mutta minkäs teet kun olet jo valmiiksi henkirauniona jo kolmatta vuotta?
Vanhemmat siinä vain huutavat että "mene töihin" mutta eivät tiedä pätkääkään mistään miksi olen kotona, olen kotona siksi koska kuten pyörätuolipotilaalla on jalat kipsissä niin minulla on pää ja aivot kipsissä ja syvästi!
Tällainen masennus ja ahdistus on siksi juuri niin pirullinen ja helvetinmoinen että se on niin helvetin lamauttava sairaus/tila, mutta ei sitä pysty todistamaan muille että hei en ole juuri nyt normaalitilassa. Ei sitä pysty todistamaan kuten vaikka käden nyrjäyttänyt kipsipoika pystyy todistamaan oman vammaisuutensa!
Kuolemakin on ihan varmasti ollut lähellä minun osaltani kun yhteen vetoon ajattelin että olisi ihan siistiä ottaa äidin auto, ajaa se moottoritielle, kokea elämän viimeiset hetket täysillä ja ehkä saisi vähän nauttia - sitten kun saisi tarpeekseen kiihdyttäisi 250 km/h päin rekka-autoa tai bussia. Mieluiten bensiinirekkaa ettei jäisi mitään jäljelle kehostani! Toisen kerran peratessani kalaa fileerausveitsellä tuli todella vahva tunne että vedä se ranne auki! Siihen loppui kalastukseni ja sain paniikkikohtauksen jonka aikana oloni oli niin huono että ei sanat riitä kuvaamaan! Tuntui siltä kuin että nyt kuolen siinä kohtauksessa (kuten paniikkikohtauksille on ominaista), muistan että ajattelin että "no hyvä vain, nyt saan mielenrauhan". Ei haittanut ollenkaan vaikka olin 99,95% varma siitä että tähän päättyy nyt minun taival. Paniikkikohtauksen jälkeen minusta tuli sisäelinkammoinen ja voin erittäin pahoin nykyään jos vain näen verta tai sisäelimiä tai edes ajattelen koko asiaa. Aloin myös tuntemaan suurta vastenmielisyyttä veitsejä ja aseita kohtaan. (Taisi olla itsesuojeluvaiston käsialaa?)
Tämän takia uskonkin että taitaa armeija jäädä minun osaltani käymättä...vaikka sinne haluaisinkin varmasti keskimääräistä enemmän kuin toiset nuoret, mutta totta sanoen ei henkinen vointini pysty siihen. Tiedän kyllä että mikäli en saa itseni koottua enkä mene armeijaan niin päälleni syljetään, mutta se onkin tässä aika pieni rasite se.
Ainoa asia mitä haluan on saada rahaa niin että voi muttaa jonnekin eri mantereelle (Australia, Pohjois-Amerikka) ja kenties aloittaa uusi elämä, perustaa perhe ja unohtaa nämä kaikki samat kuviot ja maisemat. Mutta sellainen luuseri kun olen niin ei se auttaisi mitään vaihtaa vaikka planeetta!
En hallitse elämää ollenkaan, viime vuosi on mennyt yllättävän hyvin paitsi nyt keväänä piti ottaa tauko koulusta kun ei kerta kaikkiaan siitä tullut mitään...jäin kotiin ja tottakai siinä sitten meni sitten niin että valvoin 4 asti aamulla ja heräsin puoli kahdelta päivällä.
Uni ei tullut ja uskon että näin pari hallusinaatota tai sitten oikeasti pari aavetta kävi tervehtimässä. (Mustia varjoja ja kosketuksia ihollani).
Noh kuka tietää oliko se terveiset isoisältäni että "jatka taistelua", minä kun kuulema muistutan häntä niin paljon.
Nyt tuntuu kuin että olen pattitilanteessa jossa vain katsotaan että mitä aika tekee, teenkö jotain itsetuhoista jonka kautta kehoni häviää tuhkana tuuleen kuin krematooriossa tai jatkanko elämäni?
Luulen kyllä että jatkan..mutta niin jatkuu ne unelmatkin..jos totta puhun uskon että tulen olemaan koko 50 vuotinen loppuelämäni työtön, henkisesti pahoinvoiva paska..tai no lohtu voi olla se että sellaiset kuolevat aika nuorena?
Kaveripiirikin on supistunut aika radikaalisesti, siksi vain että ei ole jaksaut puhua heidän kanssa. Syy ei ole heidän vaan minun.
PS. Enkä ole vain maanut kotona vaan käynyt mm. kävelyllä luonnonsuojelualueille ja katsonut horisonttiin ja unelmoinut...eli sentään jotain valoa on elämässäni vaikka tiedän etten pysty niitä koskaan saamaan kiinni.
Sen pituinen se.
Vanhemmat siinä vain huutavat että "mene töihin" mutta eivät tiedä pätkääkään mistään miksi olen kotona, olen kotona siksi koska kuten pyörätuolipotilaalla on jalat kipsissä niin minulla on pää ja aivot kipsissä ja syvästi!
Tällainen masennus ja ahdistus on siksi juuri niin pirullinen ja helvetinmoinen että se on niin helvetin lamauttava sairaus/tila, mutta ei sitä pysty todistamaan muille että hei en ole juuri nyt normaalitilassa. Ei sitä pysty todistamaan kuten vaikka käden nyrjäyttänyt kipsipoika pystyy todistamaan oman vammaisuutensa!
Kuolemakin on ihan varmasti ollut lähellä minun osaltani kun yhteen vetoon ajattelin että olisi ihan siistiä ottaa äidin auto, ajaa se moottoritielle, kokea elämän viimeiset hetket täysillä ja ehkä saisi vähän nauttia - sitten kun saisi tarpeekseen kiihdyttäisi 250 km/h päin rekka-autoa tai bussia. Mieluiten bensiinirekkaa ettei jäisi mitään jäljelle kehostani! Toisen kerran peratessani kalaa fileerausveitsellä tuli todella vahva tunne että vedä se ranne auki! Siihen loppui kalastukseni ja sain paniikkikohtauksen jonka aikana oloni oli niin huono että ei sanat riitä kuvaamaan! Tuntui siltä kuin että nyt kuolen siinä kohtauksessa (kuten paniikkikohtauksille on ominaista), muistan että ajattelin että "no hyvä vain, nyt saan mielenrauhan". Ei haittanut ollenkaan vaikka olin 99,95% varma siitä että tähän päättyy nyt minun taival. Paniikkikohtauksen jälkeen minusta tuli sisäelinkammoinen ja voin erittäin pahoin nykyään jos vain näen verta tai sisäelimiä tai edes ajattelen koko asiaa. Aloin myös tuntemaan suurta vastenmielisyyttä veitsejä ja aseita kohtaan. (Taisi olla itsesuojeluvaiston käsialaa?)
Tämän takia uskonkin että taitaa armeija jäädä minun osaltani käymättä...vaikka sinne haluaisinkin varmasti keskimääräistä enemmän kuin toiset nuoret, mutta totta sanoen ei henkinen vointini pysty siihen. Tiedän kyllä että mikäli en saa itseni koottua enkä mene armeijaan niin päälleni syljetään, mutta se onkin tässä aika pieni rasite se.
Ainoa asia mitä haluan on saada rahaa niin että voi muttaa jonnekin eri mantereelle (Australia, Pohjois-Amerikka) ja kenties aloittaa uusi elämä, perustaa perhe ja unohtaa nämä kaikki samat kuviot ja maisemat. Mutta sellainen luuseri kun olen niin ei se auttaisi mitään vaihtaa vaikka planeetta!
En hallitse elämää ollenkaan, viime vuosi on mennyt yllättävän hyvin paitsi nyt keväänä piti ottaa tauko koulusta kun ei kerta kaikkiaan siitä tullut mitään...jäin kotiin ja tottakai siinä sitten meni sitten niin että valvoin 4 asti aamulla ja heräsin puoli kahdelta päivällä.
Uni ei tullut ja uskon että näin pari hallusinaatota tai sitten oikeasti pari aavetta kävi tervehtimässä. (Mustia varjoja ja kosketuksia ihollani).
Noh kuka tietää oliko se terveiset isoisältäni että "jatka taistelua", minä kun kuulema muistutan häntä niin paljon.
Nyt tuntuu kuin että olen pattitilanteessa jossa vain katsotaan että mitä aika tekee, teenkö jotain itsetuhoista jonka kautta kehoni häviää tuhkana tuuleen kuin krematooriossa tai jatkanko elämäni?
Luulen kyllä että jatkan..mutta niin jatkuu ne unelmatkin..jos totta puhun uskon että tulen olemaan koko 50 vuotinen loppuelämäni työtön, henkisesti pahoinvoiva paska..tai no lohtu voi olla se että sellaiset kuolevat aika nuorena?
Kaveripiirikin on supistunut aika radikaalisesti, siksi vain että ei ole jaksaut puhua heidän kanssa. Syy ei ole heidän vaan minun.
PS. Enkä ole vain maanut kotona vaan käynyt mm. kävelyllä luonnonsuojelualueille ja katsonut horisonttiin ja unelmoinut...eli sentään jotain valoa on elämässäni vaikka tiedän etten pysty niitä koskaan saamaan kiinni.
Sen pituinen se.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itselläni on ollut samanlaisia fiiliksiä kuin kerroit tuossa. Masennus on oikea piru elämässä. Itse olen ajatellut lähes samoin sanoin että uskon olevani olevani saamaton paska loppuelämäni, luultavasti en löydä ketään elämänkumppania, katkeroidun ja alkoholisoidun. Kaveripiiri on mullakin supistunut lähes olemattomiin, eikä mulle soitella enää niin kovin usein. Se on rankkaa, toisaalta oma vikahan se on ku ei oo pitänyt yhteyttä, eikä kaverit voi tietää mitä mun pään sisällä liikkuu ellen siitä niille kerro...
Mutta kuulemma masennuksesta ja näistä tunteista on mahdollista päästä eroon, joten siihen kai on pyrittävä! Haaveilen siitä, että olen taas joku päivä onnellinen ja nautin elämästä. Ja ties vaikka sitten kun ollaan päästy eroon tästä masennuksistamme niin osataan elää loppuelämä enemmän täysillä kuin ilman masennusta kokeneet? Hope so. Mutta voimia sullekin, kyllä tästä selvitään päivä kerrallaan :D!!
Matka ymmärryksen maailmaan
alkaa kääntämällä sivua.
= = = =
moi, en tiedä auttaako tämä mitään, mut laitan tähän oman tarinani, miten selvisin masennuksesta,ahdistuksesta ja peloista. jos haluat kokeilla jotain luontaishoitoja lääkkeiden sijaan, niin ne ovat todellakin auttaneet monilla, älä luovuta, toivoa on! silloinkin on ollut apua kun masennuslääkkeet eivät auttaneet, joten aina kannattaa kokeilla! ja musta sun kannattaa tehdä niin kuin haaveilet; muuttaa toiselle mantereelle ja aloittaa uusi elämä, se voisi oikeasti auttaa.tässä kuitenkin mun tarina;
mä sain apua eri luontaishoidoista, jotka auttoi masennukseen, ahdistukseen, pelkoihin,pakkoajatuksiin yms, kun en uskaltanut masennuslääkkeitä käyttää, ja luin paljon mitkä luontaistuotteet auttaa mielenterveyden ongelmiin, tässä kaikki jutut mitä käytin (ja nämä ihan oikeasti auttoivat): mäkikuismaa (masennukseen) valeriaanaa ja kärsimyskukkaa (ahdistukseen, jännitykseen, pelkotiloihin, rauhoitti ja rentoutti). E-EPA-kalaöljyä (myös pellavansiemenöljy on kuulemma hyvä, siinä samoja omega 3-öljyjä) ja sinkkiä, magnesiumia ja dolomiittia (tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen jossa mielenterveyden ongelmia hoidetaan vitamiinein, mineraalein ja rasvahapoin, ja näin tasapainotetaan ja hoidetaan aivoja ja hermojärjestelmää ja näin mieli paranee) ja bachin kukkatipat olivat mulle tosi suuri apu: bachin kukkatippoja on 38 erilaisiin ongelmiin, kuten masennukseen, pelkoihin, päättämättömyyteen, ahdistukseen, vihaan yms ja niiden käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa jokaista valittua kukkatippaa (samanaikaisesti voi käyttää 5 eri tippaa) lasiin vettä ja pari kulausta päivän mittaan. esim. mimulus ja aspen auttavan pelkoihin, rock rose kauhuun, cherry plum kun pelkää tulevansa hulluksi ja menettävänsä kontrollin ja tekevänsä jotain mitä ei halua, kun ei vaan kestä enää, white chestnut mieleen tunkeutuviin epämielyttäviin ajatuksiin, joista ei pääse eroon, mustard syvään masennukseen, gentian ja gorse toivottumuuteen jne. näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, noita yrttejä ja E-EPA:aa saa apteekeista. lisäksi jätin kaiken kofeiinin ja suurimmaks osaks sokerit, lisäaineet ja valkoiset vehnäjauhot (ortomolekulaarisessa lääketieteessä vitamiinien yms. ohella suositellaan myös gluteenitonta dieettiä, koska gluteiini aiheuttaa joissakin paitsi fyysisiä, myös psyykkisiä oireita, jos gluteeniallergia on voimakas, esim. autismista kärsiviä gluteeniton dieetti on auttanut paljon, se on suosittu ja hyväksikoettu apu). oon lukenut paljon netistä ja kirjoista mielenterveyden ongelmien luonnonmukaisesta hoidosta, ja toivottomissakin tilanteissa ovat monet apua saaneet. kirja joka auttoi mua tosi paljon oli tommy hellstenin "saat sen mistä luovut" se helpotti oloa ja toi levollisuutta ja rauhaa. toivon sulle joka tapauksessa kaikkea hyvää ja että elämä hymyilisi sulle, joku sanoi joskus että kun on ollut tarpeeksi sadetta, on auringon aika.