Ei sua pysty, unohtamaan, joku maaginen voima sussa on... =) mutta en tiedä haluanko edes unohtaa, koska olet niin.... No kerron joskus, toivottavasti, ei ole liian myöhäistä...
Istun autossa, täydessä vauhdissa,
purjehdin laivassa kaukana rannasta,
lennän suihkukoneessa korkealla ilmassa
mutta kuitenkaan en pääse pakenemaan.
Tunnen kauneutta, hengitän avaruutta
hyväilen aamua ja syleilen aurinkoa,
haistelen sadetta ja tahdon kastua
mutta kuitenkaan en saata unohtaa
Että koskaan en ole yksin - varjo seuraa onneain
vaikka myrsky joskus tyyntyykin - varjo seuraa onneain ja pian taas uusin hyökkäyksin - varjo seuraa onneain Tule mun luo pieneksi hetkeksi
ja muuta varjoni valkoiseksi enkeliksi
Tunnen voiman joka saa soimaan maan
kuulen kohinan kun vuoret kuiskailevat
näen niin kauas ylös ja alas
mutta kuitenkaan en pääsen pakenemaan
Kotkien kuningas otti minut mukaansa
tuulien haltija antoi mun ratsastaa
ja auringon laskussa kylvin kullassa
mutta kuitenkaan en saata unohtaa
Mulla on ystävä yksinäisyydessä
jo syntymästä olemme olleet yhdessä
vaikka ystävyytensä on kyllästyttävää
kuitenkaan en pääse pakenemaan
Sillä elämä on vain pitkä jono hetkiä
kirkas on päivä mutta yö on pimeä
on hyviä vuosia, kauniita muistoja
mutta kuitenkaan en saata unohtaa
Istun autossa, täydessä vauhdissa,
purjehdin laivassa kaukana rannasta,
lennän suihkukoneessa korkealla ilmassa
mutta kuitenkaan en pääse pakenemaan.
Tunnen kauneutta, hengitän avaruutta
hyväilen aamua ja syleilen aurinkoa,
haistelen sadetta ja tahdon kastua
mutta kuitenkaan en saata unohtaa
Että koskaan en ole yksin - varjo seuraa onneain
vaikka myrsky joskus tyyntyykin - varjo seuraa onneain ja pian taas uusin hyökkäyksin - varjo seuraa onneain Tule mun luo pieneksi hetkeksi
ja muuta varjoni valkoiseksi enkeliksi
Tunnen voiman joka saa soimaan maan
kuulen kohinan kun vuoret kuiskailevat
näen niin kauas ylös ja alas
mutta kuitenkaan en pääsen pakenemaan
Kotkien kuningas otti minut mukaansa
tuulien haltija antoi mun ratsastaa
ja auringon laskussa kylvin kullassa
mutta kuitenkaan en saata unohtaa
Mulla on ystävä yksinäisyydessä
jo syntymästä olemme olleet yhdessä
vaikka ystävyytensä on kyllästyttävää
kuitenkaan en pääse pakenemaan
Sillä elämä on vain pitkä jono hetkiä
kirkas on päivä mutta yö on pimeä
on hyviä vuosia, kauniita muistoja
mutta kuitenkaan en saata unohtaa
Vastaukset 5
Vanhimmat
kaunis runo :)
toivottavasti uni on yhtä kaunis...
Kiitos noista sanoista! Ei suakaan pysty unohtamaan. Nyt ei ole liian myöhäistä, toivottavasti ei silloin joskus... En halua unohtaa n->m
Haluan hengittää kanssasi samaa ilmaa, samassa paikassa, samaan aikaan, samaan tahtiin. Joskus yhdessä nukahtaen toistemme viereen. Miltä kuulostaisi?
sinullekkin ;)
nyt tahdon juosta sun läpi
suoraan sisälle sieluun
tunnustella syvyyttäsi
ja unohtaa kaiken muun
sillä joskus meidän täytyy unohtaa
ja elää hetki puhdasta unelmaa
tämmoosta"
http://www.youtube.com/watch?v=onYLwFr2OZY