On hyvä, että niin sanotut insuliinisurmat ovat saaneet kriittistä julkisuutta. Terveydenhoidossa on kuitenkin vielä paljon karmeita piirteitä, joista tiedotusvälineet ovat vaienneet. Niistä pahinta ovat potilaalle eli kuritettavalle pakosta määrättyt psykiatriset "hoito"toimenpiteet. Pahinta on pakkolääkitys, joka useimmiten aiheuttaa uhrilleen erittäin epäinhimillisiä sivuvaikutuskärsmimyksiä. Suomalasessa pakkopsykiatriassa on runsaasti insuliinisurmien piirteitä.
Pakkopsykiatria kuin insuliinisurma
Amnesty National
17832
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jännä asia että vasta 90-luvun alussa Suomessa siirrettiin avohoitoon potilaita. Meillehän uskoteltiin skitsofrenian olevan vakava kansansairautemme aina 90-luvun alkuun. Suomi haki EU:n jäsenyyttä 90-luvun puolivälissä eikä enää imagosyistä voitu pitää suhteessa väkilukuun Länsi-Euroopan isoimpia mielisairaspaikkoja. Potilaat oli pakko päästää avohoitoon ja potilaathan kiitti ja lopetti lääkityksen. Mikä siis oli hyvä asia.
Psykiatreja ottaa kaaliin kun potilaat on vapaalla ja vielä internet joka KERTOO TOTUUREN PSYKIATRIASTA. Enen oli lokoista kun kaikki oli hoidossa ja kritiikkiä ei ollut.
kun kaikille annetaan samoja lääkkeitä,esim.Risperdal josta tulee maitoa rinnoista ym.lääkekokeiluja taitavat olla enimmäkseen.Psyykelääkkeistä toiset johtavat jopa kuolemaan.Lääkitsevät niin että joutuvat pyörätuolilla kuljettamaan potilasta kun ei pysty kävelemään.Ne potilaat joilla ei sukulaiset tai tuttavat käy katsomassa ovat kaikkein heikoimmilla.
Ihmisoikeusaktivisteilla olisi psykiatrian tiimoilta hommia täällä Suomessa.
Totta puhut! Psykiatrinen hoito suomessa on aivan perseestä..musta tää yhteiskunta on ihan läpimätä sairas ja psykiatrinen hoito ei auta. Lääkkeet vaan sekoittaa pään, ei niillä oikeita ongelmia ratkota.
Vapaalla olevat POTILAAT ei enää ota lääkkeitä. Tämä ON PPSYKIARIAN LOPPU.
kaduilla ja työpaikoissa sekä kouluissa.Psykiatrinen hoito on alas ajettu jo aikoja sitten.Avohoito on kaduilla ja pahoinpitelyistä saamme lukea lehdistä.Kilpailuyhteiskunta tuottaa yhä sairaampia narsistisia yksilöitä,voita tai häviä mentaliteetilla niin siinä ei sijaa ole lähimmäiselle.
"Mielisairaat ovat heitteillä."
Onko totta? Uskomatonta...mihin hemmettiin tämä Suomen tilanne perustuu? Ymmärrän sen,että psykiatrit ovat sadomasokisteja,mutta että valtio tukee asiaa ylläpitämällä mielisairaaloita ja niissä annettavaa "hoitoa".Mitä tämä kertoo valtiosta ja sen päättäjistä? Minä en ainakaan antaisi psykiatrien mellastaa haluamallaan tavalla, kun tiedostaa, että heidän käyttämänsä keinot ovat väkivaltaisia ja sadomasokistisia lähtien potilaalle tarjottavista lääkitysvaihtoehdoista. Tai siitä,ettei potilaalle anneta tarpeeksi tietoa sairaudestaan. Mielenkiintoista on myös sairaaloissa tapahtuvat kidutukset ja kadonneet potilaat...ei kukaan normaali halua mielenterveystyöhön.Kaikissa on tietenkin jotain vikaa.
Niinhän ne psykiatrit ja muut psykologiset tapaukset huutavat kun näkevät kadulla psyykelääkkeillä pöhötetyn ex-potilaan. Ihan niin kuin pöhöttyminen ja muu ulkoisen olemuksen turmeltuminen olisi "mielisairauden" aiheuttamaa, ajatus hoidon sivuvaikutuksista on kai kielletty ajatus. Pöhöttyminen kai sitten psykologian mukaan on merkki kyvyttömyydestä hoitaa omia asioitaan.
Jotenkin inhottaa tuo lyödyn lyöminen.
puhua (haitta)vaikutuksista kuin sivuvaikutuksista. Jos puhutaan sivuvaikutuksista, niin kuulijalle jää sellainen kuva, että olisi olemassa myös positiivisia vaikutuksia.
erottuvat pöhöttyneisyydestä,kävelystä tulee robottimaista puhe kuin hidastetusta leffasta
syrjäytyvät täysin yhteiskunnasta ja syövät mitä lääkärit määräävät edes epäilemättä miten käy.
sairaaloista kaukana,siellä voi joutua olemaan määrämättömän ajan vailla tietoa pois pääsystä.Kaikki lääkkeet mitä antavat on pakko syödä tai piikittävät.
Hoito on vaan pillereitä,makaamista,tupakalla käyntiä,syömistä päivästä toiseen ja kuukaudesta toiseen.
Potilaita oli paljon eikä kukaan ottanut kantaa. Kivaahan niitä oli kiusata ja ehken vähän kiduttaakin. Olimme yhteiskunnan asialla.
Psykiatrit tykkää että potilaiden kidutus on jees ja kuuluu 2000-luvulle. Me emme ole samaa mieltä ja VIELÄ TOIMITAMMEKIN PSYKIATRIT LAKEIJOINEEN PITKIIN VANKEUSRANKAISTUKSIIN.
joka päivä ja joka ikinen yö...
Saa nähdä, toivunko 12 vuoden takaisesta pakkohoitokokemuksestani milloinkaan, mieleni murrettiin ja loppuelämäni pilattiin, valitettavasti.
Olin 16-vuotiaana kriisiosastolla sairaalassa pakkohoidossa masennuksen vuoksi, minulle pakkosyötettiin Risperdalia, minua uhkailtiin, minua kidutettiin sekä henkisesti että fyysisesti.
En voi tehdä muuta kuin kirjoittaa kokemuksistani, rukoilla, ja toivoa, että asioihin puututtaisi.. että mielenterveyspotilaiden oikeusturva paranisi Suomessa.
www.pusumisu.com
-Ilona K-
Vaikka siitä on kulunut jo 25 vuotta. En nyt ihan sanoisi että loppuelämäni on pilalla vaikka kyllähän se oli raskasta ja huutava vääryys. Eniten inhottaa kun moinen touhu yhä jatkuu tänä päivänäkin.
Itse olen pyrkinyt jäsentämään asiaa hyvin järkipainotteisesti eli pohtimaan mistä siinä oli kyse ja mistä se johtui. Analyysini olen tehnyt täällä netissä koska se vie joka kerta asiaa aina hieman eteenpäin, vaikka ei nyt paljoa kerralla mutta hyvä kun edes tämän verran. Lehdistö tulkitsee näitä asioita lähinnä viranomaisten ehdoilla ja hyväksi.
Minusta on rakentavampaa säätää todellisuutta kuin säätää päätänsä.