Vituttaa niin paljon, että bulimialla ei laihdu! Miettikää nyt hetken, että mihin paskaan me oikeesti ryhdytään vaan sen takia, että me halutaan näyttää hyvältä. Me törmäillää puihin - luoja, vois luulla että me ollaan rakastuneita - välittämättä seurauksista.
Mutta ne seuraukset... niin... niin.. Ruusuiselta ja säteilevältä näyttäminen helposti on tärkeämpää kuin pieni huimaus ja kuivuava suu. Mutta ei, ei sitten millään.
Bulimia on paljon, paljon, paljon vaativampi ja hankalampi ja aikaavievämpi sairaus kuin se, että oikeasti aloittaisi oikeanlaisen laihduttamisen, jos siltä tuntuu.. Mutta me ihmiset olemme liian mukavuudenhaluisia sellaiseen ja tuloksia halutaan heti. Selvä.. Tuloksen kesto saattaa kestää sen pari viikkoa, jolloin kilot tulevat takaisin kaksinkertaisina.
Vittu! Mä ainakin rakastan oksentamista ja bulimiaa. Siitä tulee hyvä olo eikä mulle oikeastaan oo tullut siitä kummosempia seurauksia. Välillä on vatsa on ollut kipeänä ja suussa maistuu oksennuksenkatku vähäsen väliä. Mutta ei se mitään, sillä minä rakastan bulimiaa ja sitä, mitä se tekee minulle ja millaisen se minusta muovaa. On hauskaa nähdä, millä tavalla maailma ottaa minut vastaan, kun sillä on kerrankin syy siihen.
Niin... eipä olisi kukaan arvannut, että vaaleatukkaisesta kiltistä tytöstä, joka on kasvanut hyvässä perheessä, tulisi ala-arvoinen oksentelija, jonka elämä on ruoan pauloissa. Vuosi sitten taakse päin, kun katsoin Huippumalli haussa -sarjaa, päätin aloittaa väkivallan ruumistani kohtaan, koska eihän minulla mitään muutakaan ole.
Revin sisäelimeni irti bulimalla, jotta saisin olla edes vähän aikaa ihan rauhassa. Jotta sinä lyhenä hetkenä, jolloin olen siitä tyhjä, voisin katsoa, mitä minussa on olemassa ilman sitä, että onko mitään. Onko edes mahdollista olla mitään?
Mutta ne seuraukset... niin... niin.. Ruusuiselta ja säteilevältä näyttäminen helposti on tärkeämpää kuin pieni huimaus ja kuivuava suu. Mutta ei, ei sitten millään.
Bulimia on paljon, paljon, paljon vaativampi ja hankalampi ja aikaavievämpi sairaus kuin se, että oikeasti aloittaisi oikeanlaisen laihduttamisen, jos siltä tuntuu.. Mutta me ihmiset olemme liian mukavuudenhaluisia sellaiseen ja tuloksia halutaan heti. Selvä.. Tuloksen kesto saattaa kestää sen pari viikkoa, jolloin kilot tulevat takaisin kaksinkertaisina.
Vittu! Mä ainakin rakastan oksentamista ja bulimiaa. Siitä tulee hyvä olo eikä mulle oikeastaan oo tullut siitä kummosempia seurauksia. Välillä on vatsa on ollut kipeänä ja suussa maistuu oksennuksenkatku vähäsen väliä. Mutta ei se mitään, sillä minä rakastan bulimiaa ja sitä, mitä se tekee minulle ja millaisen se minusta muovaa. On hauskaa nähdä, millä tavalla maailma ottaa minut vastaan, kun sillä on kerrankin syy siihen.
Niin... eipä olisi kukaan arvannut, että vaaleatukkaisesta kiltistä tytöstä, joka on kasvanut hyvässä perheessä, tulisi ala-arvoinen oksentelija, jonka elämä on ruoan pauloissa. Vuosi sitten taakse päin, kun katsoin Huippumalli haussa -sarjaa, päätin aloittaa väkivallan ruumistani kohtaan, koska eihän minulla mitään muutakaan ole.
Revin sisäelimeni irti bulimalla, jotta saisin olla edes vähän aikaa ihan rauhassa. Jotta sinä lyhenä hetkenä, jolloin olen siitä tyhjä, voisin katsoa, mitä minussa on olemassa ilman sitä, että onko mitään. Onko edes mahdollista olla mitään?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei viela vastauksia.