Olen selaillut aikaisempia viestejä tästä öisin sisälle pissaamisongelmasta. Meidän nartturouvamme on 14,5 v ja sillä on todettu maksan vajaatoimintaa (iän mukanaan tuomaa), hoito-ohjeet on ja niitä noudatetaan. Mutta tuo maksaongelma tekee kaikesta huolimatta sen, että vesi maistuu ja sitä myöten pissimistäkin on useammin. Illalla vaikka kuinka monta kertaa käyttäisi ulkona niin lähes aina aamuisin on pissat keittiön matolla (en kertakaikkiaan aina herää yöllä sitä ulkona käyttämään). Olen alistunut tilanteeseen, mutta nyppii tuo jatkuva mattojen peseminen. Miten olette ratkaisseet vastaavan ongelman? Oppiiko vanha koira pennun tavoille ja miten, siis saadakseen sen pissimään vaikka lehden päälle...
Koira muuten on lutunen ja ihana ja suhteellisen reipaskin, mutta tuo ongelma alkaa oikeasti rassata.
Koira muuten on lutunen ja ihana ja suhteellisen reipaskin, mutta tuo ongelma alkaa oikeasti rassata.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja tilalle sitä sanomalehteä, niin ei tartte sen asian kanssa rassata sen enempää. Ei kait se nyt haittaa jos sitä mattoa siellä ei ole, ja voihan sen sitten laittaa vaikka päiväksi jos tykkää ja ottaa sitten yöksi pois.
Mikähän siinäkin on että ihmiset pitää tuollaisia mattoja lattioillaan, kun se koiran elämä on kuitenkin niin lyhyt ja jos tällaista tapahtuu, luulisi tällaista osaavan nyt itsekin ajatella.
Ei millään pahalla, mutta kun välillä suututtaa kun näitä täällä lukee.
Koitahan nyt jaksella, kai sinullakin siellä ongelmaa ihan tarpeeksi on ilman että moititaan. Tsemppiä jatkossa molemmille, koiralle ja sinulle.
Tuossa neuvottiin ottamaan matto pois, mutta ei se mitään auta.Vaikka laittaisi sanomalehteä tilalle, ei koira siihen välttämätä ala pisamaana. Voi etsiä uuden maton, vaikkapa olohuoneen, eli pienempi pahan varmaan keittiön matto. Koira hakee pehmeää alustaa mihin pissata.
Meidän, viime syksynä 15-vuotiaana pois nukkunut, koiramme, alkoi myös vanhemmiten pissaillemaan sisälle ja olohuoneen matolle. Kun matto otettiin pois teki keittiön matolle.
Koita kestää, niin minäkin tein, vaikka monet kehottivat koirasti luopumaan, viemään piikille.
Sitä en tietysti edes harkinnut, eihän tuo vaihe sitten kuitenkaan kauan kestänyt.
Niin, ollaan otettu mattoa pois ja laitettu taas takaisin jne. Tämä ongelma on nyt kestänyt n. puolitoista vuotta, joten pitkäjänteisyyttä on riittänyt ja riittää edelleen. Mutta joskus se vaan rassaa - aivan kuin joskus omat ihmislapsetkin väsyttävät. Tärkeintähän on ymmärtää tunteitaan ja se miten niinhin reagoi. Meillä ei siitä huolimatta, vaikka niin lapset kuin koiratkin välillä rassaavat, ei rangaista heitä näistä äiteen tuntemuksista.
Enkä ole millekään piikille todellakaan muuten hyväkuntoista koiraa viemässä. Kyselin vaan vinkkejä ja hain "vertaistukea". Kiitos sinulle Sissi, jolta näitä asioita sain:=)
Niin pitkäjänteisyyttä kyllä tarvitaan:) Meillä tuli vielä viime vuoden aikana koiralle dementiakin, eli välillä oli ihan sekaisin, mm haukkui seinille illat pitkät. Se oli kyllä tosi rasittavaa, valituskin tuli naapureilta. Saatiin lääkäriltä rauhoittavia, jotka kyllä jonkin verran auttoivat.
Nyt olen tyytyväinen, että jaksoin tuon viimeisen vuoden, koira sai rauhassa nukkua pois omassa kodissaan yhtenä yönä.