Eli sain tänään lääkäriltä todennäköisen diagnoosin vaivaani,joka on ollut riasanani monta vuotta (kirjoitin aiheesta sisätauti/vatsapuolelle täällä).
Oireilen seuraavasti:Jännitän pieniä asioita,bussiin nousemista (mitä jos kaadun,bussi heilahtaa tms),jonnekin menoa (ollut sairaslomalla 6kk,eli aina kotona),nyt työn alkua.Oireet ovat vatsassa,jännitystunnetta,kipristelyä,koskemista,oksettaa,henki ei kulje normaalisti ja siitä jännityksestä saan rytmihäiriöitä,tuskanhiki ja kuvottava olo,vatsa joskus löysällä..jne.Menee ohi puolesta tunnista kolmeen tuntiin,eli ei mikään ihan nopea juttu.Jos jännitän töissä koko viikon (kuten vuosi sitten) niin jännitys laukeaa usien migreeninä työviikon päätteeksi,joskus 4 migreeniä viikossa.
Nyt sain Antepsinia (tms) mahavaivaan ja lähetteen psykologille,jossa kävin muutenkin jo puoli vuotta mutta hoito katkesi muuton takia ja luulin olevani kunnossa,tosin tätä mahavaivaa ei siellä hoidettu.Muuten pitää vaan kestää,mikäli maha vaivaa edelleen.
Voisiko olla mahdollista että on olemassa joku joka kärsii tästä samasta asiasta?joillain on tosin voimakkaammat oireet kuin minulla..minä vain jännitän etukäteen,muuten olen avoin ja reipas ihminen,vieraassakin seurassa.Olisi ihanaa tietää etten ole yksin ja olisi myös kiva saada jotain vertaistukea tähän,eli kirjoitella jollekin kellä on sama vaiva.miten sinä reagoit,miten sinua hoidetaan ja miltä sinusta tuntuu jatkuva vaiva ja miten se vaikuttaa esim parisuhteeseen?
Oireilen seuraavasti:Jännitän pieniä asioita,bussiin nousemista (mitä jos kaadun,bussi heilahtaa tms),jonnekin menoa (ollut sairaslomalla 6kk,eli aina kotona),nyt työn alkua.Oireet ovat vatsassa,jännitystunnetta,kipristelyä,koskemista,oksettaa,henki ei kulje normaalisti ja siitä jännityksestä saan rytmihäiriöitä,tuskanhiki ja kuvottava olo,vatsa joskus löysällä..jne.Menee ohi puolesta tunnista kolmeen tuntiin,eli ei mikään ihan nopea juttu.Jos jännitän töissä koko viikon (kuten vuosi sitten) niin jännitys laukeaa usien migreeninä työviikon päätteeksi,joskus 4 migreeniä viikossa.
Nyt sain Antepsinia (tms) mahavaivaan ja lähetteen psykologille,jossa kävin muutenkin jo puoli vuotta mutta hoito katkesi muuton takia ja luulin olevani kunnossa,tosin tätä mahavaivaa ei siellä hoidettu.Muuten pitää vaan kestää,mikäli maha vaivaa edelleen.
Voisiko olla mahdollista että on olemassa joku joka kärsii tästä samasta asiasta?joillain on tosin voimakkaammat oireet kuin minulla..minä vain jännitän etukäteen,muuten olen avoin ja reipas ihminen,vieraassakin seurassa.Olisi ihanaa tietää etten ole yksin ja olisi myös kiva saada jotain vertaistukea tähän,eli kirjoitella jollekin kellä on sama vaiva.miten sinä reagoit,miten sinua hoidetaan ja miltä sinusta tuntuu jatkuva vaiva ja miten se vaikuttaa esim parisuhteeseen?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Itselläni ei tule mitään oksentelua tai migreeniä, mutta pelkään silti kuollakseni. Ei löydy tarpeeksi rohkeutta lähteä kaupungille ja kauppoihin yksin. Varsinkin isot kaupat ahdistavat. Jos joudun tilanteeseen jossa on kamalan paljon ihmisiä, alkaa pyöryttää ja pulssi hakkaa tuhatta ja sataa. Tuntuu että kaikki tuijottaa ja seinät kaatuu päälle. Silloin on heti päästävä pois. En pidä puhelimessa puhumisesta saatika tuntemattomien kanssa juttelemisesta kasvotusten. En niin teekkään jollei ole aivan pakko. Änkytän ja ääni häviää, tasapaino horjuu ja kävelen kuin känniläinen jos tiedän että pitää kohta puhua jollekin tai jos joku katsoo.
En ole saanut/hakenut hoitoa, vaikka haluaisin. Pelkään ihmisiä kuollakseni. Jopa omaa äitiäni joka on minulle läheisin kaikista.
itselläni ei esiinny noin voimakkaana,pystyn puhumaan ja kohtaamaan vieraita ihmisiä (ammatin tuoma pakko ollut aina).pystyn puhumaan puhelimessa,ja mielestäni on mukavampaa puhua vaikka lehtimyyjälle tai laajakaistan asiakaspalvelijalle,kuin esim soittaisin esim.tilatakseni pizzan tai soittaisin vakuutusyhtiöön,koska silloin en ole itse niin varma asiasta mistä puhun..eli panikoin puheluita joissa en tiedä mistä puhun tai tiedän että minulta kysyttäisi jotain...vaikea selittää..
suosittelen sinullekin että menisit hakemaan apua...vaikka se olisi kuinka vaikeaa.
Täällä sama ongelma eli sos. tilanteiden pelko diagnoosina... itselläni mennyt vaiva siihen pisteeseen, että välttelen täysin tilanteita joita pelkään. En vain halua enää kokea sitä tunnetta, kun menee lukkoon ja paniikkiin. Eli minun kohdallani tämä vaikuttaa koulun käyntiin tai siis käymättömyyteen. En enää käy koulussa. En pysty solmimaan ystävyyssuhteita, vetäydyn yksin ja syrjään ja yritän olla kuin en olisikaan ja inhoan itseäni tehdessäni niin. Pelkoni on myös se, mitä muut ajattelevat kun olen tällainen.
Lääkärillä käyty muutamaan otteeseen ja lääkkeitä tuputettu. Beetasalpaajia olen syönyt, en tosin enää, kun en koe niistä olevan mitään apua - ei minua tutina ja vapina haittaa niin paljon kuin se ahdistus mikä on sisällä niissä tilanteissa, joissa iskee päälle. Mielialalääkkeitä myös tarjottu, mutta niitä en halua. Viimeksi olisin saanut lähetteen terapiaan, mutta muuton takia sitä ei kannattanut aloittaa. Uudella paikkakunnalla en ole saanut mentyä lääkäriin aiheen tiimoilta, koska lääkäriasema on outo ja ahdistaa, jos sössin ja menen väärään paikkaan, eikä se puhelimella soittaminenkaan kovin luontevasti suju ja täytyyhän lääkäriaika varatakin...
Huokaus. Tää on niin tätä.
Jotenkin olen nyt päätynyt välttelemään kaikkea ikävää ja hyväksyä kapea-alainen elämäni. Kärsin myös migreeneistä kuten sinäkin aina jännityksen lauettua. Fyysisesti olen yhtä jumissa kuin psyykkisestikin. Kuitenkin pystyn elämään ihan suhteellisen tyytyväisenä ja onnellisena niin kauan kun onnistun välttelemään tianteita jotka pelottavat.
Vanhemmat ne vaan koko ajan kyselevät koulusta ja valmistumisesta... Sitä päivää tuskin tulee.
kirjoitin sinun kans siellä sisätautipuolella, jos muistat? Jäit mieleeni, olenkin tässä miettinyt, että kehtaanko kysyä mitä lääkäri sinulle sanoi, mutta kerroitkin sen jo itse.
Onko auttanut tuo lääke mahavaivaan?
Muistan kyllä.Kävin siis lääkärissä,sain lähetteen takaisin psykolgille.En juurikaan nyt ole niitä lääkkeitä syönyt mutta tuntui kyllä että hieman auttoi siihen vatsavaivaan kun yhtenä päivänä niitä söin.
Nyt onkin vain uudet kuviot,jouduin perumaan sen minun työhön menon koska psykologi joka soitti minulle,sanoi että en missään nimessä ole työkykyinen ja maanantaina on aika sinne juttelemaan.
Koko päivän itkettyäni omaa pahaa oloa,kolmen päivän migreenin jälkeen tulin sitten siihen tulokseen että kai se psykolgi ja kaikki tuttavani ovat oikeassa.En siis vielä palaa työelämään ja yritän nyt saada sen mahavaivan pois puhumalla siellä psykolla,jos se vaikka auttaisi,ja tällä kertaa jos en lopettaisi hoitoa kesken..jos hoitaisin itseni nyt täysin kuntoon ja menen sitten osa-aikaiseen työhön kun tuntuu että olen siihen kykeneväinen.
Kiitos sinulle,että kiinnostuit vaivastani
Ok.
Kyllähän minä vaivastasi kiinnostuin. Toivottavasti pian alat voimaan paremmin :)
Hyvä kun hiemankin auttoi vatsatuskaan se lääke :)
Todella hyvältä kuulostavaan ratkaisuun päädyit: ensin hoidat itsesi kuntoon, sen jälkeen töihin. Tilannehan vain olisi pahentunut jos olisit jatkanut samaan malliin. Ja eihän sinun vielä tarvitse päättää, menetkö sen jälkeen osa-aikaiseen työhön. Hoidon jälkeen voit olla täysin työkykyinen! :)
Uskon myös, että vatsavaivasikin lähtee psykologillesi puhumalla, ja mahdollisesti myös lääkityksellä.
Kolme päivää vielä, niin sitten pääsetkin jo juttelemaan :)
Oletko siis menossa erille psykologille kuin viimeksi?
Miten tällä hetkellä jakselet?
Voimia sinulle kovasti toivottelen!
Tällä hetkellä voin ihan ok.Syyllisyys työttömyydestä vaivaa ja hävettää kun en mene töihin.Takana siinä siis se että muutin vasta ja kaikille kehuin kuinka hienosti täällä menee ja hyvän työpaikankin sain..nyt sitten vaikeaa myöntää että päin peetähän kaikki menikin.
Mutta neljän päivän migreenin jälkeen olo on suht levollinen kun sain sen työpaineen pois.Maananataina menen siis eri lääkärille kuin ennen,puhumaan nyt vain tästä vatsa asiasta.Edellisellä lääkärillä puhuimme vaan menneisyydestä,mikä painoi silloin.Muuton jälkeen menneisyys jäi sinne mutta muut ongelmat tuli täällä.
Yritän kovasti nyt keskittyä itseeni,kuten kaikki sanoo,mutta se on vaikeaa kun on koko elämän elänyt muita varten.Inhottaa vaan kun on niin voimaton olo,saamaton olo,sekä tuntuu että miehellä on vaikeaa mun kanssa nyt,vaikka sanoikin että sillä on vaikeaa vain jos mä mietin hänen jaksamista.Hän on onneksi tukena ja ymmärtää.Mutta silti tunnen syyllisyyttä,mutta ehkä sekin laantuu kun pääsee juttelemaan.
Kuka sitä haluaisi myöntää että on niin surkea ettei edes töihin kykene,kun kaikki luulee että olen niin onnellinen nyt ja muuttunut todella iloiseksi ja avoimeksi kun kokemukset on kasvattanut minustakin "aikuisen".Kävelen äitini jalanjälkiä,teeskentelemään suvulle että menee niin hyvin..noh ehkä tämä tästä:) Kuitenkin suhteellisen hyvä tukiverkosto kehittymässä ympärille,vaikkei kukaan täysin ymmärrä tilannettani.On onneksi yksi ihminen joka päivittäin on soitellut.
Maanantaina pääsee taas jutustelemaan.
Mukavaa päivänjatkoa sinulle!
Terve,
lueskelin tuossa tata keskustelua ja tuntui jannalta huomata kuinka samanlaisia asioita ihmiset voi kokea. Itse olen vasta 2-kymppinen nuori nainen ja karsin jonkinlaisesta sos.tilanteiden pelosta (tai vastaavasta) myos. Lapsena ja nuorempana tapasin olla hyvin ulospainsuuntaunut, rohkea ja puhelias seka sosiaalinen. Yla-asteella minua kuitenkin alettiin kiusata, erityisesti pojat luokallani olivat todella ahdistavia. Jotenkin se romutti itsetuntoni tosi voimakkaasti ja nykyaan olen muuttunut pelokkaaksi ihmiseksi, joka valttelee tiettyja tilanteita. Itseni kohdalla olen huomannut esim. yleensa kaikki kontaktit miehiin ahdistaviksi. Jos mies on vain ystava ja minulla ei ole mitaan kiinnostusta, kaikki voi menna ihan ok. Mutta jos itseani kiinnostaa edes vahan, ahdistun samalla erittain voimakkaaksi ja menen todella lukkoon. Nain ollen en pysty luomaan normaalia seurustelusuhdetta, koska jos huomaan jonkun kiinnostuvan minusta -> alan valtella hanta. Surkeaa. Lisaksi tietyt ryhmatilanteet laukaisevat lievan paniikkikohtauksen usein. Tekisi mieli vain juosta pois, kun muut nauravat ja nauttivat toisten ihmisten seurasta.
En ole kaynyt laakarilla ja se tuntuu vaikealta. Myos monet ihmiset ymparillani ajattelevat etta olen hyvinvoiva nuori nainen, kauniskin. Itse olisin onnellinen jos pystyisin elamaan taman elaman jota kuinkin selvajarkisena. Suhteeseen en ehka koskaan pysty.
Koskettavaa lukea teidan tarinoita muuten. Toivottavasti voitte paremmin :)
En tiedä käytkö enää täällä, mutta kirjoitampa nyt kuitenkin.
Osaat kyllä todella selkeästi kertoa tilanteesi!:)
"tuntuu, että miehellä on vaikeaa mun kanssa nyt, vaikka sanoikin että sillä on vaikeaa vain, jos mä mietin hänen jaksamista."
Tuo on muuten totta, että voi huomattavasti paremmin, jos rakas ja huonostivoiva läheinen ei mieti toisen jaksamista.
Se on kyllä tosi hieno asia, että sinulla on ihmisiä jotka auttavat sinut tämän vaikean vaiheen läpi!
Toivottavasti maanantain juttelu auttoi sinua jaksamaan taas paremmin?
Vointeja!
Mulle tulee sähköpostiin aina ilmoitus jos vastaat mulle tänne,tähän mun laittamaan viestiin aina.Eli kyllä aina näen,jos mulle jotain kirjoitat.
Mulla masennus mennyt pahempaan suuntaan,itsetuhoisia ajatuksia käynyt taas mielessä ja tunnen itseni idiootiksi sen takia.
Minulla on mieheni ja hänen sukulainen jotka tukevat minua tässä tilanteessa,mutta muutoin tuntuu että läheiseni eivät oikein ymmärrä tätä mun tilannetta.
Alan nyt käymään kerran viikossa psykologilla ja lääkärillä välillä.Miettivät mulle uutta lääkitystä,mutta mulla on niihin hyvin negatiivinen suhtautuminen mun edellisten lääkkeiden takia.
Puhuminen minua auttaa,mutta katsotaan löytyykö hyvä hoitosuhde tämän uuden psykologin kanssa.
Olotilani ei siis mikään mainio ole,mutta eteen päin menen päivä kerrallaan.Ahdistuneisuuttakin siellä sitten puhutaan läpi,jos saisi sen vatsavaivan katoamaan.
Olen onnekseni melko lahjakas suullisesti,eli osaan melko hyvin kertoa asiani,vointini ja ajatukseni.Se kuulemma on apukeinoni päästä aina eteenpäin.Ajattelen myös itse aina hyvin psykologisella tavalla,ehkä siitäkin jollain lailla on hyöytä..kun nyt vaan jaksaa pitää mielen jollain lailla virkeänä ilman mitään itsetuhoisia ajatuksia,sillä sehän nyt ei ole mikään ratkaisu,ainoastaan pakokeino.
Mukavaa päivää sinne!
Karmeaa hurskastelua. Teidän sairaudet eivät valitettavasti puhumalla korjaannu. Kokemusta on avaimien kanssa 15.vuotta. Lähtökohtaisesti negatiivinen suhtautuminen lääkkeisiin ei hyvää pohjaa anna tulevaisuudelle. Yhtään teidän tyyppisiä mielenterveysongelmia ei ole puhumalla parannettu. Niin, itseasiassa tehän olette terveitä, kun reagoitte sairaaseen maailmaan. Työt ei ainakaan lopu, joten lääkkeethän on myrkkyä ja niistä saa erittäin vaikeita sivuoireita vai haittavaikutuksia.
No kerrohan mitä vääryyttä sinä olet joutunut kokemaan?
Kyllä se puhuminen auttaa tällaisissa ongelmissa. Ei siis ole tässä tapauksessa psykoottisista oireista kysymys ollenkaan, kun ilmeisesti niin käsitit asian.
Ok.
Uskon kyllä vahvasti selviytymiseesi!
Näen tulevaisuutesi valoisana!
Osaat todella hienosti ajatella asioita, ja tosiaan noista kaikista on hyötyä: osaat asiasi kertoa selkeästi, ajattelet psykologisesti, ja ilmeisesti sinut on myös helppo saada pohtimaan asioita.
Varmaan kehittyy hyvä hoitosuhde!
Totta, olet kyllä todella lahjakas suullisesti, olen ihan ymmälläni!
Kiitos taas vastauksestasi!
takana muutama aivan kammottava päivä,mutta tänään jopa alkoi ihan kohtuullisesti tämä sunnuntai.Kuitenkin mietityttää kaikki maailman asiat ja tuntuu toivottomalta tuo tulevaisuus mutta ehkä tämä tästä.
en tiedä millainen hoitosuhde meillä kehittyy tämän uuden psykologin kanssa,sillä itseni tuntien pitkästyn ja kyllästyn hyvin pian,mikäli siellä jahkaillaan pitkään samoja asioita eri käynneillä.Edellisen psykologin kanssa tuntui usein että käyn siellä ihan turhaan,aina käynnin jälkeen oli turhautunut olo,sillä siinä tunnissa ei taas päästy puusta pitkälle.
Itseäni helpottaisi kun saisi puhua silloin kun on siihen tarvetta,kuitenkin sellaisen ihmisen kanssa kuin nämä asiantuntijat ovat,aikuisia,puolueettomia ja osaavat ohjata ajattelemaan eri tavoilla,tai esittävät kysymyksiä joista sitten itse alan miettimään kotona asioita.
Nytkin kun on tarvetta keskustella,perjantai aamuna varsinkin olisi pitänyt olla puhumassa olostaan,mutta sisälle ne asiat taas jäi vaikka niistä puhuin asianomaisten kanssa..niin en pääse puhumaan silloin kun pitäisi.Joka ikinen psykologi käynti menee siinä kun juuri sinä päivänä minulla on suht hyvä olla,tuntuu typerältä ja turhalta mennä edes sinne,sillä juuri se päivä on aina se mikä on kohtuu hyvä,ja tuntuu että vien vain hänen aikaansa ja omia hermojani kun menen sinne kertomaan että viikko oli ihan huono mutta nyt on taas ihan hyvä mieli.Ja usein psykolgilla käynnin jälkeisenä päivänä se paha olo taas alkaa ja jatkuu katkonaisesti siihen asti että on taas psykologi.Eli mielialani vaihtelee päivittäin,usein joka toinen päivä on todella huono.
eli en siis siitä hoitosuhteesta tiedä..se hoito ei kata minun odotuksia,ainakaan tähän asti ei ole kattanut,sillä kuten olet jo ehkä huomannut,osaan ajatella asioitani monesta näkökulmasta itse,olen siis itsekseni "hoitoani pidemmällä" ja tuntuu toisinaan ajan haaskaukselta käydä siellä,kun emme voi harpata suoraan asioihin joista tiedän sen alkavan aukeamaan.Puolessa vuodessa,minkä ensin siellä kävin,ei tapahtunut juuri mitään muutosta.Nyt on vielä eri asia mistä siellä puhumme,eli se minun vatsa,niin tuntuu taas että menee siihenkin varmasti ikuisuus että pääsemme edes itse asiaan.
Olen siis kovin tempperamenttinen,sekä pitkästyn helposti,ja en jaksa odottaa että monen monta ensi kertaa vain tutustumme minuun ja puhumme asioista jotka ei suoranaisesti vaikuta mihinkään.
Toivottavasti taas löysit tämän viestini ytimen,sillä tämä oli ehkä hieman epäselkeää.Pointti tässä viestissä kuitenkin ehkä oli se,että tarvitsisin ehkä sellaisen "kotipsykon" joka olisi aina silloin tässä nenän edessä kun tunnen olevani pulassa/pohjalla,sillä viikko on minun pääkopalle niin pitkä aika,että kun uusi tapaaminen on,niin olen jo päässyt niistä vaikeista hetkistä yli.
palataan taas kun ehdit!
No, minkälainen on sinun kammottava päivä?
Haluatko kertoa, mikä mietityttää?
Kyllähän sulla on oikeus päättää, mistä psykologin kanssa juttelette. Ei hän sitä saisi päättää. Oletko ottanut asiaa puheeksi?
Aika jännä asia tuo, että juuri silloin on hyvä päivä kun olisi aika psykologille, eikä silloin oikein huvitakaan mennä.
Mulla vähän saman tapainen juttu töissä, että työkaverit kertovat miten mikin asia on aina järkevintä hoitaa. Mutta olen hoksinut ko asian jo ennen kuin alalle lähdin opiskelemaan. Minua ei pelkästään turhauta se asia, vaan ottaa päähän ja tosissaan! En aina halua hoitaa asioita niillä menetelmillä, mitkä he ovat kokeneet hyviksi (menetelmät, mitkä siis jo itsekin tiedän) olen vaan itse huomannut uusia, tehokkaampia menetelmiä soveltaen eri ihmisiin.
Olen siis hoitaja tällä alalla.
Sen psykologisi pitäisi oppia se tapasi ajatella asioita.
Tosiaan aika harvoin täällä suomi24 käyn, kun hoitoalalla olen, vapaa-ajalla on kiva tehdä muuta, kuin töitä. Luen todella mielelläni erilaisia kertomuksia täällä, ja tarkasti aina luenkin, jotta ymmärtäisin hyvin, mutta en jaksa pohtia niitä asioita tarkasti, tai "kysellä oikeita kysymyksiä" Vapaa-ajallani kyselen ja sanon niitä, mitkä kiinnostavat, en siis jaksa eläytyä toisen asemaan ja miettiä mitä hän haluaa minun kysyvän.
Palaillaan tosiaan!
En tiedä ymmärsitköhän nyt aivan oikein tuon edellisen viestini,mutta toivottelen tässä kuitenkin sulle nyt hyvää jatkoa ja mukavaa kesää!Vastauksestasi päätellen ymmärsit minut väärin.Mutta kiitoksia kuitenkin viesteistäsi,hyvää jatkoa sinne:)
miten ymmärsin sinut väärin? :)
Olikohan se tämä kohta:
Sanoit olevasi hoitoasi pidemmällä.
Kommentoin tuohon, että mulla on vähän samaan vivahtava homma, töissä; olen pohtimisessa työkavereitani pidemmällä.
Toki eroa noissa on, mutta aavistus samaa.
Kerroin, että en täällä Suomi24:ssa jaksa kauheasti pohtia ihmisten ongelmia tai "kysellä oikeita kysymyksiä". Sen takia sanoin tuon, sillä tuossa aikaisemmin mainitsin sinulle olevani hoitaja, että et ala odottamaan että toimin samalla lailla täälläkin, niin kuin töissä, hoitajana, joka perusteellisesti pohtii mm " oikeita kysymyksiä"
Että et aivan tyhmäksi luule.
Vapaa-ajalla kiva olla ilman, että joku katsoo sillä silmällä, että toimin hoitajamaisesti.
Pahoititko mielesi siitä eilisestä kirjoituksestani?
Kyllä minun puolesta ainakin voidaan kirjoitella täällä, en sitä tarkoittanut, etten haluaisi :)
Mikäli niin ymmärsit?
Tässä se kommunikaatio virhe tapahtui,kun mainitsit ettet suomi24:ssa toimi kuten työn parissa.Missään nimessä tarkoitukseni ei ollut antaa ymmärtää että täältä sivuilta etsisin parannusta ongelmiini,enkä liiemmin täältä etsi mitään.Ymmärsin tuon vihjeenä sinulta minulle,siitä kun sanoin että kaipaisin jonkinlaista kotineuvojaa.Kuitenkaan en kaipaa sitä kotipsykologia mistään nettifoorumilta,täällä oli tarkoitus vain kysellä että onko täällä samoja kokeneita ihmisiä ja kuulla mielipiteitä muilta ihmisiltä,kuten sinäkin olet tehnyt.
Itselläni ei ole mitään tarvetta täällä mietiskellä ongelmiani sen suuremmin,sillä pääasiassa ongelmani hoituu ihan oikeassa elämässä.en sentään niin pihalla ole elämästäni että kuvittelisin jonkun tuntemattoman nettikeskustelijan neuvojen pelastavan elämäni.Kuitenkin järkeäni osaan käyttää.Ymmärrät ehkä mitä tarkoitan.Se tässä nettikeskustelussa on ongelma,että helposti ymmärtää toisen sanomiset väärin,ja niin tässä juuri tapahtui.Mutta en ole pahoittanut mieltäni mistään,sehän olisi naurettavaa jos mieleni vetäisin maahan,siitä mitä kaikkea täälläkin sivustoilla saa lukea.
Mutta kuitenkin sanoisin että on ollut mielekästä kanssasi vaihtaa ajatuksia ja kiinnostavaa on ollut nähdä että täällä jotakin tilanteeni ja mieleni/hoitoni kehitys on kiinnostanut,kiitos sinulle siitä.Painotan kuitenkin sitä,että olen sen verran ajattelevainen ihminen,etten sentään tukeudu tälläisiin foorumeihin tämän enempää,enkä odota missään nimessä täältä mitään,vaikka täältä alan ihmisiä löytyisikin.
Kauniita unia sinne ja mukavaa huomispäivää!
En minä niin ole missään vaiheessa ymmärtänytkään, että sellaista kotineuvojaa täältä nettifoorumilta etsisit.
"täällä oli tarkoitus vain kysellä että onko täällä samoja kokeneita ihmisiä ja kuulla mielipiteitä muilta ihmisiltä" Aivan, juuri näin :) Noinhan olet antanut ymmärtää.
Hyvä homma, että saatiin korjattua väärinkäsitykset! :)
Kyllä osaat järkeäsi käyttää, todella fiksu oletkin, olen sen kyllä huomannut.
Minulla ei ole edes tapana ajatella, että joku olisi tyhmä, ei, vaikka kuinka olisi pihalla kaikesta. (Tämä kohta ei sinuun liittynyt, ethän ole pihalla)
On kyllä tosiaan ollut kirjoituksiasi mukava käydä lukemassa, olet kyllä kokonaisuudessaan mielenkiintoinen , täytyy sanoa :)
Mukavaa päivää sinullekin!
kyllähän sitä tarinaa olisi,ja takuu varmasti mielenkiintoista,kuten olen ennenkin kuullut,mutta tänne ei kaikkea jaksa naputella kun sivuaa niin kovasti aiheista.
Mutta kiva että saimme molemminpuolin väärinkäsitykset oikaistua.
ehkä jonain päivänä mulla olisi jotain iloista ja positiivista sanottavaa tänne,kuulumisia jotka ovat saaneet elämän järjestykseen.Tällä hetkellä mennään ojaan ja lujaa vauhtia,eikä tästä nyt ihan äkkiä varmasti nousta mutta toivossa on kuitenkin hyvä elää.Huomenna taas psykologille katsomaan että miten tästä edespäin kun olo on ollut niin huono henkisesti.
Palataan taas joku päivä:)
Niin, jokaisella on oma ainutlaatuinen kertomuksensa.
..ja monta mielenkiintoista tarinaa.. Arvokkaita, olivat ne sitten minkälaisia hyvänsä. (Tarkoitan, että minulle ei tarvitse olla menestyksellinen tarina, jotta mielenkiintoni heräisi)
Tässä sairaslomalla olen, 39,7 astetta on kuumetta.
Ei ajatuskaan oikein tahdo kulkea.
Kyllä varmaan on sinullakin joskus positiivista kerrottavaa tänne. Mutta ensin täytyy saada kaikessa rauhassa levättyä :)
"Tällä hetkellä mennään ojaan ja lujaa vauhtia,eikä tästä nyt ihan äkkiä varmasti nousta"
No, mikä sinua "ojaan vetää"?
Oletko muuten nyt niiltä fyysisiltä kivuilta välttynyt?
Voimia sinulle!!
siis masennukseni on pahentunut tässä parin viikon sisällä.Ns.ojaan minua ei vedä mikään erityinen tapahtuma tai sattuma,ihan vain pikku hiljaa mennyt huonommaksi.
Tänään vatsa taas vaivasi,mutta muuten maha vaiva on vähän hellittänyt.
Migreeniä minulla on ollut sitten sitäkin enemmän.
Ei kummempia tällä kertaa ja paranemisia sinne!
Mikä vetää ojaan = mitkä asiat vetävät syvemmälle pahaan oloon. Eihän siihen välttämättä mitään erityistä tapahtumaa tai sattumaa tarvitakaan.
Ok.
Hyvä, että kuitenkin on hellittänyt se mahavaiva. Ei ole sitä enää niin usein. Muistaakseni se oli silloin aikaisemmin aivan älyttömän kipeä.
Minkähänlainen migreeni sulla on. Onko lääkkeet siihen? Mulla on ollu vaan kaksi kertaa migreeni, mutta oli kyllä molemmat kerrat yhtä tuskaa. Varmasti on inhottavaa kärsiä siitä usein.
Eikä ole mitään kiirettä vastailla kysymyksiini :)
Nyt vaan olen ollut täällä tiuhaan, kun aikaa on ollut.
Hyviä öitä! Toivottavasti sinulla on huomenna jo parempi päivä!
Rukoilkaa Jumalalta apua. Hän tuntee meidät jo ennenkuin on kysynyt yhtään kysymystä menneisyydestä. Ei hänen tarvitse kysyä, sillä hän tietää ja tuntee meidät syvimpään sydämeemme asti! Tietenkin Luoja luotunsa tuntee ja tietää siis myös kuinka meidät korjataan jos joku on vialla. Jumalalle puhuminen ei maksa mitään. Saat hänet luoksesi vaikka keskellä yötä, milloin vain kun sinulla on asiaa. Ja voit puhua ääneen niinkuin parhaalle ystävälle. Tai hiljaa mielessä. Kerrot mikä on hullusti ja kaikki tarpeesi. USKO että apu tulee ja jää kärsivällisenä odottamaan! IHMETYT!!! Hän on mahtavampi ja taitavampi kuin yksikään lääkäri, psykologi tai psykiatri! Onhan hän sentään jokaisen heistäkin luonut!
Ihanaa rakkauden täyteistä kesää jokaiselle!
Voi vittu!
Jos englannin kieli luonnistuu, suosittelen kokeilemeen Tohtori Richardsin terapiaa. Se on saatavilla mp3-muodossa (ks. linkit alla). Itse olen saanut tuntuvia tuloksia muutamien viikkojen aikana. CD:t voi tilatakin netistä, mutta hinta on tällöin 380 dollaria :(
http://thepiratebay.org/tor/3652819/Dr._Thomas_A._Richards_-_Overcoming_Social_Anxiety
http://thepiratebay.org/tor/3657905/Overcoming_Social_Anxiety__Step_By_Step_-_Handout_Booklet
(Tiedostojen lataamiseen tarvitset jonkin torrent-ohjelman. esim. http://www.bittorrent.com/ )