Kevät oli juuri saapumassa, hohtavan valkoiset hanget häikäisivät maisemaa astelessani jälleen kerran kämpilleni koulupäivän päätteeksi.
Ajatukseni pyörivät vihreäsilmäisessä tytössä joka työskenteli tuolloin eräässä kahviossa.
Vaikka en kahvista liiemmin edes pitänyt, löysin itseni siitä huolimatta yhä useammin kahvilasta, jossa kassalla oli tuo leimuavahiuksinen tyttö joka katsoi aina intensiivisesti simiin hymyillen aurinkoisesti, erityisesti minulle.
Kääntyessäni puistokadulta kauppakdulle puhelimeni alkoi soida, kaveri soitti kysyäkseen lähtisinkö illemmalla surulisen kuuluisaan Henkkaan, kun oli kerran tiistaikin..
Yhdeksän maissa heitin rotsini niskaan ja suuntasin kohti kaupungin valoja, opiskelija elämän kutsuhuuto oli jälleen kerran houkutellut nuorison ulos luolistaan kohti sykkivän yöelämän sydäntä.
Ilta kului joutuisasti, niinkuin niillä on niin usein tapana, yhden maissa päässä alkoi surista iloisesti ääriviivojen käydessä huomaamatta sumuisiksi.
Havahduin kasari fiilistelyistäni yön tahtiin kun viereltäni kuului iloinen "Moi, sä oot se joka käy aina jokapäivä kahvilla!"
Käänsin päätäni ja jostain savun keskeltä vihreäsilmäinen punapää ilmestyi eteeni olut tuoppi kädessään.
Vastasin jotain hölmistyneenä ja tahmean alun jälkeen alkoi keskustelu luistaa paremmin.
Puhuimme niitä näitä kunnes erään lauseen välissä tyttö totesi ohimennen kevyesti "mä oon katellu sua pitemmän aikaa" tai jotain.
Lopputuloksena lähdimme raflasta yhtä matkaa kellon käydessä jo kolmea.
Aikanaan saavuimme kämpilleni joka oli suht lähellä, kolisteltuamme pimeässä rappukäytäväsä kompuroimme lopulta sisään.
Kynnyksen yli päästyään tyttö heitti takin yltään minun seuratessa perässä olohuoneeseen.
Kuten tuttua, lopulta tuli tilanne jossa seisoimme vastatusten tuijottaen toisiamme silmiin ja odottaen, kumpi uskaltaisi tehdä aloitteen.
Lopulta kumarruin hitaasti suutelemaan häntä, vihreäsilmä vastasi tulisesti kietoen kätensä selkäni taakse painaessaan pehmeät rintansa minua vasten.
Yllätyksekseni nainen suorastaan repi paidan päältäni, suoriuduttuaan siitä hän laskeutui polvilleen avatakseni levisteni vyön ja napit.
Ahnasti hän hankkiutui eroon housuistani puristaen sormensa kivesteni ympärille, toisella kädellään hän otti kiinni puolikovasta kalustani ohjaten sen suuhunsa, käden vapauduttua hän vei sen pakaroillani ja pakotto minut työntämänn kaluni rajusti hänen suuhunsa läimäytellen samalla takamustani.
Vaikeroin hänen lutkuttaessaan elintäni, välillä hän myös runkkasi sitä samaan aikaan ja puristeli kiveksiäni, tunne oli taivaallinen.
Kun elimeni alkoi näyttää laukeamisen merkkejä lopetti hän touhut ja tönäisi minut selälleni vuoteeseen riisuutuessaan itse ripeästi.
Punaisen villapaidan alta palljastui upeat, pehmeän pyöreät rinnat joiden nännipihat erottuivat tummina lammikkoina joiden keskeltä kohosi kivikovat nännit.
Päättävisesti hän istuutui päälleni upottaen kivikovan melani hitaasti kosteaan vakoonsa.
Otin hänen pehmeät, melko suuret rinnant käsiini ja ihastelin niiden sileää pehmeyttä hänen ratsatstaessaan rytmikkäästi päälläni, voihkimme ja ulisimme molemmat, päässäni pyöri kuin viimeistä päivää.
JOssakin vaiheessa hän äkkäsi yöpöydälläni lojuvan liukuvoide pullon, mitään kysymättä hän voiteli kaluni ja järkytykseksni istui jälleen sen päälle, tällä kertaa huumaava kireys ympäröi kyrpäni sen upotessa tiukkaan perseeseen.
Nainen uikuti ja vaikeroi hangatessaan samalla toisella kädellään klitoristaan.
Kiimasta tärisevänä aloin työnnellä elintäni vastaan syvälle perseeseen hänen voihkiessa ja kiihdyttäessä tahtiaan.
Pian hän nousi komeuteni päältä käyden selälleen vetäen minut päälleen.
HImokkaana hän nosti jalkansa olkapäilleni ja ohjasi minut jälleen b-rappuun.
Tunne oli uskomaton, nain häntä yhä lujemmin pitäen hänen jaloistaan kiinni hänen täristessä ja voihkiessa toinen käsi klitoriksellaan.
Lopulta kaluni alkoi sykkien purka lastiaan hänen sisuksiiinsa, hikisenä ja voimattomana lysähdin hänen vierelleen.
Lopulta polttelimme vielä tupakat ja pisä täydyimme pesulla, seuraavana päivänä kouluunlähdöstä ei tullut kylläkään mitään.
Näimme tuon jälkeen vielä useasti, kunnes hän lopulta vain katosi kahviostamme eikä puhelin-numero ollut enää käytössä.
En tiedä missä tuo vihreäsilmäinen tulisielu on nykyään, mutta kenties, jonakin päivänä nän jossakin, yllättäen nuo tutut silmät katsomasta taas tiskin takaa, tai viereisestä pöydästä ennen katoamistaan savuverhon taakse.
Ajatukseni pyörivät vihreäsilmäisessä tytössä joka työskenteli tuolloin eräässä kahviossa.
Vaikka en kahvista liiemmin edes pitänyt, löysin itseni siitä huolimatta yhä useammin kahvilasta, jossa kassalla oli tuo leimuavahiuksinen tyttö joka katsoi aina intensiivisesti simiin hymyillen aurinkoisesti, erityisesti minulle.
Kääntyessäni puistokadulta kauppakdulle puhelimeni alkoi soida, kaveri soitti kysyäkseen lähtisinkö illemmalla surulisen kuuluisaan Henkkaan, kun oli kerran tiistaikin..
Yhdeksän maissa heitin rotsini niskaan ja suuntasin kohti kaupungin valoja, opiskelija elämän kutsuhuuto oli jälleen kerran houkutellut nuorison ulos luolistaan kohti sykkivän yöelämän sydäntä.
Ilta kului joutuisasti, niinkuin niillä on niin usein tapana, yhden maissa päässä alkoi surista iloisesti ääriviivojen käydessä huomaamatta sumuisiksi.
Havahduin kasari fiilistelyistäni yön tahtiin kun viereltäni kuului iloinen "Moi, sä oot se joka käy aina jokapäivä kahvilla!"
Käänsin päätäni ja jostain savun keskeltä vihreäsilmäinen punapää ilmestyi eteeni olut tuoppi kädessään.
Vastasin jotain hölmistyneenä ja tahmean alun jälkeen alkoi keskustelu luistaa paremmin.
Puhuimme niitä näitä kunnes erään lauseen välissä tyttö totesi ohimennen kevyesti "mä oon katellu sua pitemmän aikaa" tai jotain.
Lopputuloksena lähdimme raflasta yhtä matkaa kellon käydessä jo kolmea.
Aikanaan saavuimme kämpilleni joka oli suht lähellä, kolisteltuamme pimeässä rappukäytäväsä kompuroimme lopulta sisään.
Kynnyksen yli päästyään tyttö heitti takin yltään minun seuratessa perässä olohuoneeseen.
Kuten tuttua, lopulta tuli tilanne jossa seisoimme vastatusten tuijottaen toisiamme silmiin ja odottaen, kumpi uskaltaisi tehdä aloitteen.
Lopulta kumarruin hitaasti suutelemaan häntä, vihreäsilmä vastasi tulisesti kietoen kätensä selkäni taakse painaessaan pehmeät rintansa minua vasten.
Yllätyksekseni nainen suorastaan repi paidan päältäni, suoriuduttuaan siitä hän laskeutui polvilleen avatakseni levisteni vyön ja napit.
Ahnasti hän hankkiutui eroon housuistani puristaen sormensa kivesteni ympärille, toisella kädellään hän otti kiinni puolikovasta kalustani ohjaten sen suuhunsa, käden vapauduttua hän vei sen pakaroillani ja pakotto minut työntämänn kaluni rajusti hänen suuhunsa läimäytellen samalla takamustani.
Vaikeroin hänen lutkuttaessaan elintäni, välillä hän myös runkkasi sitä samaan aikaan ja puristeli kiveksiäni, tunne oli taivaallinen.
Kun elimeni alkoi näyttää laukeamisen merkkejä lopetti hän touhut ja tönäisi minut selälleni vuoteeseen riisuutuessaan itse ripeästi.
Punaisen villapaidan alta palljastui upeat, pehmeän pyöreät rinnat joiden nännipihat erottuivat tummina lammikkoina joiden keskeltä kohosi kivikovat nännit.
Päättävisesti hän istuutui päälleni upottaen kivikovan melani hitaasti kosteaan vakoonsa.
Otin hänen pehmeät, melko suuret rinnant käsiini ja ihastelin niiden sileää pehmeyttä hänen ratsatstaessaan rytmikkäästi päälläni, voihkimme ja ulisimme molemmat, päässäni pyöri kuin viimeistä päivää.
JOssakin vaiheessa hän äkkäsi yöpöydälläni lojuvan liukuvoide pullon, mitään kysymättä hän voiteli kaluni ja järkytykseksni istui jälleen sen päälle, tällä kertaa huumaava kireys ympäröi kyrpäni sen upotessa tiukkaan perseeseen.
Nainen uikuti ja vaikeroi hangatessaan samalla toisella kädellään klitoristaan.
Kiimasta tärisevänä aloin työnnellä elintäni vastaan syvälle perseeseen hänen voihkiessa ja kiihdyttäessä tahtiaan.
Pian hän nousi komeuteni päältä käyden selälleen vetäen minut päälleen.
HImokkaana hän nosti jalkansa olkapäilleni ja ohjasi minut jälleen b-rappuun.
Tunne oli uskomaton, nain häntä yhä lujemmin pitäen hänen jaloistaan kiinni hänen täristessä ja voihkiessa toinen käsi klitoriksellaan.
Lopulta kaluni alkoi sykkien purka lastiaan hänen sisuksiiinsa, hikisenä ja voimattomana lysähdin hänen vierelleen.
Lopulta polttelimme vielä tupakat ja pisä täydyimme pesulla, seuraavana päivänä kouluunlähdöstä ei tullut kylläkään mitään.
Näimme tuon jälkeen vielä useasti, kunnes hän lopulta vain katosi kahviostamme eikä puhelin-numero ollut enää käytössä.
En tiedä missä tuo vihreäsilmäinen tulisielu on nykyään, mutta kenties, jonakin päivänä nän jossakin, yllättäen nuo tutut silmät katsomasta taas tiskin takaa, tai viereisestä pöydästä ennen katoamistaan savuverhon taakse.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei sitten nähtävästi opettaneet sinua kopiksessa edes kirjoittamaan oikein....
mitä helvetin väliä sillä on, jos tekstissä on muutama kirjoitusvirhe! kyllä se oli ihan luettavaa