Olen muutaman kerran nyt lueskellut näitä keskusteluja. Onhan se hyvä, että näitä palveluita on myös.
Minulla on kuitenkin tunne näitä lukiessa, että miksi näitä luen, kun nämä masentaa minua.?! Toki tiedän vertaistuen merkityksen, mutta onko tämä nyt se aivan oikein muoto.
Olen itse ollut vakavasti masentunut ja käyn nykyisin vielä terapiassa. Olin pitkään sairaslomalla. Vaikeina aikoina minulla oli rytmi todella sekaisin. Päivällä nukkui ja yöt valvoi, kun uni ei tullut. Ylös nousin juuri, kun lapset tulivat koulusta. Olin netissä kaiken aikaa jopa yöllä kolmen aikaan, mutta en keskustelupalstoilla. Kirjoitin omaa päiväkirjaa. Minulle se oli hyvä tapa purkaa itseäni. Tätä menimme läpi terapiassakin sitten.
Tein silloin päätöksiä. Pakotin itseni siihen, että
- lopetin koneella olemisen viimeistään klo 20.00. Pyrin olemaan siellä vain ennen lasten kotiin tuloa koulusta.
- menin nukkumaan unilääkkeen avulla viimeistään 22.30 uutisten jälkeen.
- en enään ajatellut mennyttä ikävää aikaa ja siihen liittyviä ikäviä ihmisiä
- kaikesta väsymyksestä ja ruokahaluttomuudesta huolimatta katoin joka aamu itselle aamupalapöydän kauniiksi serveettien kera ja söin pitkään lehdet samalla lukien sekä talvella kynttilöitä poltellen.
- aloitin maalaamisen.
- yhteyteni "yläkertaan" voimistui pitkän tauon jälkeen. Nykyisin ristin kädet joka ilta nukkumaan mennessä kiittäen menneestä päivästä ja pyytäen enkeleitä huomiseen päivään
- elin sitä hetkeä
- jne.
Asiat lähti minun kohdalla menemään ylöspäin, kun tein pieniä päätöksiä (jotka joskus saattoi tuntua aivan valtavan isoilta).
Toivotan teille kaikille voimia tämän sairauden kanssa.
Nyt on aika mennä pois koneelta.
Minulla on kuitenkin tunne näitä lukiessa, että miksi näitä luen, kun nämä masentaa minua.?! Toki tiedän vertaistuen merkityksen, mutta onko tämä nyt se aivan oikein muoto.
Olen itse ollut vakavasti masentunut ja käyn nykyisin vielä terapiassa. Olin pitkään sairaslomalla. Vaikeina aikoina minulla oli rytmi todella sekaisin. Päivällä nukkui ja yöt valvoi, kun uni ei tullut. Ylös nousin juuri, kun lapset tulivat koulusta. Olin netissä kaiken aikaa jopa yöllä kolmen aikaan, mutta en keskustelupalstoilla. Kirjoitin omaa päiväkirjaa. Minulle se oli hyvä tapa purkaa itseäni. Tätä menimme läpi terapiassakin sitten.
Tein silloin päätöksiä. Pakotin itseni siihen, että
- lopetin koneella olemisen viimeistään klo 20.00. Pyrin olemaan siellä vain ennen lasten kotiin tuloa koulusta.
- menin nukkumaan unilääkkeen avulla viimeistään 22.30 uutisten jälkeen.
- en enään ajatellut mennyttä ikävää aikaa ja siihen liittyviä ikäviä ihmisiä
- kaikesta väsymyksestä ja ruokahaluttomuudesta huolimatta katoin joka aamu itselle aamupalapöydän kauniiksi serveettien kera ja söin pitkään lehdet samalla lukien sekä talvella kynttilöitä poltellen.
- aloitin maalaamisen.
- yhteyteni "yläkertaan" voimistui pitkän tauon jälkeen. Nykyisin ristin kädet joka ilta nukkumaan mennessä kiittäen menneestä päivästä ja pyytäen enkeleitä huomiseen päivään
- elin sitä hetkeä
- jne.
Asiat lähti minun kohdalla menemään ylöspäin, kun tein pieniä päätöksiä (jotka joskus saattoi tuntua aivan valtavan isoilta).
Toivotan teille kaikille voimia tämän sairauden kanssa.
Nyt on aika mennä pois koneelta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Juttusi sai hyvälle mielelle :) Pienillä asioilla se elämäntyylin suunnan muutokset pitääkin aloittaa :) Mukavaa kevättä sinulle!
Tuli jotenkin niin levollinen olo kun luin tuon. Ihana :)
Niin positiivinen viesti :)
Olet kyllä sinnikäs ihminen!!
Onnittelen sinua suuresti vakavan masennuksen taltutuksesta! Voi että tekisi mieli halatakin sinua! :)
Jäät kyllä mieleeni pysyvästi! :)
Sinä ohjailet nyt elämääsi, eikä elämäsi sinua :)
Toivotan kaikkea ihanaa elämäntiesi varrelle!
Sinua lämmöllä muistellen, "minä vain" ,
hoitaja jostain kaukaa.
Vistisi oli tosiaankin positiivinen ja onnitelut sinulle masennuksen kuriin saamisesta!
Itse olen yrittänyt tuota keinoa myös, eli päätän asioita jotka minun täytyy muuttaa elmässäni, jotta voin elää "normaalisti". Ongelma on että mun tahdonvoima riittää yleensä maksimissaan kahdeksi päiväksi, sitten on taas niin paha olla että ei kykene noudattamaan niitä asioita. Huoh. Millä keinoilla pystyit pitämään päätöksesi vaikeina hetkinä?
Kysy vaikka lähimmästä mielenterveystoimistosta.
Pienin askelin. Kaikkea ei tarvitse aloittaa heti kerralla samana päivänä, en minäkään.