Miten aiotte viettää loppuelämänne? Joko elämän suuret linjaukset on tehty? Joko olette luopuneet lapsuudessa tuputettuihin uskomuksiin? Mikä on miete, joka vie teitä eteenpäin?
Omalta kohdalta suunnilleen tiedän, mitä haluan. Eli olen tehnyt linjauksia. Kuitenkin niin, että olen jättänyt säätövaraa.
Tässä iässä olen vähitellen oppinut erottamaan, mitkä käytöstavoista pohjautuu lapsuudessa opittuihin malleihin. Nykyisin en siedä pessimismiä, joka selitetään realismiksi.
Omia eteenpäin vieviä mietteitä ovat:
1) Älä yritä! Toteuta!
2) Älyllisesti yksinkertaisuus on hyvää arvostelukykyä ja tervettä järkeä. Älykkyys on taito palauttaa kaikkein monimutkaisin yksinkertaisimpaan. Hämärä monimutkaisuus suojelee.
3) Tee asioita, jotka kiinnostava itseäsi.
Eli tällaistä tällä kertaa.. Upea ilma, vaikka päivä onkin kylmä :).
Omalta kohdalta suunnilleen tiedän, mitä haluan. Eli olen tehnyt linjauksia. Kuitenkin niin, että olen jättänyt säätövaraa.
Tässä iässä olen vähitellen oppinut erottamaan, mitkä käytöstavoista pohjautuu lapsuudessa opittuihin malleihin. Nykyisin en siedä pessimismiä, joka selitetään realismiksi.
Omia eteenpäin vieviä mietteitä ovat:
1) Älä yritä! Toteuta!
2) Älyllisesti yksinkertaisuus on hyvää arvostelukykyä ja tervettä järkeä. Älykkyys on taito palauttaa kaikkein monimutkaisin yksinkertaisimpaan. Hämärä monimutkaisuus suojelee.
3) Tee asioita, jotka kiinnostava itseäsi.
Eli tällaistä tällä kertaa.. Upea ilma, vaikka päivä onkin kylmä :).
Vastaukset 25
Vanhimmat
Hei,
mietin usein erilaisia asioita elämässä. Ei ihminen voi kovin pitkälle elämäänsä suunnitella...nuorilla on taipumus ajatella ja suunnitella jo eläkevuosiin saakka elämäänsä, kuinka monta vuotta voi olla työelämässä jne. Kuitenkin elämä on yllätyksiä täynnä, ne ottaa jo tässä iässä huomioon - varsinkin meidän epävakaassa yhteiskunnassamme jossa kuka tahansa saattaa jäädä työttömäksi milloin vain. On hyvä jos elämässä on muutakin tärkeää kuin työ. t:mira-ley
Lähinnä ajattelin asiaa tältä kannalta.. Pidän vesillä olosta, siis keskitän voimavarani siihen, että kesällä 2009 minulla on oma purjevene.
Pidän aivotyöskentelystä, myös vapaa-ajalla. Työpöytäni on siisti ja teen suunnittelemiani asioita eteenpäin.
Tuohon epävarmuuteen reagoin vähentämällä pakollisia kuluja. Kun koirista aika jättää, luovun autosta.
Lopulta se mitä jäi jäljelle elämän inventaariosta, on hyvin vähän ja toteutettavissa.
Enemmänkin liikkeellä oloa. Ystävien kanssa yhdessä tekemistä - lenkkeilyä, talkoita, kirpparireissuja ja pieniä matkoja. Esimerkiksi kirpparireissut on enemmänkin siskontytön ja vanhempien tavaroiden myyntiä. En taloudellisesti hyödy näistä reissuista, mutta samalla vähenee turha tavara esim. vanhempieni kotoa.
Huomenta,
Niin tavoitteita saa mielestäni olla- olet aivan oikeassa ja hienosti tarkkailet elämääsi omakohtaisesti eikä muita matkien..Iloa päivääsi toivoopi miraley ;))
Pihallahan tässä ollaan kuin ajopuu avannossa. Parempi kun ei ajattelis mitään. Toimis vain kuin zombi.
Herää. Mene töihin. Syö sen verran vaikka väkisin, että pysyt hengissä. Ota lääkkeesi. Nuku. Peseydy joskus. Tuijottele seiniä.
Menis kai loppuvuodet noinkin.
Elämä taitaa olla jonkun kehittyneemmän olion epäonnistunut illuusio.
Jos se elämä onkin niitä pieniä asioita. Saunominen, uiminen, grillaaminen, istuskelu ulkona, pyöräily jne.. Jos se elämä koostuukin näistä asioista? Pitäisi niitä lisätä enemmän?
Lopettelen. Ei jaksa olla pidempää netissä ja tuli sähköpostitkin luettua.
No aika näyttää. Jotensakin nyt sellainen marinaolo. All those wasted years. On takanani mulla loistava tulevaisuus.
Ajattele mitä kokematta ja näkemättä, sitä, mikä siellä jossain edessä odottaa. Jännittävää on juuri se, että tämä mennyt aika on ollut siihen valmistautumista ! Jos se mielestäsi on mennyt hukkaan, olet niiiiin väärässä. ET voi tietää enemmän kuin elämä itse : ))
Takana loistava tulevaisuus. Olen kuullut sen monet kerrat..
Olen ajatellut, että nyt on tehty elämän inventointi ja lähdetään nykyisillä eväillä eteenpäin.
Ajattelin ryhtyä palstan viralliseksi pessimistiksi. Ääh tästä mitään tule...voi voi..
Ei kannata...tästä mitään tule kuitenkaan... huoks huoks...voivoivoi...
Ei onnistu :). En lähde mukaan ruikutukseen. Tiedät kuitenkin, että jokaisesta myönteisestä asiasta elämässäsi olen aidosti iloinen.
Ruikuttaisit ny edes vähän. Myönteiset asiat? Ei nyt just tule yhtään mieleen.
Okei, okei, kyllä tää tästä lähtee kulkemaan.
Parempi olla yllyttämättä. Ruikuttajaksi minusta ei ole tällä hetkellä. Voi kääntyä vihan puolelle ja se ei ole kaunista katsottavaa ;).
Sain tässä välillä aloitettua vanhojen vaatteiden ja lakanoiden keräämisen jätesäkkiin. Menevät kissojen alustoiksi löytöeläintaloon :).
Enemmän tekemistä vähemmän valittamista. Väsyneenä ei jaksa edes ruikuttaa.
Nuorena tyttönä laadin elämälleni "käsikirjoituksen" ja voi sitä pettymyksen määrää kun oma käsikirjoitukseni ei toiminutkaan. Kohtalo oli päättänyt järjestää elämäni aivan eri tavalla kuin itse suunnittelin. Jossain vaiheessa tulinkin siihen tulokseen, että elämämme käsikirjoitus on laadittu tuolla jossain valmiiksi ja meidän on otettava vastaan elämä sellaisena kuin se eteen tulee. Toki minäkin kapinoin usein ja olen vihainen kun kaikkea ikävää tapahtuu mutta jälkeenpäin olen huomannut että kaikella on kuitenkin tarkoituksensa.
Elämäni on pitkälti juuri sitä mitä elämältä halusin, mutta sen toteuttaminen on tapahtanut aivan toisin kuin suunnittelin. Nyt odotan jokaista päivää avoimin mielin ja sydämin. Tiedä mitä kaikkea hyvää minua varten onkaan edessä. "Suurinta" mitä viime päivinä on tapahtanut, on se kun nuorimmainen oppi ajamaan ilman apurattaita. Lapseni ovat vielä niin pieniä että edessä on vielä monia ihmeellisiä asioita; koulun aloitus, lukemaan oppiminen, esikoisen murrosikä lähestyy jne jne. Jokainen päivä on elämässäni täyttä elämää ja äidinkin on jaksettava elää vielä täysillä pitkäääään...
Viitekehyksiä määrittelen.. Paljon elämässä tuhlautuu energiaa, kun haluaa vähän tuota ja vähän tuota. Haluan käyttää ajan sellaisiin asioihin, jotka tuovat minulle onnellisia hetkiä. Eli säästämisellä takaan veneen oston ensi kesänä.
Uskon, että elämäsi on vauhdikasta :).
vaiheessa miten loppuelämä menee, huominen on aina yhtä arvaamaton.
Never say never
Totta. Voi sairastua tai loukkaantua. Joku läheinen voi tarvita apua.
Elämää on kuitenkin syytä ohjailla, jotta elämä ei olisi pelkkänä ajopuuna oloa.
.... koska huomisesta ei voi tietää eikä eilisessä kannata painiskella.
Juuri tässä ja tällä hetkellä, nauttien niistä ihan jokapäiväisistä asioista ja jutuista. Ja antamalla sen, mitä itse haluaa saada....
Kuulostaa varmaan joistakin vähän naivilta, mutta elämä on mätkinyt sen verran pitkällä mailalla, että olen päättänyt ottaa opikseni ja muistaa, että jokainen hetki on ihan oikeasti ainutlaatuinen, niin miksi sitä munaamaan.
Sitten joskus - on niin pirun kaukana, ettei sinne kädet yllä. Parempi tarttua siihen, mikä on tässä lähempänä käden ulottuvilla...
Ymmärrän logiikkasi. Kannattaa tehdä asioita juuri nyt eikä myöhemmin. Pyrin löytämään tasapainon tekemisen ja elämästä nautiskelun välillä. Turvaamaan tulevaisuutta, mutte en tämän hetken kustannuksella.
Eikö olekin hyvä suunnitelma?
Aina väärässä ajassa, koska sitten oikeassa :).
siinä mielessä, että ainakin on osaksi koettu mitä ei halua elämästä :)
Kuulostaa varmaan itsekkäältä, mutta aion elää loppuelämän hellien itseäni. Se helliminen tarkoittaa myös että pidän huolta läheisistäni, ja muutenkin yritän olla huomaavainen (välillä kyllä jää yritykseksi) koska se antaa mulle hyvän olon.
Toinen juttu mitä olen huomannut elämässä on, että asioilla on tapana järjestyä. Ja vaikka tuleekin eteen joku kriisi, siinäkin on mulle pitkällä tähtäimellä joku opetus tai tarkoitus. Kun tietää tämän, on helpompaa keskittyä niihin positiivisiin asioihin elämässä.
Tuosta yksinkertaisuudesta olen sun kanssa samaa mieltä. Miksi turhaan monimutkaistaa asioita ja hankkia itselleen päänvaivaa :) Keep it simple. Ne on kuitenkin ne yksinkertaiset asiat elämässä jotka tuovat hyvän mielen :)
Sain liika-annoksen remonttitalkoita. Olen kuusi tuntia poistanut vanhoja tapetteja seiniltä. Sitä ennen olin pari tuntia avohakkuulla. Voit uskoa, että tunnen itseni raadoksi :).
Mietin pitäisikö sittenkin laittaa etanapannut kirpparille. Syynä se, että aina kysyn tehdäänkö etanoita ja ihmeellisiä ilmeitä ;). Yksinkertaistusta!
Sanat lausui muuan vanha täti, joka yli 90-vuotiaana ryhtyi harjoittelemaan laskuvarjolla hyppäämistä. Harva meistä on rautaa.
Pidän tuntematta tädistäsi. Olen ajatellutkin meneväni 70-vuotiaana laskuvarjohyppykurssille, jos en ole seilaamassa pienellä purtilolla ympäri maailmaa :).
Lähinnä haluaisin oppia pois turhan materian keräämisestä ja saada yksinkertaistettua. Mieluummin olla liikkellä ja kokea kaikenlaista :).