Hei!
Muutama vuosi takaperin tällä palstalla oli keskusteluketju, jossa kyseltiin cp-vammaisten äitien kokemuksia. Muutama äiti kirjoittelikin ja nyt olisi kiva kuulla kokemuksia lisää. Voin vaikka laittaa (myöhemmin) mun s-postiosoitetta tulemaan.
Itselläni olin lievä alaraajojen cp-vamma. Liikun ilman apuvälineitä. Perheen perustaminen on kovasti mielessä, mutta mietityttää fyysisen pärjäämisen osalta, kun jo ilman lastakin välillä meinaa kompastua suojateiden maalattuihin viivoihin... Mieluiten siis toivoisin kokemuksia käveleviltä, kun pt:n kanssa ongelmat ovat sitten hyvinkin erilaiset
Muutama vuosi takaperin tällä palstalla oli keskusteluketju, jossa kyseltiin cp-vammaisten äitien kokemuksia. Muutama äiti kirjoittelikin ja nyt olisi kiva kuulla kokemuksia lisää. Voin vaikka laittaa (myöhemmin) mun s-postiosoitetta tulemaan.
Itselläni olin lievä alaraajojen cp-vamma. Liikun ilman apuvälineitä. Perheen perustaminen on kovasti mielessä, mutta mietityttää fyysisen pärjäämisen osalta, kun jo ilman lastakin välillä meinaa kompastua suojateiden maalattuihin viivoihin... Mieluiten siis toivoisin kokemuksia käveleviltä, kun pt:n kanssa ongelmat ovat sitten hyvinkin erilaiset
Vastaukset 13
Vanhimmat
En osaa kemuksia kertoa, mutta yksin et ainakaan mietteinesi ole.. :/ Sama fiilis, vaikka ei ajankohtaista olekaan nyt.
nii elikkäs mä oon kans cp-vammanen. mulla on ollu tää vamma jo syntymästä asti ja kävelen kyllä mutta huonosti. tai no, oikeestaa aika hyvinki mut en jaksa kävellä pitkiä matkoja enkä seistä kauaa. mulla on kävellessä jalat polvista tosi pahasti koukussa, mikä vaatii reisilihaksilta paljo voimaa ja sit toi huono kävelyasento kipeyttää polviä entisestään. toinen oire huonon kävelyasennon lisäks on ihmeellinen säpsyminen. sitä ilmenee aina ku ympäristössä kuuluu joku vähäki normaalia isompi / korkeempi ääni. mä aina tavallaa säikähän ääntä vaik se oiski ihan normaali (esim yskiminen) ja hytkähän sillai kummasti. tavallaa mulla on hirveen herkät refleksit ja tää oire aiheuttaa ongelmia etenki sosiaalisessa elämässä. ons muilla samantyylisiä ongelmia ja mite ootte jaksanu niitte kans? siis henkisesti.. ku mulla ainaki meinaa olla välillä vähä rankkaa ton säpsymisen kans ku ihmiset ei tajuu et se liittyy mun cp-vammasuuteen. mut juu eli asiaan. oon miettiny iha samaa ku sinäki eli et haluaisin omia lapsia mut mietityttää et pystynkö niitä hoitamaan tarpeeks hyvin.. onneks mulla kuitenki kädet ja pää toimii ihan normaalisti, et sillai voisinki harkita omaa perhettä. ois kiva kuulla muittenki ajatuksia tästä ja myös cp-vammaisuudesta yleensäkki...
Olen lievästi cp-vammainen ja kävelen ihan ok. En tarvitse apuvälineitä jne. Mä säpsähtelen myös herkästi ihan pienienkin yllättävien äänten vuoksi, mutta se on kaikkien kavereiden, perheen ym. tiedossa ja siihen suhtaudutaan (minä mukaanlukien) huumorilla. En näe sitä siis kovin suurena ongelmana, vaikka onhan se välillä vähän hölmöä. :)
Ja mitä tuohon lapsen hankkimiseen tulee, niin mä olen myös miettinyt paljon sitä, vaikkei olekaan vielä ajankohtainen asia. Eniten mietityttää se, että miten selkä kestää raskausajan ja toisaalta vauvan hoitaminen ensimmäisten kuukausien aikana. Mutta eiköhän nuo ole sellaisia asioita, jotka järjestyy itsekseen. CP-vamma ei ole kuitenkaan minkäänlainen este lapsen hankinnalle.
Hei,
Luin täällä viestejä ja huomasin ilokseni, etten ole ainoa cp-vammainen, jolla on vauvakuume- =) Tosin viestit olivat jo aika vanhoja, mutta ajattelin kuitenkin yrittää jos tätä kautta saisin juttuseuraa liittyen vammaisuuteen ja perheen perustamiseen. Olis kiva jos joku samassa tilanteessa oleva vastais mun viestiin.
T: Mimmi-84
Hei,
Laitoin tuon edellisen viestin, jossa haen juttuseuraa. Laitan vielä uuden viestin, kun kirjauduin käyttäjäksi. Olen siis cp-vammainen nainen, jolla on vauvakuume ja vauva suunnitelmissa vuodelle 2011. Haluaisin saada juttuseuraa muista cp-vammaisista äideistä tai äidiksi haluavista.
T: Mimmi-84
Moi,
Mulla on alaraajoihin painottuva cp-vamma, kävelen enimmäkseen kahden kepin avulla, pitkillä matkoilla käytösä manuaali pt tai sähkömopo.
Vauvakuume on ollut kova jo pari vuotta, nyt vihdoinkin ollaan miehen kanssa päätetty aloittaa lapsen yrittäminen tammikuussa 2010 kun mies saa opiskelut päätökseen. :)
Minäkin haluaisin juttuseuraa samassa tilanteessa olevista ihmisistä..
Moikka!
Sun viesti oli melkeen kuin mun kirjoittama. Mullakin on alaraajoihin painottuva cp-vamma. Mä kävelen ilman mitään tukea, mutta pitkillä matkoilla käytän manuaalipyörätuolia. Lisäksi mullakin on sähkömopo.
Mäkin oon potenut vauvakuumetta jo kaksi vuotta ja mieskin jo aika kauan. Meillä yrittäminen alkaa häiden jälkeen heinäkuussa 2010.
Missä sä muuten asut? Ois kiva vaihtaa yhteystietoja jotenkin, ettei tarvis tässä julkisesti kaikkea kirjoitella. Vai mitä mieltä oot?
sun kanssa kun ollaan noinkin samassa tilanteessa, voitko laittaa vaikka s-postiosoittees seuraavaan viestiin niin kirjotan sulle...
Se on muuten jännä että nyt kun päätös lapsen yrityksestä on tehty niin on tavallaan onnellinen siitä että vihdoinkin ehkä saa sen oman lapsen... mutta nyt on sitten pää täynnä kysymyksiä siitä miten lapsen kanssa pärjää kun ei mieskään ole kokoajan auttamassa.
ja unohdin mainita että asun vantaalla... :)
Hei!
Toki tiedän mitä säpayillä tarkoitat. Ihan normaalia meille cp-vammaisille.
Ei sitä tarvitse sen enempää hävetä tai muutakaan. Johtuu joistakin heijasteista jotka erilaisia kuin terveillä.
Ira, laitapa tänne jotain yhteystietoja, olisi kiva vaihtaa ajatuksia. Ja muille samassa tilanteessa oleville sama juttu!
Hei,
auringonkukkanen84, tässä ois mun sähköpostiosoite [email protected]
Kerroinkin tuolla aiemmassa viestissä itsestäni. Kirjoittele jos haluat juttuseuraa. :)
T: Mimmi-84
mun s-posti osoite on [email protected],