Vastapuoli on tuominnut meidän Tunnustuksemme seitsemännen opinkohdan, jossa me väitämme, että kirkko on pyhien yhteisö.
He ovat lisänneet pitkän ja kaunopuheisen esityksen siitä, ettei jumalattomia saa katsoa kirkkoon kuulumattomiksi. Onhan muka Johannes verrannut kirkkoa puimatantereeseen, (Matt. 3:12) jossa nisut ja ruumenet ovat samassa kasassa, ja lisäksi Kristus on verrannut kirkkoa nuottaan, jossa on hyviä ja kelvottomia kaloja (Matt. 13:47).
Totta on, mitä sanotaan: panettelijan puremaan ei ole lääkettä. Mitään väitettä esitettäessä ei voi niin varautua joka taholla, että se voisi välttyä pahansuovalta arvostelulta.
J u u r i s e n t ä h d e n lisäsimme kahdeksannen opinkohdan, e t t e i kukaan luulisi meidän tahtovan e r o t t a a jumalattomat ja teeskentelijät kirkon ulkonaisesta yhteydestä tai väittävän sakramentteja t e h o t t o m i k s i, jos niitä hoitavat teeskentelijät ja jumalattomat...
Eivät sakramentit liioin menetä tehoaan sen johdosta, että niitä hoitavat jumalattomat. Päin vastoin me emme menettele väärin, jos käytämme hyväksemme sakramentteja, joita jumalattomat hoitavat. Paavalikin ennustaa niin käyvän, (2 Tess. 2:4) että Antikristus istuu Jumalan temppelissä, toisin sanoen pitää valtaa kirkossa ja hoitaa sen virkoja.
Kirkkopa näet ei ole sellainen yhteisö, joka vain rakentuu ulkonaisten tekijöiden ja menojen varaan, kuten muut yhteisöt, vaan se on ensisijaisesti uskon ja Pyhän Hengen yhteys sydämissä. Sillä on kuitenkin ulkonaiset merkkinsä, joista se voidaan tuntea: puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoitaminen.
Ainoastaan tätä kirkkoa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee, niin kuin Paavali Ef. 1 todistaa sanoessaan: (Ef. 1:22s.)
"Ja hän on antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa", hänen, joka kaiken kaikissa toteuttaa. Ne siis, joissa Kristus ei lainkaan vaikuta, eivät ole Kristuksen jäseniä. Myöntäväthän vastustajammekin sen, että jumalattomat ovat kirkon kuolleita jäseniä. Sen tähden ihmettelemmekin, miksi he moittivat huonoksi meidän määritelmäämme, jossa puhutaan elävistä jäsenistä.
Emme me siinä ole lausuneet mitään uutta. Paavali on Ef. 5 määritellyt seurakunnan aivan samaan tapaan: se täytyy puhdistaa, jotta se olisi pyhä. Ja hän lisää sen ulkonaiset tuntomerkit: sanan ja sakramentit. Näin hän näet sanoo: (Ef. 5:25ss.) "Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton."
Tämän lauseen me melkein sanasta sanaan otimme Tunnustukseemme. Samalla tavoin määritellään kirkko uskontunnustuksessakin: siinä meitä käsketään uskomaan, että on olemassa pyhä katolinen kirkko. Mutta jumalattomat eivät ole pyhä kirkko. Ja jatkossa seuraavat sanat "pyhien yhteys" on nähtävästi lisätty ilmaisemaan, mitä niiden, joita yhdistää osallisuus samaan evankeliumiin eli oppiin ja Pyhään Henkeen, joka uudistaa, pyhittää ja hallitsee heidän sydämiään.....
(Augsburgin tunnustuksen puolustus.)
Kysymyksiä edellisen johdosta.
1 Kun seurakunnan tunnusmerkki on sana ja sakra-
mentit, missä ovat herätysliikkeiden
sakramentit?
Kirkossa. Kirkko ei siis ole voinut olla
"seurakunnan" ulkopuolella.
2 Kun jotkut opettavat, ettei papin julistamalla
synninpäästöllä ole merkitystä, m i t e n
sakaramentti kuitenkin voi olla pätevä, vaikka
siinä lausutaan sama evankeliumi kuin
synninpäästössä.
Järkeisoppi joutuu mielestäni tässä
umpikujaan.
He ovat lisänneet pitkän ja kaunopuheisen esityksen siitä, ettei jumalattomia saa katsoa kirkkoon kuulumattomiksi. Onhan muka Johannes verrannut kirkkoa puimatantereeseen, (Matt. 3:12) jossa nisut ja ruumenet ovat samassa kasassa, ja lisäksi Kristus on verrannut kirkkoa nuottaan, jossa on hyviä ja kelvottomia kaloja (Matt. 13:47).
Totta on, mitä sanotaan: panettelijan puremaan ei ole lääkettä. Mitään väitettä esitettäessä ei voi niin varautua joka taholla, että se voisi välttyä pahansuovalta arvostelulta.
J u u r i s e n t ä h d e n lisäsimme kahdeksannen opinkohdan, e t t e i kukaan luulisi meidän tahtovan e r o t t a a jumalattomat ja teeskentelijät kirkon ulkonaisesta yhteydestä tai väittävän sakramentteja t e h o t t o m i k s i, jos niitä hoitavat teeskentelijät ja jumalattomat...
Eivät sakramentit liioin menetä tehoaan sen johdosta, että niitä hoitavat jumalattomat. Päin vastoin me emme menettele väärin, jos käytämme hyväksemme sakramentteja, joita jumalattomat hoitavat. Paavalikin ennustaa niin käyvän, (2 Tess. 2:4) että Antikristus istuu Jumalan temppelissä, toisin sanoen pitää valtaa kirkossa ja hoitaa sen virkoja.
Kirkkopa näet ei ole sellainen yhteisö, joka vain rakentuu ulkonaisten tekijöiden ja menojen varaan, kuten muut yhteisöt, vaan se on ensisijaisesti uskon ja Pyhän Hengen yhteys sydämissä. Sillä on kuitenkin ulkonaiset merkkinsä, joista se voidaan tuntea: puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoitaminen.
Ainoastaan tätä kirkkoa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee, niin kuin Paavali Ef. 1 todistaa sanoessaan: (Ef. 1:22s.)
"Ja hän on antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa", hänen, joka kaiken kaikissa toteuttaa. Ne siis, joissa Kristus ei lainkaan vaikuta, eivät ole Kristuksen jäseniä. Myöntäväthän vastustajammekin sen, että jumalattomat ovat kirkon kuolleita jäseniä. Sen tähden ihmettelemmekin, miksi he moittivat huonoksi meidän määritelmäämme, jossa puhutaan elävistä jäsenistä.
Emme me siinä ole lausuneet mitään uutta. Paavali on Ef. 5 määritellyt seurakunnan aivan samaan tapaan: se täytyy puhdistaa, jotta se olisi pyhä. Ja hän lisää sen ulkonaiset tuntomerkit: sanan ja sakramentit. Näin hän näet sanoo: (Ef. 5:25ss.) "Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton."
Tämän lauseen me melkein sanasta sanaan otimme Tunnustukseemme. Samalla tavoin määritellään kirkko uskontunnustuksessakin: siinä meitä käsketään uskomaan, että on olemassa pyhä katolinen kirkko. Mutta jumalattomat eivät ole pyhä kirkko. Ja jatkossa seuraavat sanat "pyhien yhteys" on nähtävästi lisätty ilmaisemaan, mitä niiden, joita yhdistää osallisuus samaan evankeliumiin eli oppiin ja Pyhään Henkeen, joka uudistaa, pyhittää ja hallitsee heidän sydämiään.....
(Augsburgin tunnustuksen puolustus.)
Kysymyksiä edellisen johdosta.
1 Kun seurakunnan tunnusmerkki on sana ja sakra-
mentit, missä ovat herätysliikkeiden
sakramentit?
Kirkossa. Kirkko ei siis ole voinut olla
"seurakunnan" ulkopuolella.
2 Kun jotkut opettavat, ettei papin julistamalla
synninpäästöllä ole merkitystä, m i t e n
sakaramentti kuitenkin voi olla pätevä, vaikka
siinä lausutaan sama evankeliumi kuin
synninpäästössä.
Järkeisoppi joutuu mielestäni tässä
umpikujaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Otetaan esimerkiksi se naispappi, joka valittiin viime vuonna vuoden papiksi, koska hän oli niin suvaitsevainen, että siunasi homoparin liiton ja kodin. Tuossa tuli jo 2 asiaa, joissa hän uskoo ja opettaa raamatun vastaisesti. Raamattu ei hyväksy naista saarnaamaan yli seurakunnan, eikä homoutta, vaan tuomitsee sen. Voiko tällaisella ihmisellä olla pyhähenki sydämessään? Ei pyhähenki opeta monella tavalla, eikä varsinkaan raamattua vastaan. Ei ihminen, joka itse on vailla pyhäähenkeä ja uskosta osaton voi julistaa synninpäästöä.
1)
Sanot siis, ettei Lutherilla ja Laestadiuksella ollut Pyhää Henkeä?
Aloitus on tekstiä, jonka kummatkin allekirjoittivat.
2)
Sinä katsot, että itselläsi on Pyhä Henki.
Miten on:
Kun sinä valehtelet tai vannot väärin tai teet muuten syntiä, tekeekö sekin sinun puhumastasi Jumalan sanasta valheen?
3)
Jos joku naispappi toimii väärin, tekeekö se Jumalan sanasta valheen?
LUTHERIN JA LLL:n mukaan ei.
He lienevät sinun kaltaisesi suuren teologin rinnalla pikku näpertelijöitä ja tietysti aina väärässä.
Seurakuntaa - Jotta Hän sen pyhittäisi.
Kristuksen seurakunnan pyhyyden perustus ja alku on Kristuksen rakkaus seurakuntaan ja Hänen sovituskuolemansa sen edestä. Apostoli sanoo: "Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, jotta Hän sen pyhittäisi".
Mutta millä tavalla tekee Herra Kristus seurakuntansa osalliseksi tästä kalliisti ansaitemastaan pyhyydestä? vastaus: kasteen ja sanan kautta. Sillä apostoli lisää: "puhdistaen sen vesipesossa sanan kautta". Ne jotka siis ovat kastetut ja uskovat sanan, ovat totisesti puhtaat ja pyhät, niin erehtyviltä ja heikoilta kuin he näyttävätkin maailman ja omasta mielestään.
Tämän täytyy siis todella olla sellainen puhtaus ja pyhyys, joka ei ole vähäpätöinen, vaikkakaan se ei järjestä, kaikkein vähimmin happamista tekopyhistä siltä näytä. Sillä se, jonka Kristus, Jumalan Poika, itse on puhtaaksi tehnyt, täytyy todella olla puhdas Jumalan ja kaikkien taivaan enkeleiden edessä, vaikkakaan ei perkele, maailma ja sokea järki mitään puhtautta siinä näkisi, vaan paljasta saastaisuutta ja epäpyhyyttä.