Heippa, ajattelin nyt kirjoittaa tänne kun ei ole oikein ketään kelle puhuisi. Viime kesänä muutin Englantiin mieheni kanssa ja tuntuu, että silloin alkoi elämässäni yksinäisin ja masentavin aika tähän asti.
Olen aina tykännyt juoda ginitonikkeja ja siideriä baareissa ja täällä tapa ei ole suinkaan parantunut. Ennen en kuitenkaan ollut huolissani itsestäni ja omasta juomisesta, mutta täällä olen ensimmäistä kertaa elämässäni säikähtänyt omaa alkoholinkulutustani. Olen ryhtynyt juomaan yksin kotona jos mieheni on pitkään koulussa tai muuten vaan poissa, odotan päivisin että tulee ilta, että pääsen pubiin (käyn noin 3 krt viikossa, mieli tekisi useammin) ja kun sinne mennään niin ollaan tappiin asti ja aamulla ei muistu koko illan tapahtumat mieleen. Eilen suutuin hirveästi, kun mieheni sanoi, että kaksi olutta riittää tänään, nyt mennään kotiin. Kotona kaivoin vanhan, "unohtuneen" oluen kaapista ja protestiksi imaisin sen ihan itsekseni. Mieheni kanssa suhde on miltei platoninen, hellyyttä riittäisi, mutta minua on alkanut ällöttää kumppanini olemus. Toisaalta meillä on kaunis koti, hyvät koulutukset, yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat ja olemme nähneet yhdessä paljon. Mieheni mielestä juomisessani ei ole mitään huomauttamista.
Työkavereiden kanssa tulee mentyä baariin eikä minulla ole täällä kuin ryyppykavereita, ei ystäviä tai ketään. Alkuun pidin paljon yhteyttä suomen kavereihin ja perheeseen, mutta vain vuoden kuluessa kontaktit ovat hiljalleen katkeilleet eikä monikaan enää vastaa viesteihini, ei edes perheeni. Isäni, vaarini, eno ja moni muu suvustani on juppo ja nyt olen alkanut miettiä, että olenkohan itsekin samalla tiellä. En oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Olen 27-vuotias, enkä ollut koskaan tajunnut, että näinkin nuori voi olla alkkis. Hävettää. Tiedän, etten uskaltaisi kertoa esimerkiksi äidilleni juomisestani, joten jotain lienee vialla.
Kiitos, jos jaksoit lukea, tuntui hyvältä ihan vaan kirjoittaa ajatuksia ja tietää että joku ehkä lukee niitä.
Nennu
Olen aina tykännyt juoda ginitonikkeja ja siideriä baareissa ja täällä tapa ei ole suinkaan parantunut. Ennen en kuitenkaan ollut huolissani itsestäni ja omasta juomisesta, mutta täällä olen ensimmäistä kertaa elämässäni säikähtänyt omaa alkoholinkulutustani. Olen ryhtynyt juomaan yksin kotona jos mieheni on pitkään koulussa tai muuten vaan poissa, odotan päivisin että tulee ilta, että pääsen pubiin (käyn noin 3 krt viikossa, mieli tekisi useammin) ja kun sinne mennään niin ollaan tappiin asti ja aamulla ei muistu koko illan tapahtumat mieleen. Eilen suutuin hirveästi, kun mieheni sanoi, että kaksi olutta riittää tänään, nyt mennään kotiin. Kotona kaivoin vanhan, "unohtuneen" oluen kaapista ja protestiksi imaisin sen ihan itsekseni. Mieheni kanssa suhde on miltei platoninen, hellyyttä riittäisi, mutta minua on alkanut ällöttää kumppanini olemus. Toisaalta meillä on kaunis koti, hyvät koulutukset, yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat ja olemme nähneet yhdessä paljon. Mieheni mielestä juomisessani ei ole mitään huomauttamista.
Työkavereiden kanssa tulee mentyä baariin eikä minulla ole täällä kuin ryyppykavereita, ei ystäviä tai ketään. Alkuun pidin paljon yhteyttä suomen kavereihin ja perheeseen, mutta vain vuoden kuluessa kontaktit ovat hiljalleen katkeilleet eikä monikaan enää vastaa viesteihini, ei edes perheeni. Isäni, vaarini, eno ja moni muu suvustani on juppo ja nyt olen alkanut miettiä, että olenkohan itsekin samalla tiellä. En oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Olen 27-vuotias, enkä ollut koskaan tajunnut, että näinkin nuori voi olla alkkis. Hävettää. Tiedän, etten uskaltaisi kertoa esimerkiksi äidilleni juomisestani, joten jotain lienee vialla.
Kiitos, jos jaksoit lukea, tuntui hyvältä ihan vaan kirjoittaa ajatuksia ja tietää että joku ehkä lukee niitä.
Nennu
Vastaukset 6
Vanhimmat
kyllä joku lukee sinunkin kirjoitukset.
se on hyvä, kun mietit onko sinulla a-ongelma.
jos on tarve vetää tappiin asti ja myös vedät niin kyllä ongelma on tosi ja olemassa.
eikä poistu hyssyttelemällä.
mitä sitten pitäis tehä ?
sitähän sinäkin ihmettelet. mitä vaihtoehtoja sulla on mielessä/ tiedossa ?
a-ongelmaiselle on lopulta vaan yksi oikea ratkaisu. eikä se ole helppoa , ei.
jos olis niin ei olis a-ongelmainen !
oma halu muutokseen on oltava. mutta sitä ennen normaalisti kuluu aikaa ja juomaa.
oma elämäkin pitää "vetää tappii".
alkoholi vie ja a-ongelmia ratkotaan "sitte huomenna tai heti ens viikolla", mutta ei just tänään kun sattumalta just tänään pitää vähän juoda.
eiköhän sulle jotain tietoa saada alkoholiongelman hoidosta, jos niin tahdot.
enempää ei ulkopuolinen pysty juuri tekemään.
se oma halu ratkaisee kaiken. eli sen, minkä asian suhteen se halu on vahvin. ja niin käy.
kivaa kevättä sinne uukoohon.
katkeaa baari-illan aikana. Se on yksi alkoholismin tunnusmerkkejä. Huono merkki on myös tuo suuttumisesi, kun juomistasi rajoitettiin.
Tarkkaile juomistasi, ja jos se huolestuttaa, etsi apua. Omin voimin raittiina pysyminen voi olla mahdotonta, kun on astunut näkymättömän terveen juomisen ja alkoholismin välisen rajan yli. Yksinkertaisin ja silti tehokas apu on saatavana AA:sta. Englannissa toimii suuri määrä AA-ryhmiä. Googlesta löydät niiden osoitteita.
Susittelen myös, että pysähdyt miettimään, mitä haluat? Mitä haluat ihan oikeasti?
Kokeile pystytkö kohtuukäyttöön. Mene baariin ja juo jonkin aikaa. Lopeta ja lähde pois, jos pystyt. Kokeile useammin kuin kerran. Kannattaa kärsiä krapula tai kaksi, saadakseen selville kykeneekö kohtuukäyttöön.
Olin nuorempana ns. paukunvartija itse itselleni. Laskin juomieni määrän ja rajoitin juomistani, join välillä vettä, mutta aikaa myöten tilanteeni meni aina vain huonommaksi ja tajusin juovani päivittäin, olin juomis-krapula-väsymys-vitutuskierteessä. En hallinnut enää juomistani, koska olin tullut riippuvaiseksi alkoholista.
Erään juomakauden jälkeen hakeuduin A-klinikalle sekä naisten AA-ryhmään. Vähitellen asiat ovat lähteneet rullaamaan aivan "tavalliseen tapaan" eli olen saanut elellä raittiina ryyppäämättä jo reilun kaksi vuotta. Kohtuukäyttäjää minusta ei voi tulla ikinä. Olen sen jo niin monta kertaa kokeillut parinkymmenen juomavuoden aikana. Joten on mukavampaa - ja helpompaa- olla raitistunut alkoholisti. Päivä kerrallaan.
Juo tai ole juomatta. Se on sinun asiasi.
Mitä sinä haluat? Siitä päätä sinä, ei kukaan muu.
Ainoa 'vaatimus' AAssa on halu raitistua. Suosittelen lämpimästi.
hei!
itsekin olen alkkiksen tyär. meitähän riittää.
ja minullekin viina maistuu. se mikä itseäni auttaa, on se että on muitakin harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita. osasyy siihen, miksi viina maistuu on itselläni se, että saa ajatukset perus-ankeudesta pois. usein se onnistuu muillakin keinoin. tsemiä sulle, ja hauskaa kesää! pidä huolta itsestäs!
enenkuin liian myöhäistä.Alkoholisti on niin hyvä valehtelemaan ja etsimään syitä vaikka mistä,kuitenkin alkoholinhuuruinen elämä on täysin valheellista vaikka tuntuu kaikki menevän niin loisteliaasti.Sitä kusettaa itselleen ettei toiset huomaa,kyllä huomaavat vanhasta kaljan-viinan hajusta.Mikäli joutuu kännissä lääkärille tulee merkintä papereihin alkoholin vaikutuksenalaisena olemisesta.Usein juominen yltyy huomaamatta pikkuhiljaa.
JOS ET SINÄ,
NIIN KUKA?
Aina, kun haluat asioiden muuttuvan parempaan
suuntaan, sinun on otettava ohjat omiin käsiisi.
Kun päätät, että olet omien valintojesi arvoinen,
voit ottaa vastuun omasta elämästäsi ja saada sen
hallintaasi.
Kontrolloit omaa elämääsi juuri niin pitkälle kuin
uskallat itse tehdä valintoja. Jos annat muiden
tehdä valintoja puolestasi, menetät kontrollin.
Kun kontrolloit valintoja, pystyt kontrolloimaan
myös niiden seurauksia.
Ota vastuu omasta elämästäsi. Sinun ei tarvitse
kysellä siihen lupaa toisilta ihmisiltä. Älä anna
kenenkään ottaa veto-oikeutta elämääsi. Sillä jos
et itse ota vastuuta omasta elämästäsi, joku muu
kyllä ottaa.
Jos et sinä, niin kuka?
Jos ei nyt, milloin?