Haluaisin kokemuksia mustaherukan lajikkeista. Lähinnä makua, mutta muutkin kokemukset ovat tervetulleita. Lajikkeina kiinnostaa Mortti, Vertti (viherherukka), Melalahti ja Pohjan jätti. Kiitos jo etukäteen, jos joku osaa antaa neuvoja! :)
mustaherukan lajikkeista
daisy..
2823232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
lajikkeet,MUSTAHERUKKALAJIKKEET.
Ainakin Melalahti kannattaa unohtaa, kypsät marjat menevät huonoksi erittäin nopeasti. Pohjan jätti tuntuu kiinnostavalta, ajattelin laittaa kokeeksi pari pensasta.
Melalahti on hyvänmakuinen ja pehmeäkuorinen. Mukava syöntimarja. Koskaan eivät ole meillä ehtineet mennä huonoiksi. Keitän suurimman osan marjoista mehuksi eli puskat tulee tyhjennettyä muutaman päivän kuluessa. Plussaa on vielä pensaan pystykasvuisuus sekä talven- ja taudinkestävyys.
on minusta ollut erinomainen herukka. Terve pensas, runsassatoinen, pitkä satokausi, marjat makeita pöytämarjoja (varsinkin jos malttaa odottaa, että muuttuvat ihan läpikuultaviksi), linnut eivät älyä syödä vihreästä pensaasta vihreitä marjoja. Marjojen värihän ei ole erityisen "marjainen", mutta olen pakastanut niitä muiden herukoiden lisänä.
Minusta Melalahti on erinomainen: napakat marjat, helppo ja nopea poimia, satoisa ja kestävä. Poiminnan tekee mukavaksi pitkät oksat ja terttujen muoto: tyvestä lähtien saa kourallisen marjoa nopeasti. Öijeby on aivan päinvastainen ja kirkkaasti huonompi!
Mahtaneeko maan laatu vaikuttaa makuun, mutta minä en pidä Melalahden mausta. Ostin neljä puskaa kokeeksi. Sato jää vähäiseksi Öjebruniin verrattuna. Siitä saa hyvin satoa, jos uusii oksistoa. Makukin on Melalahtea parempi.
näkyy olevan aika vanha keskustelusäie,mutta kerron kokemukseni kesänä sain maistiaisten verran isoja,viinirypäleenkin kokoisia marjoja, siitä innostuneena laitoin vielä 2 pensasta. Viime kesänä ja tänä kesänä iski sitten härmä(sienitauti kait?) ja näännyttää pensaat eikä satoa juurikaan tule vanhemmastakaan pensaasta.Viime syksynä leikattiin matalaksi syreeniaita, ettei sen varjostaminenkaan pitäisi olla syynä, jos en pian keksi konstia torjua härmää, alan konsultoida lapion kanssa.
on siis kysymys Pohjan jätti lajikkeesta. Vertti on erinomaisen makuinen,mutta karisee tosi helposti, laitoin tänä keväänä uuden viheherukkalajikkeen,jonka ei pitäisi karista, ensi kesä nyt sitten näyttää.
Pohjan Jätistä minulla on pari kokemusta. Marjathan ovat suuria ja mehukkaita. Kypsyy myös suhteessa aikaisin. Maussa on suurtakin vaihtelua kasvupaikan suhteen. Etelä-Suomessa olevat pensaat tuottavat itselläni suhteellisen mauttomia marjoja. Toiset lajikkeet ovat huomattavasti parempia maultaan. Kun n. viikko sitten söin saman lajikkeen marjoja Oulun korkeudella, olikin maku aivan erilainen. Erittäin maukas, makea, mustaherukalle tyypillinen maku, jota ei omissa pensaissani ole. Samaa ovat sanoneet pari muuta Etelän viljelijää. Marja on kyllä komea, mutta hyötyy näemmä pidemmästä kypsymisajasta ainakin makunsa suhteen. Härmänkestävyydestä ei ole kokemusta. Vielä ei ole ainakaan iskenyt, toivotaan ettei iskekään.
Kaksi kesää sitten laitoin yhden "jätin" ja sain mukavat maistiaiset, siitä innostuneena lisäsin kaksi pensasta,viime kesänä ne sitten saivat sankasti härmää,varsinkin ne kaksi pienintä. Nyt yrittävät sinnitellä kyllä alkuun, mutta viime kesän jälkeen taidan kaivaa pois,Jätti näyttää olevan myös selvästi aikaisempi,lehdet ovat paljon muita herukoita suuremmat, ehkä se vanhin saa vielä aikalisän, epäilen kyllä että kevätkylmyys haittaa liian aikaista kukintaa/pölytystä. Lajikkeen tarkempaa nimeä en muista, mutta Multasormesta ne aikanaan ostin.
ostin Morttipensan taimi, elikkä istutin ne silloin. Syksyllä jo marjovat. Makeita marjoja, Oulun seudulla, kait ne pitkät ja valoisat yöt antaa jotain makua marjoihin.
Nyt jo alkaa lehtisilmut seinänvierustalla lämpimässä orstaa.
Kiva katsella kaikke uutta näin keväällä.
Kaikkea hyvää jokaiselle palstaa seuraavalla puutarhapeukalolle. Kokeillaan yhdessä, ja vaihdetaan kokemuksia.
Mortin etuna Verttiin ja Öjebyniin verrattuna on sen pystykasvuisuus. Vaikka Öjebyn on mielestäni maultaan ylivoimaisen herkullinen, on sen lakoava kasvutapa silti aika rasittava. Se vaatii Morttia enemmän työtä, jos haluaa pitää pensaan kuosissa. Melalahdesta minulla ei ole kokemusta.
Uudemmat vihreät - venny ja vilma - on selvästi pystykasvuisempia verrattuna vanhempaan verttiin.
Pystykasvuisuus, konepoiminnan ja kuljetuksen kestävä paksukuorinen marja ovat jalostettu teolliseen tuotantoon, mikä on ei hyvä puutarhaviljelijän kannalta.
Näiden lajikkeiden paksusta kuoresta tulee väkisinkin karvas maku, kun tavoite olisi aromikas, makea ja hyvänkokoinen marja.
"Ben tron" on monien mielestä herkkumarja!
Olisiko vielä kokemuksia Pohjanjätistä? Kun näyttää siltä, että on ollut vain kokeiluja....
Aivan sairaan isoja ja hyvänmakuisia marjoja, kuin tummia viinirypäleitä. Poiminta tehtävä sitä mukaa kuin kypsyvät, muuten halkeilevat ja myttääntyvät. Pakko laittaa lisää.
Pohjan jätti herukka on kyllä suurikokoinen marjoiltaan mutta ei makea. Sopii parhaiten mehuksi Big Ben mustaherukkaa suosittelen makunsa ja marjan ison koon vuoksi.
Onko näistä joku äkämäpunkin kestävä lajike? Härmää vastaan voi ruiskuttaa pensaat heti kun ekat vauriot näkyy. Käytä reilu teelusikallinen ruokasoodaa ja pari pisaraa astianpesuainetta litraan vettä. Ruiskuta KOKO pensas alta ja yltä tippuvan märäksi. Voit joutua toistamaan käsittelyn jokusen kerran kesän aikana. Paras keino on valita härmänkestävä lajike.
No en kyllä menis astianpesuainetta laitteleen marjapensaisiin. Korvaisin mäntysuovalla sen.
Mikael on hämmästyttävän herkullinen, makea ja aromikas mustaherukka. Muita makeita tuntemiani ovat Hedda, Ben Tron ja Melalahti.
Mikael on myös oma suosikki maun perusteella, satoisuudessa ja marjan koossa olisi toivomisen varaa. Mutta viinimarjoissa näyttää makua olevan sama määrä marjaa kohden...eli Pohjan jätti on marjakooltaan jätti mutta maku on vastaavasti laimea.
Marski. Pulleimmat ja kestävät Marjat. Vaikka millainen alalajike mutta en vaihda lajiketta Marski.
Kirpeyden taittava makeus. Sellaisenaan ja ojan viereen aurinkoiseen paikkaan
Sellaisenaan hilloamatta. MAKEAA.
Minulla kasvaa samalla palstalla Heddaa, Mikaelia, Melalahtea, Storklas, ja uusimpana Big Ben.
Makeimpia ovat Mikael ja Big Ben, joista jälkimmäistä aion tänä keväänä istuttaa lisää.
Satoisin minulla on Storklas, jossa on isot ja helposti poimittavat marjat. Maku on minun makuuni liian vahva ja ei makea mutta teen siitä mehua.
Heddassa on netin mukaan tavallista alhaisempi C-vitamiinipitoisuus.
Melalahti on ollut minulle pettymys. Se kypsyy selvästi muita aiemmin ja saattaa haljeta nopeasti.
Pettymyksiä ovat olleet nykylajikkeet.
Toki marjapensaiden paikkani ovat vaan varjoontuneet ikävä kyllä.
Paras mustaherukka pensas on äitini kotoa siirretty jonkun verran lamoava tuntematon lajike, pensaat olivat tilattu paikalliseen kyläkauppaan.
Nyt olen perustamassa pienehkön marjapensaiden alueen hyvään multamaahan ja paikkaan mitä ei tulla ruohonleikkurilla ajamaan.
Saa nähdä miten ne menestyvät ja miten pärjää lintujen kanssa.
1930-luvulta alkaen yleisin mustaherukkalajike on ollut "Brödtorp", sitten jossain välissä valikoima laajeni.
https://www.meillakotona.fi/artikkelit/herukoiden-historia
Tuolla jonnin verran historian tietoa.
Itsellä on nyt uusina istutettuina lajikkeet.
Mustaherukat, vanha brödtorp
mikael
titania
hildur
big ben
punaherukka "punahilkka"
Nyt vielä raivaan ison kuusen ja lehtikuusen pois varjostamasta, sitten saapi marjapensaat aurinkoa lähes koko päivän.
Aurinkoa ja valoa saavat mustaherukkapensaat tuottavat makeita marjoja, näin tekoäly kertoo.
Ostopensaat ovat silleen "varmoja" mutta odotan millaista satoa ja minkä makuista tuottavat pensaat sadan vuoden takaa.