiksi, kyllä se naimisiin mennessä ois pitänyt tietää!!!
Olen loppu.
kunnan perhetyöstä. Ei auta yhtään mitään jos joku diakoniaapu tulee kerran vuodessa auttamaan. Avun pitää olla säännöllistä ja tarpeeksi pitkään kestävää että toivut. valitettavasti seuratkaan ei joka vaivaa paranna. Jos parantaisi tuskin minella hätää olisi. sieltä minä olen tarvittaessa saanut apua. osa lapsista hoitoon muutamana päivänä viikossa jne. Voimia! Älä polta itseäsi loppuun.
kunnan sosiaalityöntekijältä ja perhetyöntekijältä. kirjoitin niin kiihtyneenä että ajatus meni sekaisin... t. edellinen kirjoittaja
liian ylypiä hakemaan appua. Mutta joskus sitä oli nöyrryttävä. Niin itestä se kiinni on . Ei voi saada apua automattisesti, on pyydettävä.
pelkästään ylimielinen ja hyvin jaksanut kaksitoistalapsisen perheesi kanssa. Mihin apua silloin tarvitset?
Miksi kirjoitit minun puolestani?
Meillä kävi perhetyntekijä, mutta sitä apua saa vain rajatun ajan. Se on ollut parasta mitä tähän tilanteeseen olen saanut. Niin lämmöllä muistelen sitä kivaa ja sympaattista tätiä.
Suvulta ja läheisiltä olen apua pyytänyt, mutta vastaus on se, että kasva aikuiseksi ja sitähän se elämä on! Ei edes sen vertaa, että oisin joskus päässyt lenkille, joka veis läheisen elämästä tunnin. Oma äiti on niin sippi, että sanoo vaan, että ei jaksa.
Ja kun meillä ei edes ole lestadiolaisittain iso perhe, vaativat lapset vain, niin siksi en ole kuin itsekäs ja lapsellinen. Ois pitänyt tietää ennen kuin naimisiin meni, mitä on hoitaa perhettä! Siis etukäteen pitäis miettiä ja olla valmis uhraamaan koko elämä ja oma tahto!Jokainenhan tietää, että siihen ei voi mitenkään varautua.
Mistä pyydän seuraavaksi apua? Läheiset ja kunnan apu on jo nähty.
Itkettää vaan niin valtavasti...
Että kuin hännänhuippuna minuun on lakattu pitämästä yhteyttä, kun olen niin "kahden vaiheilla" tämän uskoni takia. Jospa se vähän koulisi ei niin kuuliaista lasta?
Ei ainakaan helpota yhtään.tuntuu tosi pahalle, että jos et kilvoittele täysillä ja esitä kaikki-hyvin-tyyppiä, niin hyljätään tuo surkimus.
Mahtavat äitienpäiväalustunnelmat täällä siis.
Taas täällä kehutaan sitkeydellä ja kestävyydellä. Kuulostaa oikein hyveeltä tuo sinun ylpeytesi.
Kuule, ei se monenkaan kohdalla ole ylpeydestö kiinn, että ei saa apua vaan ihan siitä, että on saanut sellaisen viestin, että älä ruikuta jne...
Ei avun pyyntö ole mitään nöyrtymistä. Nöyrtymistä on se, että ei julista tai vihjaile, kuinka kestävä ja ahkera on ollut ja sitten on pitänyt muka "nöyrtyä" apua hakemaan. Tämähän menee ihan ristiriidassa Päivämiehen jutun kanssa, jossa ylistetään vl-naisia sitkeiksi.
osalle lapsista osapäiväistä päiväkotipaikkaa muutamana päivänä viikossa. Jos kunnalta lähtee kelalle lausunto että äidin jaksamisen tukemiseen tms. et menetä kodinhoidontukea. Nyt joku alkaa tietysti heti arvostelemaan miten käytetään yhteiskuntaa hyväksi... Mutta parempi hakea apua, että selviää pahimman yli kuin esim äiti surmaa lapsensa. Sitten päivitellään että miksi ei pyytänyt apua.
Tässä sen näkee että onko kaikki vahvoja selvityjätyyppejä niinkuin Päivämiehessä sanottiin kun kysyttiin ison perheen äidin jaksamista. Ei kaikki jaksa hyvin. Oikeastaan kun ajattelen tuttavapiiriäni, kaikki ovat väsyneitä ja tuntuu että viimeisillä voimilla raahustetaan. Ei voi mitään että olo on välillä hyvin pettynyt. Naimisiinmennessä toki ajattelin, että voi tulla iso perhe ja mutta en koe että voimia annetaan sen mukaan kun perhe kasvaa. Ei yksi ihminen kykene hoitamaan monen ihmisen työmäärää.
Kiitos myötätunnosta. Meillä on vaan se tilanne, että Luojalle kiitos ei olla saatu lapsia tämän enempää. Meillä vain kaksi alle kouluikäistä lasta,yksi alaluokilla koulussa, joten eihän äiti voi väsyä! Joku jaksaa kymmenen alle kymmenvuotiaan kanssa, minä en tahdo jaksaa näidenkään kanssa.(en kehtaa tässä tarkemmin eritellä, kun minut tunnistetaan sitten helposti) Olen tullut samaan tulokseen, että ei niitä voimia näköjään tullutkaan niin paljon kuin tarvitsee.
Mutta vastuu tulevaisuudesta on minulla ja minun täytyy yksin mieheni kanssa nämä hoitaa joka hetki, niin loput saattekin arvata! ;)