En ole saavuttanut mitään elämässäni, vaikka yksinäisyydessä olisi ollut niin paljon aikaa tehdä tehdä ja oppia asioita. Aikaahan ei ole kulunut ystävyys- eikä parisuhteiden ylläpitoon. Kuitenkin joillakin on esim. monta tutkintoa, ystäviä, seurusteluhistoriaa ja kolme lasta. En käsitä.
Haluaisin lopettaa elämäni tähän.
Haluaisin lopettaa elämäni tähän.
Vastaukset 5
Vanhimmat
finally be fullfilled!
mon coeur, mon seul ami, petit.
Minulla on ihan sama juttu. Aikaa olisi tehdä vaikka mitä, mutta ei vain saa aikaiseksi. Sitten ihmiset, jotka ovat ikänsä seurustelleet ja eläneet laajan ystäväpiirin ympäröimänä, ovat ehtineet vaikka mitä muutakin, paljon enemmän kuin minä.
Toisaalta lienee totta, että ne ystävät ja seurustelukumppanit auttavat jaksamaan ja vaikkapa ihan opiskelemaan ja hankkimaan niitä tutkintoja. Motivoivat.
Jos sinulla on työpaikka, on asiasi mielestäni aika hyvin. Jos ei ole, pitää tehdä sellaisia asioita, että elämä tuntuu mielekkäältä.
Minun elämäni on ollut aika ainutlaatuinen, hyvin erilainen. Myönnän itsekin vertailevani elämääni muiden elämään. Eikä se tosiaankaan ole ollut tavanomainen. Onnistumisia, mutta runsaasti epäonnistumisia. Ei ole liioiteltua, että aloitin elämäni suunnittelun hyvin alkutekijöistä. En voi tietää, saanko koskaan työuraa, että voisin elättää itseni ja maksaa pankille opintolainat. Varsinkin parisuhteen tavoittaminen on hyvin kaukainen haave.
Asiat voivat näköjään muuttua hyvinkin pian. Sain kesäksi töitä, joten pystyn varmaan vuokran maksamaan. Puolisoa ei tosin ole tullut elämääni. Mutta ei sitä tiedä, jos ei elä ja katso mitä seuraava päivä tuo tullessaan.
Tunnistan itseni tekstistäsi. Entä jos voisimmekin kääntää kokemuksemme ja historiamme eduksi ja vahvuudeksi. Ainakin minä yritän sen tehdä. Olen oppinut paljon, tehnyt virheitä, mutta ehkä juuri niiden vuoksi olen ajautunut muuttumaan. Kun käy pohjalla, voiko juuri alemmaksi enää vajota?
Minä en ole selvinnyt yksin, vaan olen hakenut ja saanut apua. Edelleenkin minun on vaikea muodostaa uusia ystävyyssuhteita, mutta ehkä siihenkin vaikuttavaa käyttäytymistäni on muutettava. Olen oivaltamassa elämän isoja kysymyksiä ja syitä, miksi minä olen aina ollut erilainen ja itseäni häpeävä. On kai tärkeää irrottautua itsensä liiallisesta tarkkailemisesta ja nähdä myös muut, omina erilaisina yksilöinä.
Uskon, että asiat voivat muuttua. Ehkä tässä elämässä meistä jokainen uskoo parempaan ja saa pidettyä toivon yllä. Minun masennus- ja ahdistusdiagnoosilla on kuitenkin välillä hyvin vaikea saada pidettyä toivoa yllä. Ajatukseni menevät kuitenkin välillä "epäonnistuneeseen aikuistumiseen", jonka takia hapuilen edelleen tässä iässä kuin sellainen teini-ikäinen untuvikko. Tosin ulkonäkö paljastaa, että ikää on tuplasti. Se on kumma, että minulla menneisyyden taakka hidastaa raskaasti eheytymista ja elämänlangan vahvistumista. Eniten minä tuskailen ikäni kanssa. "Voiko laivaa enää kääntää? Olenko enää rakastettava?".
Ehkä olet kiinnostunut vielä opiskelemisesta?
Normaalitilassa kiinnostaisivat opiskelu ja monet muutkin asiat, mutta minua kiusaa sellainen tunne, etten voi enää onnistua missään mihin ryhdyn.
Alkukeväästähän innostuin lukemaan yhtä pääsykoekirjaa, mutta sittemmin mielialani on taas muuttunut enkä jaksa lukea.
"menneisyyden taakka hidastaa raskaasti eheytymista ja elämänlangan vahvistumista. Eniten minä tuskailen ikäni kanssa. "Voiko laivaa enää kääntää? Olenko enää rakastettava?"."
Samaistun tähän. Pelkään sitäkin, etten olekaan enää ulkonaisesti viehättävä, vaikka olen kai ollut.