Tässä kauniissa kesän maassa
>
>Oi mikä ihanuus
>mikä kuulakkuus, oli
>vielä 60-luvun lopullakin,
>Karviassa ja muuallakin,
>tässä kauniissa kesän maassa.
>
>Ilma oli hapekasta, raikasta hengittää,
>vaikka tietysti lehmät, ilman korvakoruja
>antoivatkin oman tuoksunsa maalaismaisemaan;
>silloin oli RAKKAUTTA ILMASSA!
>Sen tuoksu oli KESÄN TUOKSU!
>
>Veneen lipuessa järvellä
>tyynen veden yläpuolella
>se kietoi meidät, lämpimään vaippaansa
>jonka alla, sen näkymättömän alla
>alkoi syntyä, sielujemme yhteys.
>Näkymättömät solut, rakkauden lämmössä lisääntyen
>ne alkoivat meitä yhdistämään...
>
>Nyt nuoruuden rakkaudenmaisemat
>ovat jo aikoja sitten ne ränsistyneet
>Ei niihin enää, voi muisteloihin mennä
>Tuntuu ett', korvakoruilla mauttomilla,
>noilla keltamuovisilla, ne ovat lehmätkin jo pilanneet...
>Suru vain tulee tästä, alennuksen maasta
>Ei ruovikkojärvelläkään unohtaa saata
>miten kaikki saasta, nyt täyttää tätä maata.
>
>Ilmapiiri tän maan, on nyt ihmisen ahneuden saastaa täynnä
>ja jos sen savolaiseen, muka lupsakkaan tyyliin sanoisin
>"eipä oes osanna uavistaa; että tässä näin käynnä"...
>
>Mutt' rakkautta samaa, tähän maahan vieläkin vaalia voimme
>me silloinkin, rukouksin rakentaen, tälle maalle, oman panoksemme toimme
>Täällä hikoillen, pahalle haisten, senkin kuulla saimme
>me rakkaitten lehmiemme lantaa loimme
>ja kuin versoen mullasta, siinä itsekin kasvaen
>me maahan tähän, yhteyttä aitoa koimme.
>Lapsemme kasvatimme, emme tavaran paljoutta palvoen
>mutt' Herran nuhteessa, rukoillen ja valvoen.
>
>Monet muut, silloinkaan, sitä eivät enää tehneet,
>niin tulivatkin sitten, nuo "uudet tuulet",
>-tuli ihan uudet, pakanuudet, niin voisi kai sanoa
>eikä ihmisten, juuri mitään, tarvinnut enää Herralta anoa.
>Sodan jälkeen, kun jaloilleen pääsi tää kristikansa
>eivät kai enää Jumalalle tarvetta, nähneet hyvinvoinniltansa;
>Tulivat tilalle, kaikki nämä nykyajan ihanuudet
>tuli TV:t, autot, autot uudet ja muutkin mukavuudet
>Ja kaiken sen, ihanuuden kruunaten,
>kansa tää, keskioluensa, sai kauppoihin; voi elämää!
>
>On ihanuutta tätä, nyt kestänyt jo
>niin, kohta jo joltinenkin ihmisikä;
>ei sellainen ikä, mitä Jumala kirjassaan hyvinkin lupaa
>mutt' ikä ihmisen sellaisen, johon moni jo päätyi
>suurkuluttaja siis tuon keskioluen.
>Kuka hankeen jäätyi, kellä maksa lopulta sanoi sen, "poks",
>vaikka kestikin se kyllä "koko elämän", kuten lauloi eräs tuo,
>joka aikoinaan myös kertoi, ett mielellään hän myös olutta juo.
>Hänkö läpi ajoi vateen olutaatteen, mutt' kesken poistui hänkin keskuudestamme
>niin nyt kioskeista tämän maamme, jo oluensa saavat, RAKKAAT lapsenlapsemme...
>
>
>Nyt sinulta vain pyydän, RAKAS JUMALA,
>sä vielä voit RAKKAUDESSAS armahtaa ja pelastaa
>synnyinmaamme kauniin, tämän RAKKAAN SUOMENMAAN!
>
>Jumala siunatkoon rakkaudessaan
ja armollisuudessaan Suomea ja suomen kansaa!
>
>Oi mikä ihanuus
>mikä kuulakkuus, oli
>vielä 60-luvun lopullakin,
>Karviassa ja muuallakin,
>tässä kauniissa kesän maassa.
>
>Ilma oli hapekasta, raikasta hengittää,
>vaikka tietysti lehmät, ilman korvakoruja
>antoivatkin oman tuoksunsa maalaismaisemaan;
>silloin oli RAKKAUTTA ILMASSA!
>Sen tuoksu oli KESÄN TUOKSU!
>
>Veneen lipuessa järvellä
>tyynen veden yläpuolella
>se kietoi meidät, lämpimään vaippaansa
>jonka alla, sen näkymättömän alla
>alkoi syntyä, sielujemme yhteys.
>Näkymättömät solut, rakkauden lämmössä lisääntyen
>ne alkoivat meitä yhdistämään...
>
>Nyt nuoruuden rakkaudenmaisemat
>ovat jo aikoja sitten ne ränsistyneet
>Ei niihin enää, voi muisteloihin mennä
>Tuntuu ett', korvakoruilla mauttomilla,
>noilla keltamuovisilla, ne ovat lehmätkin jo pilanneet...
>Suru vain tulee tästä, alennuksen maasta
>Ei ruovikkojärvelläkään unohtaa saata
>miten kaikki saasta, nyt täyttää tätä maata.
>
>Ilmapiiri tän maan, on nyt ihmisen ahneuden saastaa täynnä
>ja jos sen savolaiseen, muka lupsakkaan tyyliin sanoisin
>"eipä oes osanna uavistaa; että tässä näin käynnä"...
>
>Mutt' rakkautta samaa, tähän maahan vieläkin vaalia voimme
>me silloinkin, rukouksin rakentaen, tälle maalle, oman panoksemme toimme
>Täällä hikoillen, pahalle haisten, senkin kuulla saimme
>me rakkaitten lehmiemme lantaa loimme
>ja kuin versoen mullasta, siinä itsekin kasvaen
>me maahan tähän, yhteyttä aitoa koimme.
>Lapsemme kasvatimme, emme tavaran paljoutta palvoen
>mutt' Herran nuhteessa, rukoillen ja valvoen.
>
>Monet muut, silloinkaan, sitä eivät enää tehneet,
>niin tulivatkin sitten, nuo "uudet tuulet",
>-tuli ihan uudet, pakanuudet, niin voisi kai sanoa
>eikä ihmisten, juuri mitään, tarvinnut enää Herralta anoa.
>Sodan jälkeen, kun jaloilleen pääsi tää kristikansa
>eivät kai enää Jumalalle tarvetta, nähneet hyvinvoinniltansa;
>Tulivat tilalle, kaikki nämä nykyajan ihanuudet
>tuli TV:t, autot, autot uudet ja muutkin mukavuudet
>Ja kaiken sen, ihanuuden kruunaten,
>kansa tää, keskioluensa, sai kauppoihin; voi elämää!
>
>On ihanuutta tätä, nyt kestänyt jo
>niin, kohta jo joltinenkin ihmisikä;
>ei sellainen ikä, mitä Jumala kirjassaan hyvinkin lupaa
>mutt' ikä ihmisen sellaisen, johon moni jo päätyi
>suurkuluttaja siis tuon keskioluen.
>Kuka hankeen jäätyi, kellä maksa lopulta sanoi sen, "poks",
>vaikka kestikin se kyllä "koko elämän", kuten lauloi eräs tuo,
>joka aikoinaan myös kertoi, ett mielellään hän myös olutta juo.
>Hänkö läpi ajoi vateen olutaatteen, mutt' kesken poistui hänkin keskuudestamme
>niin nyt kioskeista tämän maamme, jo oluensa saavat, RAKKAAT lapsenlapsemme...
>
>
>Nyt sinulta vain pyydän, RAKAS JUMALA,
>sä vielä voit RAKKAUDESSAS armahtaa ja pelastaa
>synnyinmaamme kauniin, tämän RAKKAAN SUOMENMAAN!
>
>Jumala siunatkoon rakkaudessaan
ja armollisuudessaan Suomea ja suomen kansaa!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.