Järkeilen, tunteilen ja taas järkeilen tai tunteilen. En todellakaan tiedä vielä, mutta haluaisin tietää, mitä sinä haluat minusta. Ainakin ruusunpunaisten lasieni läpi näyttää siltä, että sinä haluat jotain minusta, mutta en järjellä ajateltuna en ole ollenkaan varma. Sinäkään et varmaan osaa lukea minun ajatuksiani.. Kaikki taitaa silti lipua ohitse ennen kuin mitään on ehtinyt tapahtua meidän välillä.
Haluatko sinä juuri sitä? Itse en nyt tiedä, mitä haluan, ja vielä vähemmän sitä, mitä tässä pitäisi tehdä. Oliko se sitten tässä? Olen ihan pihalla..
Haluatko sinä juuri sitä? Itse en nyt tiedä, mitä haluan, ja vielä vähemmän sitä, mitä tässä pitäisi tehdä. Oliko se sitten tässä? Olen ihan pihalla..
Vastaukset 35
Vanhimmat
ikä oli? Entä tän eloveenan? Nimiä? Vai huuteletko muuten vain?
Joku huutelee muuten vain.On sussakin silti vähän eloveenatyttöä kun oikein miettii.Älä nyt silti suutu.
Et uskokaan kuinka paljon oot mun päässäni tänäänkin pyörinyt.
"Hän on nainen vaan,
Mut sydämeni saanut on hän sijoiltaan.
On pakko tunnustaa,
Kuuntele mua: tarvitsen sua."
sinä sitten olet? Ja keneksi minut kuvittelet?
Tänne ole tapana nimiä laittaa.
tuntomerkkejä kuten iät tai jotain ulkonäöstä, miten tunnetaan jne.. kyllä sinä tiedät, älä yritä..
Jos jotain laitan.
Ollaan samalla vuosikymmenellä,sinä oot pari kolme vuotta nuorenpi.Katselin sun tähtisilmiäs joskus vuosituhannen vaihteessa.
Nyt taitaa olla välimatkaa n.240 km.
...
!!!
Arvelinkin.
ei tuosta saa vielä mitään irti.. lisää..
Laitoin sulle jonkun kerran sähköpostia ainakin heinäkuun loppupuolella ja loppuvuodesta.Sun nimi alkaa Koolla ja mun jiillä.
kirjaimet olisi sopineet sukunimiin, mutta en ole saanut postia.
Ne piti sopia.Ei voi mitään jos oli "väärähälytys".
huutelen. Huumorin puitteissa.. Nimiä tai ikiä et valitettavasti tule minulta saamaan. Tuo Eloveena on ihan riittävän kattava kuvaus :)
Jos et nimeä ja ikä kerro, niin paljastaisitko missä yhteydessä tapaatte? Työ, harrastukset, sama kaveripiiri, naapurit tms.?
voin toki kertoa, että emme ole tietääkseni koskaan olleet samassa työpaikassa tai koulussa yhtä aikaa.. :) Ei silti, en minä häntä etsi täältä. Ainahan on olemassa sellainen mahdollisuus, että hän lukee tämän ja saa uutta intoa, vaikka ei uskoisikaan tämän olleen hänelle kirjoitettu.
Milloin näitte viimeksi? :)
Siinä vastaus.. ;) Itsehän olen nähnyt hänet viimeisen 48 tunnin sisällä, hyvinkin. Hän myös näki minut silloin, paitsi jos hän näkee kirjaimellisesti lävitseni.. :)
Voisitko ajaa tuohon pihaani, istutaan ja jutellaan. Musta meidän välillä on jokin ihmeellinen vetovoima. Olet niin ystävällinen, mukava, kaikinpuolin täydellinen. Luultavasti vain siksi että olet niin ystävällinen.. luonteeltasi.. Näin sen ajattelen.
Toivon ettei kaikki olisi tässä tosin jotenkin tuntuu että niin taitaa käydä. Jos olet pihalla.. olisitko kohta tossa minun pihalla ;D
arvelen ettei hän kutsuisi minua pihalleen, vaikka siihen tulisi mahdollisuus. Jostain syystä näin.. :) Luulisin, että kutsu voisi kuulua johonkin sivummalle. Vaikkapa johonkin puistoon istuskelemaan tai kävelylle tjs. Tai mistä sitä tietää :) Ei, ei hän silti varattu ole, vaan muista syistä.. :)
Minä en muutenkaan ole kaikin puolin täydellinen, enkä aina niin ystävällinenkään, joten se siitä ;)
No voi harmi, onhan näitä vaaleita tyttöjä maapallo pullollaan, aina ei voi osua ;)
Järjellä vai tunteella? Tiedän, että molemmat ajatukset voivat sekoittaa pientä päärukkaa hyvinkin pahasti. Puntarin toisessa päässä on tunne; jo nimen sanominen tai kuuleminen saa punan poskille saatikka ihastuksen näkeminen...
Toisella puolen vaakaa on järki; miksi hän olisi kiinnostunut minusta (...yrittää epätoivoisesti keksiä syitä...)
Olet ajatuksissani!
noista hallitsee enemmän, tunne vai järki? Minusta on aina tuntunut siltä, että hän toimii aika vahvasti järjen mukaan, mutta välillä myös tunnepuoli pilkahtaa esiin. Tämä on siis vain minun näkemys, koska en tunne häntä kauhean hyvin.. Jonkin verran kuitenkin.. :)
En itsekään täysin ymmärrä mistä tämä suuri kiinnostukseni johtuu. Se ei ole järjellinen juttu, vaikka onhan hänessä useita asioita, joita arvostan ihmisissä yleensä. Yksi juttu on, että hän on yksinkertaisesti niin aito ihminen, että hänestä ei voi kun pitää. Hän ei ole kamalan hyvä valehtelija.. :D
Vastaan kysymykseesi, että ehdottomasti tunteella, jos molemmat olemme mukana siinä! :)
Tunne voittaa järjen, näin se vaan on, ainakin minun kohdallani. Menköön syteen tai saveen, en jaksa aina ajatella "niin järkevästi". Vaikka elämä on opettanut, välillä aika rankallakin kädellä, en halua pysyä loppuelämääni ikäänkuin jossain "häkissä" vaan antaa tunteen viedä eteenpäin.
Minuun tunneryöpsähdyksen herättävästä miehestä paistaa läpi aitous ja sellainen herkkyys, jota en ole kenessäkään toisessa ihmisessä ennen nähnyt. Sellainen ihannemies, sanoisinpa ;D
Vaihteeksi keksiä syitä miksi hän ei olisi susta kiinnostunut.
Hän on varmaan kiinnostunut sinusta samasta syystä kun sinä hänestä,järjellä tai ei mutta järjettömän suurella tunteella.
Itsekin annan tunteille valtaa. Liiallinen järkeily vain sekoittaa päätä ja saa lopulta aikaan vain päänsärkyä. Tunteet tuota naista kohtaan sekoittavat päätä vain hyvällä tavalla. Haluaisin antaa tunteille enemmän valtaa, mutta järki jarruttaa, koska en ymmärrä itsekään, miksi hän pitäisi minusta.
En ole ymmärtääkseni tehnyt mitään erityistä voittaakseni hänet itselleni. Olen vain oma itseni, enkä ole edes huomioinut häntä mitenkään erityisesti muihin nähden. Ei edes mitään peliliikkeitä :) Olen varmaan tyhmä, kun annan tilaisuuden toisensa jälkeen lipua ohitse...
Järki kyllä jarruttaa ankarasti, mutta tiedän olevani valmis sillä hetkellä, kun hän saa minut vakuuttuneeksi olevansa itsekin valmis. Pohdin melkeinpä liiallisuuksiinkin asti sitä, mitä nimenomaan hän haluaisi tapahtuvan ja mitä ei. Lopulta en tee juuri mitään..
Ehkä joskus katseeni paljastaa tunteeni. Ihailen ja arvostan häntä. Voin vain toivoa, että hän aistii ja ymmärtää sen. Tiedän että hänessä on tuota herkkyyttä. Uskon hänen aistivan sen, mitä sanat eivät kerro.
Hän on ihannenainen. Tiesin sen jo ennen kuin tunsin häntä kohtaan näin :)
Ei siihen tarvita mitään peliliikkeitä, että tämä tyttö on myyty. Pikemminkin pelijutskat saa minut hieman hämilleen (lue varpailleen).
Katseet kertovat monesti tosi paljon. Olen aivan varma, että minua pystyy lukemaan kuin avointa kirjaa, kun ollaan tykkäämisen kanssa tekemisissä. Jos minä valehtelen, se näkyy varsinkin silmistä. Joten parasta puhua totta kaikissa asioissa. Se, että menee hieman (aivan) lukkoon, kun on ihastuksensa lähellä, on merkki vahvasta tunteesta. Joskus se luetaan ikävä kyllä väärin :( Antaa toiselle kuvan, että ei kiinnosta vaikka sisällä kuohuu.
Olisi aika imartelevaa olla jollekkin ihannenainen :) Tarunomaista melkeinpä satua... tai unta. Ihanne määritelmiä on varmaankin yhtä paljon kuin on ihmisiä. Ne pienen pienet ja isot osaset vaan loksahtavat paikoilleen.
Pohdin itsekin, siis kiusaan itseäni valtavasti, ajatuksella: onko meillä mahdollisuutta ja mihin hän on valmis? Aika näyttää... toivottavasti :)
puheen ollen on niitä sellaisiakin luonnollisia siirtoja, joilla osoittaa toiselle olevansa kiinnostunut. Siis tarkoituksellisia sanoja ja eleitä.
En todellakaan pelkää puhua suoraan hänelle, mutta käyttäydyn silti kuin puusta pudonnut idiootti aina, kun avaan suuni puhuakseni hänelle. Aika koomista, eikä se minua haittaa. Niin vain on... :) Liian vahvat tunteet ovat este sille, etten voi näyttää niitä ihan niin, miten haluaisin näyttää ne.
Välillämme on näkymätön muuri. Jos hän menee myös hieman lukkoon lähelläni, tulee olemaan erittäin jänniä hetkiä edessä, jos ja kun päädymme yksissätuumin kahdestaan jonnekin. Onneksi kumpikaan meistä ei ota itseään niin vakavasti, että emme osaisi nauraa itsellemme :D
Sen olen kyllä matkanvarrella oppinut, että liian tosissaan ei saa asioita ottaa ja jos sattuu välillä kömmähdyksiä, ei auta muuta kuin nousta takaisin jaloilleen. Osaan tosiaankin nauraa itselleni ja elän varmaan tosi vanhaksi, jos nauru pidentää ikää... :)
En tiedä sinusta, mutta minulle toisen ihmisen kosketus on erittäin tärkeää. Tuntuu, että se energiamäärä mitä siitä saa, antaa potkua jaksaa. Ei tietenkään kenen tahansa kosketus vaan jonkun erityisen. Halipulaa kokeneena :( tiedän todellakin mitä puhun.
Voi, miksi tämä elämä onkin välillä niin kimuranttia. Läheisyydenkaipuu saa ihmisessä aikaan ihmeellisiä ja koomisia piirteitä. Koomisuus kylläkin pehmentää särmiä ja on vain plussaa :)
läheisyydenkaipuutako se onkin? :) Viime näkemällä tuli jostain taka-alalta sellaisia tuttuja tunteita, että mieleni olisi tehnyt rutistaa kunnon karhunhalauksella. En tietenkään tehnyt niin.. :) Nämä tunteet aiheuttavat sen, että tunnen voimakasta vetoa hänen lähelleen. Yhtä voimakkaasti olen vastustanut tuota imua, vielä toistaiseksi ainakin. Ei se mitään yleistä läheisyydenkaipuuta taida olla, kun tunnen vetoa vain häntä kohtaan.
En tehnyt mielestäni yhtikäs mitään näyttääkseni tunteitani, ja hieman harmittaa kun olen näin halju tyyppi. Silti jostain ihmeen syystä uskon hänen nähneen myös viime kerralla sisälleni.. :) Olen ollut mielestäni aina tasaisen tylsä tyyppi häntä kohtaan, mutta hän tuntuu olevan samalla aaltopituudella. Hän tuntuu ymmärtävän sellaisiakin pieniä tilanteisiin sopivia humoristisia sanoja ja eleitä, joita vain lähimmät ystävät ovat kokemuksen kautta oppineet ymmärtämään. Meidän täytyy olla vain niin samanlaisia.
Naurattaa kun ajattelenkin, että kun tunsin ihastuvani häneen ja huomasin hänenkin osoittavan kiinnostuksen merkkejä, keksin kerta toisensa jälkeen vakuuttavia selityksiä sille, miksi me emme voisi olla yhdessä. Kerroin eräälle ystävälleni tästä ja noista syistä, niin hän lyttäsi nuo tekosyyt maan rakoon ja kehotti yrittämään.. :)
Toivon mukaan vielä ei ole liian myöhäistä. Hukkasin kallista aikaa, mutta nyt olen sataprosenttisen varma siitä, että olen valmis katsomaan tämän loppuun. Kumpi tekee ratkaisevan liikkeen? Tehdäänkö vuorotellen jotain ratkaisevia liikkeitä? :D
tapasitte viimeksi ja yrititkö tehdä jotain? Kerro yksi tekosyy, jolla olet yrittänyt selittää itsellesi, miksi ette voisi olla yhdessä.
passaisi. Mukana ollaan, siis, jos vaikkapa vuoroteltais... Tiedätkö, kun luin varsinkin tämän viimeisen vastauksesi, niin meinasi tulla ihan liikutuksen kyynel (lienenkö hieman tavallista herkempää sorttia, vai mitä tämä mahtanee olla...) Kirjoitat jotenkin kivan empaattisesti :) ja aidosti.
Syitähän löytyy varmaan roppakaupalla siihen miksi emme voisi olla yhdessä. Minä olen ainakin löytänyt, mutta jääräpäinen kun olen, en vain tahdo uskoa niihin (liekkö tyhmyyttä vai halua uskoa haaveisiin?)
Minusta tämä tunne on juuri sitä läheisyydenkaipuuta, josta aiemmin kirjoitin. Sellaiseen ihmiseen, jota kohtaan ei tunne mitään, ei voi minusta tuntea myöskään kaipuuta. Ainoastaan ihminen, joka sykähdyttää sydäntä voi tuoda sen tunteen. Näin minä sen perustelisin :)
tuolla nimelläPitäiskö meijän mennä vaikka pusitoon kattelemaan elämää ja juttelemaan niistä katseiden vaikutuksista ja siitä järjen käytöstä?
nyt sattuisit ihmeen kaupalla olemaan hän, niin ehkä meidän pitäisi tehdä jotain tuon tapaista jossain vaiheessa ja sopivan kelin sattuessa.. :)
kirjoitus viestejä, mutta pointti tuli selväksi :)
Niin sade sää ei oikein ole mukava tapaamiselle, mutta mites ku meillä on pikkasen toi aikataulu ongelma?