loppusuoralla ollaan 38 0 ja olo on aika kamala! mahassa vääntää koko ajan ja kouristelee ja vessassa saa ravata paskalla koko ajan. huono olo jatkuvasti ja heikottaa jos ei syö eikä pysty illalla oikeen mitään syömään. itken joka asiasta ja varsinki tätä omaa surkeuttani. syntyis jo... onko muita joilla samoja tuntemuksia? miehelle vaan huudan ku oon niin turhautunu ja kipee koko ajan..
Tää on niin perseestä!
ksdnaec
7915
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
...
ollu se pointti eikä pääasia.
kun odottaa toista jo niin kovasti tulevaksi. Ei ole enää kovin hyvä olla ja liikkeet tuntuu niin isoina ja kovina. Lisäksi tosiaan oli noilla viikoilla tunteet pinnassa...räjähtelin kans miehelle ihan turhista (en vain voinut sille mitään).
Sitten kun ohitimme lasketun ajan, tuska laantui...heräsin todellisuuteen, että ei meidän lapsi taida syntyä vielä pariin viikkoon.
Ajattelin ottaa rauhassa (mikäli pystyn olotilaani vaikuttamaan) ja olla ajattelematta lähdön hetkeä sekä synnytystä...tulevat eteen sitten kun tulevat!! En voi asialle tehdä mitään, joten turha murehtia ja saada aikaan parisuhdekriisiä sen takia, =D
Nyt on viikkoja kasassa 40 3...
Tsemppiä!! Kannattaa asennoitua, että menee yli lasketun ajan...sit jos niin ei käykään, niin se on vain positiivinen yllätys. =)
kaksi kuukautta etuajassa. Joten olkaas vaan onnellisia jotta se vauva on siellä mahassa loppuun asti.
Voin nimittäin kertoa että se "positiivinen yllätys" oli pikemminkin paskahalvaus, niin järkyttävää se oli kun tuli ihan "puuntakaa".
Vedet vain meni, ja se oli siinä. Ei mitään tehtävissä. Keisarinleikkauksella ottivat vaavin pois, ja koneisiin ja laitteisiinhan hän joutui.
Täällä samoja fiiliksiä. Etenkin tämä oma ulkomuoto alkaa ottaa päähän. Jalat ovat ihan sinipunaiset ja turvonneet kolminkertaisiksi mitä ennen raskautta. Selluliittia on polvesta ylöspäin ja jopa pohkeissa! Maha on täynnä syviä ja kirkuvan punaisia arpia. Että kyllä on hehkeä olo! ;) En todellakaan kuulu niihin jotka kaunistuvat raskauden aikana.. Mutta kyllä tämän kaiken kestää oman vauvan takia :)
no johan on huolet..aattele olet jo lop
pusuoralla ja vessareissus on suurin murhe..
täällä on sellasia äitejä jotka makaavat sairaalas monta viikkoa..jotka ei pääse edes sinne vessaan...et semmosta ja lopeta huutaminen miehelles
joo itelläni kans tosi masentunut ja itkuinen olo, liikkeet ovat niin kovia, ja jotenkin kun on niin iso niin en osaa olla sinut itteni kanssa, vaikka pitäisi muistaa että ei sitä lihava ole vaan raskaana..mutta se ainakin multa tuppaa unohtumaan aina välillä
.. Muakin vaan itkettää pelottaa ja masentaa..Mut yritän vaan pitää kaiken sisälläni, koska en kaipaa mitään parisuhde kriisiä tähän väliin..Vaikka olis ihanaa vaan purskahtaa miehen syliin ja itkeä, mutta en viitsi tehä sitä koska hän menee vaan hämilleen,, ja jotenkin haluaisin kuitenkin että me mentäisiin positiivisin mielin synnyttämään..
kunpa vaan sais sen oman nyytin syliin ja oman kroppansa takas..