Pessimisteille syöpä uusii helpommin: optimistit selviytyvät.
Puheen aihe mitä mieltä väitteestä!:)
Puheen aihe mitä mieltä väitteestä!:)
Mieliala
ja syövästä toipumimen
7463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
itse olen pessimisti eiputoa niin korkealta kun osaa varoa ennakkoon.Tarkoitan mikäli ajattelen syövän uusivan niinkuin lääkärikin uumoili niin ei ehkä ole niin hirvittävä isku,kun jos ajattelisin ettei uusi
niin voisi olla aika shokki.
pessimisti ja optimisti.
Ei sairaus ole kokonaan ehkäistävissä olemalla varma ja iloinen.
Sairaus on ollut/olee johtumatta siitä seisoisimmeppa päällämme tai ei.
Stressi tietysti alentaa vastustuskykyä. Mikä osuus sillä sitten on?
ja päättäväinen realismi auttaa, joidenkin mukaan. Optimistinen toiveajattelu - en tiedä, auttaako se. Ehkä.
Pessimismi on itse pahin rangaistuksensa, minusta. En kärsisi siitä 'sairaudesta' päivääkään. Mitä mieltä olisi raahustaa päivästä toiseen, odottaen sairautta, vain että voisi sitten sanoa: "Näin arvasinkin käyvän." Mitä mieltä moisessa?
niin usein kun optimisti,koska ottaa huomioon jo etukäteen sen huonommankin vaihtoehdon.Ajatellaanpa näin jos ajattelisi parantuneeni syövästä enkä antaisi tilaa edes ajatukselle sen uusimisesta niin eikö se olisi valtava isku mikäli uusisi?
Kun varautuu aina pahimpaan, elämä on TÄYNNÄ PELKÄSTÄÄN ILOISIA YLLÄTYKSIÄ!
Näin se minun kohdallani menee.
Minä taas ajattelen, että jos odottaa hyvää tapahtuvaksi, se usein tapahtuukin. Muuten menee koko elämä kärsiessä.
Mutta kukin taaplaa tyylillään. Ja hyvä niin. Toivon, että sinulla ei muuta olekaan kuin iloisia yllätyksiä:)
väitteen tueksi? Luulisin että tällaiset väitteet ovat pelkkiä populistisia papanoita.
Pessimistin olisi varmasti vaikea opiskella tai 'tekeytyä' optimistiksi ja päinvastoin. Sehän on eräänlainen perusasenne elämään ja olemiseen. Vähän sama kuin blondi päättäisi tahdonvoimalla alkaa kasvattaa tummia hiuksia. No okei, kyllähän tahdonvoimalla saa jotain somaattistakin aikaan, mutta rajansa silläkin.
Itse kuulun optimisteihin, mutta minulle on lähinnä yhdentekevää miten se vaikuttaa itse sairauteeni. Tuskinpa mitenkään. Elämänlaatuun se varmasti vaikuttaa positiivisesti, onhan paljon kivempaa elää ja olla kun pääkopassa asuu mörköjen sijaan aurinko.