mä en oikeesti kestä tätä. Miten tämmönen Ujo tyyppi voi tavata saatika sitte tutustua kehenkään.
niin kurjaa olla
yksin
7548
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sama tääl....:(
..mä en ole ujo. Koulussa olen ainainen ilopilleri. Harvoin olen huonolla tuulella. Tai niin kaikki luulevat. Koulussa vedän roolia.. "iloisen tytön roolia". Kotona kaikki on toisin. Itken usein yksinäisyyttäni.. Todellisia kavereita (jotka mua tajuisivat) ei ole. Jätkiä on ollu jokunen, mutta ne kaikki on ollu samanlaisia paskoja. Sanoo rakastavansa, mutta tosiasiassa haluaa vaan sitä yhtä ja samaa.. eli pillua. Elämä on todellakin epäreilua!!
Sama ongelma mulla :( minkäs teet?
En tiiä minkä ikäsiä ootte mutta veikkaisin et melko nuoria... ei nuorena kannata tämmösiä asioita murehtia...ei todellakaan. olkaa onnellisia siitä mitä teillä on sen sijään kun et murehtisitte sitä mitä ei oo... monilla on varmasti asiat paljon huonommin... kyllä te vielä niitä poika-/tyttöfrendejä saatte... varmasti!! mä oon kohta 18v enkä oo ikinä edes suudellu tyttöä... tyttöfrendistä puhumattakaan.. oon niin ujo ja kokematon et ei musta taida enää kukaan edes kiinnostua mut ei se haittaa mua yhtään!!! ehkä löydän jonkun ehkä en mutta ei sitä etukäteen kannata murehtia!!!
Älkää viittikö!!!!!!! Sitten kun te saatte poikakaverin ni sit te murehditte sitä et miks aloitte. Ette enää tunne olevanne vapaa, ja sit jos toinen pettää niin tulee sydänsuruja...
Jos ei poikakaveria niin ei oo sydänsuruja ja on vapaa kuin lintu...
nii että pitäis miettii etmitäköhä se jätkä auttas... ekaks on tietty tosi ihanaa mut sitte ku erootte nii käy hassusti sitä masentuu aikas helposti ainaski jos on ite tullu jätetyks... se niistä jätkistä... nii ja kavereita saa aikas monista paikoista esim. ootteks te käyny riparilla jo... ja kaikki harrastukset siellä on ihmisiä jokapaikasta saa kavereita...
olin itte vieläs vähä aikaa sitten toosi ujo.. sillo meitsil oli vaa pari kaverii sit aloin miettii et mitäs tää tälläne elämä on? ei mun tarvinnu paljoo muuttua.. vähä ku jutteli ihmisille nii kaveri piiri kasvo vaikka kuinka isoks... nykyään elämä menee iha suht hyvi vaikka ongelmii on vaikka kuinka paljo :( mut kaverit auttaa!!! eli hankkikaa kavereita!!! niit ilman elämä on aikas kuivaa... vai?
mäkin olen tosi ujo ja kaikinpuolin epävarma itestäni, ja kyllästyny olemaan yksin.. Oon nyt lukion ensimmäisellä luokalla, eli 16vuotta, ja seurustellu kerran elämässäni. Sen pojan löysin riparilta, ja olin ensin onnellisempi ku ikinä, mutta jotenki kaikki vaan muuttu.. En oikeesti tiiä mikä mulle tuli, yhtäkkiä mua vaan ei enää kiinnostanu. Kuulostaa kauheelta, kun ensin olin NIIN sen lumoissa.. Eikä siinä pojassa mitään vikaa ollu, tosi ihana ja huomaavainen, ja silti mietin koko ajan miten jättää se. Ja lopulta tein sen. Eli en mä kai ole koskaan tyytyväinen, sitten kun löyän jonkun joka rakastaa mua, ei sillonkaan kaikki oo hyvin. Kai mussa on jotain vikaa.. Mutta mä kaipaisin silti ees poikia kavereiks, tai yleensäkin mun koko sosiaalinen elämä sais vähän kohentua, kun nyt sitä ei tunnu olevan yhtään..En käy viikonloppusin ulkona, enhän mä voi ketään uusia ihmisiä sillon tavatakkaan.. En mä tiiä..Mun elämässä on lähiaikoina ollu kaikenlaista, syömishäiriötä ja muuta, tuntuu ettei mikään oo ku ennen..
Ohhoh, tais tulla aikamoinen vuodatus, sori ku poikkesin aiheesta =)