Mitä tehdä, kun stressi => työuupumus => masennus iskee, eikä alle 40v enää jaksa? Mitä vaihtoehtoja löytyy "omaan pussiin" tekevälle? Yksinkertaistahan olisi toiselle töitä tehdessä jäädä pitkälle sairaslomalle, mv:n ei olekaan niin yksinkertaista. Varsinkin jos/kun uupuminen tapahtuu vuoden kiireisimpiin aikoihin: hommat kun olisi kuitenkin hoidettava ja elukoista huolehdittava!?
On vaikeaa sivusta seurata lähimmäisen tuskaa ja uupumista sekä henkistä ja fyysistä kipua... Tuskallista olla koko ajan varpaillaan, peläten pahinta, toivoen parasta... Neuvoja kaipailen, lähimmäisten ja samaa kokeneiden tukea... :-(
On vaikeaa sivusta seurata lähimmäisen tuskaa ja uupumista sekä henkistä ja fyysistä kipua... Tuskallista olla koko ajan varpaillaan, peläten pahinta, toivoen parasta... Neuvoja kaipailen, lähimmäisten ja samaa kokeneiden tukea... :-(
Vastaukset 27
Vanhimmat
Lyhyt sairauslomakin on paikallaan -ja ERILLEEN
ENTISESTÄ KOTI-ILMAPIIRISTÄ.VAIKKA KYLPYLÄÄN,
MUTTA SIELLÄKIN LEPO JA HOIDOT YKKÖSASIAKSI.
NÄIN MINÄ PARANIN PAHIMMASTA UUPUMUKSESTA.
Myötätunnolla olen mukana tilanteessasi, kuullostaa raskaalta. Jos perheessä yksi sairastaa(burnout ja masennus on vakava juttu,
niin toki se heijastuu koko perheeseen.
Toista ihmistä voi auttaa vain sen verran, kuin
hän antaa auttaa. Läheisillä voi olla avuttomuuden ja ahdistuneisuuden tunnetta, kun
ei tiedä, mitä tehdä.
Burnout ja masennus hoitamattomana voi johtaa
entistä syvemmälle, jopa työkyvyttömyyseläkkeelle.
Kehoittaisin ottamaan yhteyttä työterveyshuoltoon, lääkärille tai terveydenhoitajan vastaanotolle keskusteluaika,
jossa kertoa ihan rehellisesti, miltä tuntuu.
He ovat ammatti-ihmisiä pystyen kartoittamaan
avun tarpeen. Ja onhan kunta velvollinen jär-
jestämään sijaisapulomittajan sairasloman ajaksi.
Ei ole heikkoutta myöntää, että nyt ei jaksa.
Viisas hakee apua.
Omaisilla on tärkeä rooli olla arjessa mukana
ihan tavallisissa asioissa, lohduttaa silloin
kun näyttää seinät kaatuvan päälle. Eikä siihen
aina sanoja tarvita, voi vaikka vaan halata!
Vilpittömästi voimia, energiaa ja hakekaa apua
terveydenhoitoalan ammattilaisilta!
Ollut varaa jäädä sairaslomalle.Joten purin
hampaat yhteen ja päätin selviytyä ylös
väsymyksestäni.Mutta tiukille se otti!
valtavan itseluottamuksen, selvisin i t s e.
Ei mömmöjä, ei tukea, pilaamassa onnistumisen iloa ja voiton saamista.
Noin minä sen koin. Ikinä en ole ollut niin kovilla, enkä niin heikkona, mutta selvisin.
Mielestäni se kuuluu elämään.
saa mahdollisesti itsensä myös taivaaseen, tai mihin kukin sitten henkilökohtaisesti uskookaan.
Kun uupumus iskee, on toimittava!
Heti pitää hakea kuukausi saikkua ja pätevä sijainen navettaan ja urakoitsija tai joku työntekijä peltotöihin!!!
Kun asiat alkaa rullaamaan ja henkäisee vähän, niin voi ehkä alkaa toipua masiksesta, muuten vajoaa vain syvemmälle.
kummallista kyllä ihmiset väsyvät enemin tekemättömistä töistä kuin työn teosta.itse olen osannut nauttia työstä ja siitä että työt on tehnyt ajallaan,vaikka yötä myöten.on osattava nauraa myös omille virheilleen,ota elämä vastaan hymyissä suin .puolison kanssa yhdessä töitä tehden saa voimia kun välillä hassuttelee ja suukottelee.älä elä yli varojen,velka vankeus rassaa.etsi oma tie älä seuraa mitä naapuri tekee.toki pois koti nurkista valillä pitää päästä.mutta perhe on suuri voimavara älä siis lähde yksin.KOKEILE NÄITÄ !!!
Usein tuohon kuntoon menty kun rahapulassa tehty liian paljon töitä . Luuletko että auttaa masikseen katsella kun urakoitsija pörrää pellolla 120€ tuntipalkalla.
Itselläni auttoi, työmäärä väliin meinasi karata käsistä ja oli vähän pakko nollata tilannetta. Jos talous ei kestä palkattua väkeä tai urakoitsijaa, niin eikö kannattamaton toiminta kannata hetimiten lopettaa? Saikulla ollessa perustoimeentulo tulee sl-korvauksista, niin täytyy urakoitsijan avulla päästä edes nollatulokseen, tai toiminta on raskaasti tappiollista!
saaminen navettaan onkin jo oma stressin ja uupumuksen aiheensa. Ei niitä ole runsaasti saatavilla. Peltotöihin saa helpommin urakoitsijoita. Täälläpäin ainakin.
Tuo on kyllä totta ettei tilannetta saisi päästää kovin pahaksi. Mutta mistä sen sitten aina tunnistaa. Itse sitä varmaan viimeksi osaa epäillä. Painaa vaan menemään vaikka olisi huono olokin.
harrastus tai joku muu missä ajatukset saa täysin pois niistä kotiasioista.Viina tuskin hyvä tähän "nollaukseen".itellä lähti ihan yksinkertaisesti tanssiharrastuksen parissa.
Vähitellen,mutta aika paljon tanssille velkaa!Jaksamisia ja tsemppiä!
Joskus se muutaman tunnin kotoa poissaolo on paljon tehokkaampaa myös työtehon kannalta.
Ja siellä korostettiin juuri noita ulkopuolisia harrastuksia ja elämysnautintoja ihmiskehon työssä jaksamiseen.-Eipä ole sitä tullut ennen oikein noin ajateltua,mutta näin se vaan on.
Rahanpuutteenkin voi sietää hyvin pitkälle mielekkäitten harrastusten turvin.
ennaltaehkäisevää toimintaa, masentunut on ensin kuitenkin hoidettava, ei tuputettava vielä uutta "murhetta" siitä, kuinka jaksaa/ehtii vielä harrastaakin. Mutta harrastusten jättö taas on vakava hälytyskello.
Se on sellainen asia,että siihen on
puututtava heti.Sitä ei väsynyt ja uupunut
itse osaa hakea apua.Vaan se on tapahduttava
toisen ihmisen avustuksella.
Minulla on ollut totaalinen loppuunpalaminen,
vuosia sitten.Itse en silloinkaan osannut
hakea apua,sitä meni vaan ja itki ja
teki kuin ropotti.Mutta tuli sellainen
ihminen,joka kysyi että mitä sinulle
kuuluu.Silloin tuli romahdus,menin
aivan niin kuin räsynukke.Kun vain yksi
henkilö tuli ja sanoi ne sanat.
Vei minut lääkäriin ja sain 3 kuukautta
sairaslomaa,ja juttukaverin sairaalasta
jonka luona kävin alkuun joka päivä.
Niin se täti sanoi sitten puolen vuoden
kuluttua minulle että.kun oli nähnyt
minut ekakerran,että tuo ihminen ei
selviä ilman sairaalahoitoa.Mutta
lepo ja jutteleminen jonkun kanssa auttoi
minut taas elämään.Pitkä oli taival mutta
se auttoi.Mutta nyt on taas alkanut
väsyttää ja ei huvita muuta kuin pakolliset
työt tehdä.Ja toisinaan nekin tympii.
Mutta kun tulen navetalta aamulla,
menen nukkumaan heti,ja herään sitten
kun jaksan.Otan aikaa sanon miehelleni
että en jaksa menen nukkumaan.
Ja saan nukkua,hoitaa poikaa sillä aikaa.
Se on helposti tuleva takaisin,se uupumus.
Mutta sen kun nyt on oppinut tunnistamaan,
on helpompi heti löysätä,ettei pääse
pahaksi.
Pojallekin joskus tulee huudettua.kysyy
miksi äiti huudat.kerron sille et
anteeksi,ei äiti tarkoita mitään,Mutta
äiti on nyt kamalan väsynyt.
Kaikkea on ajateltava ja siihen työt
tehtävä.Kesät varsinkin kiireisiä.
Lomittajatkin on täällä päin mitä sattuu.
Enemmän on töitä kun menet navettaan,vaikka
kuinka neuvois ja ohjeita kirjoittaisi.
Jonkun pitäis puuttua siihenkin ongelmaan,
meillähän se pitäis kunnon loma olla,
että hommattaisi tunnolliset lomittajat.
Niillä täällä päin aika menee hevosiaan
hoitaessa,ja ovat jo väsyneitä töihin
tullessa,ja kamala kiire kotiin hoitamaan
hevosia.Se on väärin silloin ei pitäis
töihin lähteäkään,jos tärkeimmät on
ne omat työt ja harrastukset kuin
se oikea työ,mistä palkan saapi.
Onko se teidän mielestä lomaa,et sitten
saa parsia jälkiä navetalla ja vahinkoja
tulee,ja lehmät on antibiootilla heti.
Arvaan että joku lomittaja vastaa tähän
niille kun ei saisi sanoa mitään.
Ovat niin kaikkitietäviä toiset.
Ja vielä että en yleistä.Mutta suurin
osa olis koulutettava uudelleen ja johtavien-
lomittajien pitäis valvoa paremmin asiaa.
Mutta asiaan ota sinä nyt hän joka on
uupunut ja juttele hänelle ja vie
lääkäriin Tai jos sais apua jollakin
muulla tapaa.Älä enää katso sivusta,
se voi olla kohtalokasta,kun aikaa kuluu.
Heti vain otat ohjat käsiin.älä katso
enää päivääkään:Tiedän ne ajatukset
mitä uupuneen päässä liikkuu,ja se
voi koitua kohtaloksi jos kukaan ei
ota ohjia käteensä.Hän ei jaksa yksin,
se on suuri kynnys lähteä apua hakemaan,
ja väsymys tekee että sitä ei jaksa.
Hän huutaa apua,mutta ei osaa tai pysty
sitä sanomaan.
Ei saa tosiaan jäädä odottamaan.
heti sen parempi kun joku menee ja ottaa
kaulasta kiinni ja kysyy.Miten jaksat???
Toivotan Sinulle voimia jatkossakin, onneksi perheesi osaa ottaa ohjat ja tukea.
Sairastapaukset ovat aina hankalia, on kyse sitten uupumuksesta tai vakavemmasta loukkaantumisesta.Minulla on kokemusta muutamasta tapauksesta, jossa on ollut kyse vaikeasta sairaudesta, jonka paraneminen vei aikaa.Työskentelen lomittajana ja itselläni on tila,joten ymmärrän mitä töitä tilalla on kausittain.
Olen joutunut tilanteeseen, jossa minun tehtäväkseni on uskottu tilan kaikki työt.Tilan töihin osallistui peltotöiden aikaan minun lisäkseni urakoitsia, karjan hoidon huolehti lomittaja ja kaikki työt tuli tehtyä tavalla tai toisella ajallaan.Minun tehtävä vain oli huolehtia töille tekijä ja huolehtia tarvittavat tarvikkeet pelipaikalle.Onneks naapurit olivat halukkaita auttamaan eri töissä, näin ei ole joka paikassa.Tilalla oli teetetty peltotöitä jo aiemminkin urakkatyönä, joten onneksi urakoitsia oli jo varautunut tehtäviinsä.Minulla oli se etu asiassa, että tunsin ja tiesin tilan erittäin hyvin, joten minulla oli hyvä pohjatieto töiden organisoimisesta.
Tietysti masennuksessa on aina kyse siitä, mitä apua ja missä mittakaavassa ihminen sitä haluaa vastaanottaa.Ihmisen tarvitsee ensin itselleen myöntää, että nyt on aika levätä, ei jaksa eikä pysty tekemään töitä.Masennus on vakava juttu ja se pitää hoitaa pois.Sen voin sanoa, että asioilla on aina tapana järjestyä,sen huomasin silloin, kun järjestelin vieraan tilan töitä,vaikka väliin tuskanhiki pukkasi otsalle. Mutta paras palkka siitä oli nähdä, kun ihminen toipuu ja pystyy taas tekemään työtään.Kaikki tekemäni työ oli sen arvoista, enkä saanut mitään ekstralisää palkkaani, koska tein tämän homman omasta auttamisenhalustani.
on vakava sairaus,jota tässä maassa ei ymmärretä. Yleisin "neuvo" on ottaa itseään niskasta kiinni. Masentunut on tehnyt juuri niin liian kauan, ja tuo lause vain pahentaa tilannetta. Masennus on kuin halvaus, joku päivä ei vain enää liiku, tai sitten muuttuu maaniseksi, eikä nuku lainkaan, tekee vain saamatta mitään aikaiseksi, ja luulee olevansa ainoa, joka asian kykenee hoitamaan, kunnes romahtaa täysin.
Tuossa kunnossa oleva ihminen ei kykene ajattelemaan kriittisesti, joten ainoa keino hakea apua on, että läheinen hoitaa hommat (hankkii lomittajan, varaa lääkärin, jne) valmiiksi kuntoon, ja sitten lähdetään lääkäriin. Läheisen on muistettava myös, että vastareaktio on raju, tulee sitten suut ja silmät peetä täyteen, mutta lopussa kiitos seisoo. Jos läheinen ehti ajoissa.
Voisit aloittaa soittamalla oman alueesi maaseuduntukihenkilölle. Yhteystietoja on silloin tällöin Maaseudun Tulevaisuudessa, ja varmasti saatavilla esim. mielenterveystoimistolla ja Melassa. Suosittelisin siksi maatalouspohjaistaihmistä/-apua,ettei terveydenhuoltobyrokratiassa juurikaan ole tuntemusta alasta.
Sairauslomaa saa ja voi ja pitääki hakea. Ei maatyöt kaadu siihen.Mutta elukoista on huolehittava ja kunnolla. Tehköön sen lomittajat,mahd.sukulaiset,mahd.ystävälliset naapurit...jos niitä on.Tääläpäin,missä asun,on naapuriapua vielä tarjolla ja käytettykin,kun yksi immeinen sairastu kesken rakentamisen--tuli naapurin isännät ja teki.Mutta ihan ensteks se uupunut on saatava lääkäriin.Siitse lähtee.
Vaikea sanoa, kysy kunnasta voisiko pitää esim. loman tällä hetkellä, tietenkin töitä pitäisi tehdä jonkun muunkin kuin lomittajan, nythän on vähän sellainen hetki muutenkin ...
Masennus on sellainen sairaus, ettei se mene ohi ihan heti, siinä menee yleensä kuukausia.
Että burn out uhkaa..siis jos on tehnyt hommia jo useamman vuoden niin että itkettää ja päässä pyörii,ylimäärästä ei jaksa,mutta ei ole luhistunut kuitenkaan ja jäänyt sänkyyn makaamaan.Eikö se ole vasta burn out?
Minä lopetin kaikki pikkujutut joita tykkäsin tehdä kun ei jaksa yksinkertasesti ja sitten on 10 vuoden univelka(lapsia tullut useampi).
Mutta kuka sanoo että se luhistuminen tulee,voihan sitä pärjätäkin-mun työpäivä on ollut jo vuosia 20 h eikä oo ollu yhtään lomaa vielä-kään.
Se voi tietty olla että sittenko rymähtää niin rymähtää kunnolla:(
Lomittajaa en oo suostunu ottamaan kun aattelen että ne rupee kylillä puhumaan.Samoin kunnan tarjoaman siivousavun kanssa.Hullu eukko.
Ennenkuin simahdat kokonaan.
Siivota voi välillä vähän pintapuolisemminkin.
Muitten puheista älä välitä.
No en ole sen sortin asiantuntija, että tietäisin mistä näkyy tälläinen ilmiö tai sairaus, mutta sen kumminkin tiedän ystäväpiiristä, että mikäli masennus iskee, niin hoito voi kestää jopa vuoden.
Samajuttu Burn-outissa.
Siinä mielessä kyseessä on vakava tauti, joten sitä kannattaa välttää ihan omatoimisesti, eikä ajaa itseään loppuun.
on tapana vastata potilaan "milloin paranen?"-kysymykseen, että parantumiseen menee sama aika kuin sairastumiseen.
40-kymppisenä kun alkaa selviämään millaisen koko elämän kestäneen kepukusetuksen uhri on niin,loppuikä menee toipumisen merkeissä.
Anna ihmisten puhua,jos ne siitä saa
tyydytyksen.Ota ihmeessä lomittaja,
ja niidenhän pitäis olla vaitiolovelvollisia.
Mutta ikävä kyllä se ei pidä paikkasa,puhuvat
kaikkien asiat.
Mutta asiaan.Se luhistuminen tai pysähdys
tulee jos jatkat tuohon malliin.
Huolehdi itsestäsi ja lepää.
Anna sellaisten hommien olla mitkä
ei ole pakollisia sillähetkellä.
Ja jos et jaksa siivota tänään,ei sitä
ole pakko tehdä.Se ei haittaa jos roska
on lattialla tai parikin.Sinun pitää
ajatella itseäsi.Minulla on ollut
vuosia sitten loppuun palaminen.
Tiedän mistä puhun,ja se on sitten
vielä sellainen se voi uusia.
Mutta nyt olen oppinut tunnistamaan
sen,olen levännyt.Kerta kaikkiaan olen vain
ollut ja nukkunut.Päivä tai pari lepää
ei tee kuin navettahommat.Auttaa paljon.
Mutta sitä ei itse huomaa,sen huomaa
vain toinen ihminen.Ja sitten sitä
menee sellaiseksi et sitä vain tekee
tekee niinkuin ropotti töitä.
Vaikka ei jaksaisi mennä pyyhältää
vain eteenpäin.Silloin olis pysähdyttävä.
Ja on vaikeata lähteä hakemaan apua.
Niin minullakin oli ulkopuolinen ihminen
kysyi minulta vain kysymyksen että
mitä sinulle kuuluu?
Silloin tapahtui se luhistuminen.
Eli oli joku ihana ihminen,et tuli ja
kysyi.Siitä alkoi pitkä kuntoutuminen
ja joka päivä puhuminen mielenterveys-
toimistossa.Sieltä on noustu,mutta
varoa pitää et tule takasin.Nyt osaa
suhtautua siihen niin kuin asiaan pitää.
Ensimmäisen kerran kun lääkäri mainitsi
mielenterveystoimiston,kauhistuin ja
en olis mennyt sinne,enhän minä hullu
ole.Mutta siellä käy ihmisiä puhumassa,
asioistaan,ei sitä tarvii hullu olla.
Hirvitti mennä kun odotushuoneessa istuin
ja odotin sisäänpääsyä.
Tuttuja kulki ohi,ajattelin että mitähän
ne luulee.Mutta sekin asia on käytävä
itsensä kanssa läpi.Mitä se muille kuuluu
missä minä käyn ja mitä varten.
Kyllä minä kuulin kanssa vaikka mitä,
ja puoliakaan asioista ei pitänyt
paikkasa.Minä nostin vain pääni ylös
kun kuljin kylillä.Näytin niille että
ei haittaa mitä puhutte minusta.
Sitten kun ne huomasi et ei se auta
heidän supatus minuun,se loppui aikanaan.
Sekin asia puidaan kylillä.Mutta ajattelin
että jos juoru akoilla ja ukoilla ei
ole muuta tekemistä,annetaan heille
se pieni ilo minkä ne saavat minunkin
asioiden setvimisestä.
VOIMIA SINULLE JA OTA RAKAS IHMINEN
LOMITTAJA.LEPÄÄ MUUTAMA PÄIVÄ JA JUTTELE
JONKUN KANSSA.LOMITTAJIENKIN VAITIOLOVELVOLLISUUDESTA VOI SANOA LOMATOIMISTOSSA.EI SITÄ SAA TOISTEN ASIOITA
PUHUA TOISESSA TALOSSA.
Niissä on hyvä olla ja saa jopa äänestääITSE
puoluekokouksessakin!
käynyt monta vastoinkäymistä.tässä muutama neuvo.tee itseäsi koskevat päätökset itse.ole rehellinen,silloin eritoteen kun epäonnistut.se nimittäin pudottaa puheilta siivet kun sanoo asiat niin kun ne on.mene eteenpäin,vastuksia kyllä tässä elämässä on ja pettymyksiä.hae voimaa läheisistä ihmisistä,luonnosta älä mieti sitä mitä toiset tekevät,ajattelevat.silloin kun väsyttää levähdä ja pysähdy.voikun osaisin sanoa paremmin,mutta eihän ne sanat riitä kertomaan toisen pahaa oloa.kaikesta selviää