;-)
Kesä kesältä
kätemme vanhenevat,
ihojen uurteet
tulevat selvemmiksi
Valossa ne on helppo havaita
Ja lopulta turhamaisuutemmekin
antaa periksi:
emme enää käytä ryppyvoiteita,
hyväksymme sormiemme väsymyksen
Ja toisemme?
Katselen alas pyörteilevään veteen,
maistelen sanoja
Kätemme vanhenevat
mutta koski
kohisee
niin kuin ennenkin
Sama vimmainen juoksu
Nyökkään sille ja naurahdan,
ikäänkuin se
nyökkäyksestäni jotakin
piittaisi!
Muistamatta kuohuihisi pudonneiden
kyynelten määrää
sinä virtaat, syöksähdellen
yhä vain virtaat
Heität pärskyjäsi jaloillemme
seisoessamme sillalla
Katson sormiani
Niin,
vielä sittenkin
kun me olemme jo menneet,
emme koskaan palaa
Sinä kuohut -
pärskyt toisten jaloille,
villinä hypähtelet heidän rakastavien
sydäntensä ilona?
Ja yksinäisiä murheitaan kuuntelet
Niin kuin olisit vain heitä varten
Ja kun he ovat menneet
et heitä enää muista, niin kuin et kohta
meitäkään
Minua ja häntä
Käännyn
Kävelen hiekkatietä
kotiinpäin,
ovi narahtaa
Minun tekee mieli
tulla
nyt lähelle, koskettaa
tämä ohikiitävä hetki, rakkaani
hyväksythän väsyneet
sormeni
ja niiden hapuilevan kosketuksen
Anna hiljaisten aaltojeni
pudota uurteisiisi
Kesä kesältä
kätemme vanhenevat,
ihojen uurteet
tulevat selvemmiksi
Valossa ne on helppo havaita
Ja lopulta turhamaisuutemmekin
antaa periksi:
emme enää käytä ryppyvoiteita,
hyväksymme sormiemme väsymyksen
Ja toisemme?
Katselen alas pyörteilevään veteen,
maistelen sanoja
Kätemme vanhenevat
mutta koski
kohisee
niin kuin ennenkin
Sama vimmainen juoksu
Nyökkään sille ja naurahdan,
ikäänkuin se
nyökkäyksestäni jotakin
piittaisi!
Muistamatta kuohuihisi pudonneiden
kyynelten määrää
sinä virtaat, syöksähdellen
yhä vain virtaat
Heität pärskyjäsi jaloillemme
seisoessamme sillalla
Katson sormiani
Niin,
vielä sittenkin
kun me olemme jo menneet,
emme koskaan palaa
Sinä kuohut -
pärskyt toisten jaloille,
villinä hypähtelet heidän rakastavien
sydäntensä ilona?
Ja yksinäisiä murheitaan kuuntelet
Niin kuin olisit vain heitä varten
Ja kun he ovat menneet
et heitä enää muista, niin kuin et kohta
meitäkään
Minua ja häntä
Käännyn
Kävelen hiekkatietä
kotiinpäin,
ovi narahtaa
Minun tekee mieli
tulla
nyt lähelle, koskettaa
tämä ohikiitävä hetki, rakkaani
hyväksythän väsyneet
sormeni
ja niiden hapuilevan kosketuksen
Anna hiljaisten aaltojeni
pudota uurteisiisi
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aaltojesi äänet
kuulen..
.. Olen lähelläsi..
Hiljaa hymyillen
iloitsen sinusta ystävä,
tässä teetä hörppäillessäni
ja joskus kipeästikin,
ihmisten virrassa kun vilpittömästi
kaikkea hyvää elämääsi toivon
http://www.rakkausrunot.fi/runoilija.php?runid=50819&lue=1
Hyvää yötä...
Ja hienoa että olet olemassa!
lukea runoja taas kun yö saapuu
ja avrsinkin sinun runosi,
kiitos tästä lukuelämyksestä,
pidin hyvin hyvin paljon,
upea kokonaisuus
oikeesti,,
jokos on arskaa otettu?
ihanaa ollunna loikoilla rannalla
tuulen hyväillesä poskia
auringon lämmitässä
ruskettaen ihoa,
kauniita hymyilviä ihmisiä rannalla,
rusktus kaunistaa
mutta sisäinen kauneus tietysti se tärkein
ja mikä ei koskaan rupsahda,,
*omituinen höpöttäjä* piipahti,,
älä välitä vaan hymyile**
Mikä ihana tunnelma, miten taitavasti koottu.
Tätä en koskaan sanonut täällä
kenellekään: Tämä oli lukunautinto!
Luin tämän jo eilen, en vain saanut sanotuksi mi-
tään.
En tiedä, löydänkö oikeita sanoja tai onko sel-
laisia edes olemassa. Mutta tässä on elämän ja
vuosien jäljet. Kyyneleet, uurteet ja väsyneet
sormet hapuilevine kosketuksineen. Sinua, Sinua
alusta loppuun kauniin koskettavasti.