Moni tällä palstalla sanoo, että jos abortti kiellettäisiin, tässä maailmassa olisi valtavasti pahoinpideltyjä ja kaltoin kohdeltuja sekä jopa surmattuja vauvoja. Äidin mielenterveys kun on tärkeintä.
Nyt kysyn teiltä abortin tehneet ihmiset:
Kuinka moni teistä uskoo itsestään, että voisi vihata omaa pikkuvauvaansa?
Kuinka moni teistä uskoo itsestään, että voisi tappaa elävän pikkuvauvan?
Kuinka moni teistä voisi kuvitella itsensä siihen tilanteeseen, että hylkäisi pienen vauvan alastomana ja nälkiintyneenä puiston penkille?
Nyt kysyn teiltä abortin tehneet ihmiset:
Kuinka moni teistä uskoo itsestään, että voisi vihata omaa pikkuvauvaansa?
Kuinka moni teistä uskoo itsestään, että voisi tappaa elävän pikkuvauvan?
Kuinka moni teistä voisi kuvitella itsensä siihen tilanteeseen, että hylkäisi pienen vauvan alastomana ja nälkiintyneenä puiston penkille?
Vastaukset 94
Vanhimmat
siitä!.. Nytkin oli uutisissa kun joku nainen on nuorempana surmannut kolme vastasyntynyttä vauvaansa ja kätkenyt sen jälkeen heidät pakastimeen. Ja tämä on vaan yksi juttu! Olen lastensuojelunpuolella töissä ja sen verran voin sanoa että kyllä näkee paljon pahoinpitelyitä ja hylättyjä lapsia. Se on hyvä jos nainen pystyy myöntämään sen itselleen ja myös hankkimaan abortin! Se on kyllä parempi lasta kohtaan jos ei tarvitse syntyä äidille joka sitten pahoinpitelee tai hylkää. Sitten lasta kiikutetaan kodista toiseen, tulos on aika selvä.. Pahoinvoiva teini joka harkitsee itsemurhaa käyttää huumeita ja alkoholia jo loppujenlopuksi tulee itse raskaaksi liian varhain! Onko SE hyvä vaihtoehto?
Nuo kysymyksethän oli osoitettu jokaiselle abortintekijälle itselleen ja niiden tarkoitus oli käsitykseni mukaan pohtia sitä, kuinka moni heistä, jotka täälläkin kirjoittelevat, uskoisi olevansa aloittajan kuvaaman kaltaisia ja tekevän kerrotun kaltaisia tekoja. Ääriesimerkkejä löytyy aina, mutta enpä usko, että tämänkään palstan kirjoittajista kovinkaan moni olisi vihannut lastaan, pahoinpidellyt tai tappanut häntä.
syyllistäminen.Jokainen tekee päätöksen aivan henk,kohtaisista syistä ja tarkan harkinnan jälkeen.
Paljon helpompi päätös on pitää lapsi, siis päätös hetkellä.
Mitä siitä seuraa onkin sitten eri asia.
Miten kukaan voi vastata sulle, miten reagoisivat masentuneena ja onnettomana, kun järki on kateissa ja itse syyntakeettomassa tilassa.
Et sinäkään voi tietää mihin kykenisit, jos mielenterveytesi pettäisi niin, ettet tiedä mitä teet.
Aivan älytöntä edes kysellä tollasia.
Abortin tehneet naiset ovat ennakoineet asiat ja koska tuntevat itsensä ja omat voimavaransa, ovat katsoneet abortin parhaaksi vaihtoehdoksi kaikkien kannalta.
Usko minua, se ei ole helppo päätös.
Siitä syystä niin moni nuori nainen karttaa sitä päätöstä ja synnyttää lapsen, vaikka jo etukäteen tietää, ettei itsestä äidiksi ole, eikä vauvasta huolehtimaan, jos ei pysty kunnolla itsestäänkään vastaamaan.
Olen työskennellyt lastenkodissa ja perhehoitajana ja takaan sulle, ettei ne väkisin synnytetyt lapset todellakaan ole onnellisia ja menestyjiä.
Jo alussa on heidän elämänsä lähtenyt menemään pieleen, eikä niitä vaurioita enää millään ulkopuolisella puuttumisella saada korjattua.
Vauriot mielessä ja sielussa on ja pysyy.
Miksi niitä onnettomia ihmistaimia pitäisi väsätä tänne aina vain lisää?
Tuollainen asioihin puuttuminen, taustoja tuntematta, on edesvastuutonta vouhotusta.
sitte varmaan tämä...
"Vauriot mielessä ja sielussa on ja pysyy."
- meinaan abortin jälkeen!!
syyntakeettomassa tilassa olevia sekopäitä...
päättävät synnyttää lapsensa, vaikkei minkään laisia edellytyksiä lapsen kanssa pärjäämiseen olisikaan.
Abortin teko, on vastuuden ottamista, niin itsestä kuin syntymättömästä lapsestakin, jolla ei ole pärjäämisen edellytyksiä ilman huolehtivia vanhempia.
silloin, kun asia on tarkkaan mietitty ja kaikki vaihtoehdot harkittu.
Päätös pitääkin tehdä perusteellisen harkinnan jälkeen, jotta ei tarvitse katua ja tulla toisiin aatoksiin.
Niitä surullisia tapauksia on aivan liikaa jo synnytettynä tähän maailmaan. Lisää ei enää tarvita.
Hoitakaa vähän aikaa äitinsä hylkäämiä lapsia, niin ymmärrätte mistä puhun.
jouduin pahemman pelossa antautumaan miehelleni, jonka kanssa oli jo erosta sovittu ja jäin raskaaksi,
niin inhosin sitä lasta sisälläni niin paljon, etten ikinä olisi voinut uskoa minulle niin tapahtuvan.
Inhosin lasta, koska inhosin lapsen isää.
En voinut kuvitellakaan synnyttäväni sitä lasta.
Siis osittain siksi, että jo odotusaikana inhosin sitä sisälläni ja toiseksi, en olisi silloisella palkallani mitenkään pärjännyt kahden lapsen yksinhuoltajana.
Mies ei huolehtinut mitenkään ensimmäisestäkään saati sitten toisesta.
Olin asian miettinyt, kääntänyt ja vääntänyt eri vaihtoehdot moneen kertaan, enkä parempaa ratkaisua löytänyt.
Menin siis aborttiin täysin varmana päätökseni oikeellisuudesta, enkä ole sitä hetkeäkään tarvinnut katua.
Minkään laista vammaa ei siitä minulle ole jäänyt.
Voisi sanoa, että tein sen lopulta rakkaudesta ja välittämisestä siihen syntymättömään lapseen, koska en olisi voinut kuvitellakaan synnyttävänä tähän maailmaan lasta jonka oma äiti olisi häntä inhonnut.
Ei voi arvostella toisten tekemisiä, ennen kuin on kulkenut kilometrin heidän saappaissaan.
Kyllä päätös lapsen tekemisestä tai abortista ovat niin henk.koht. asioita, jotka tehdään täysin henk.koht.perustein ja jokainen tuntee itsensä parhaite, ettei ulkopuolisten kuulu siihen puuttua mitenkään.
Ennemminkin puuttuisin siihen, että lapsia synnytetään tänne aivan liian heppoisin perustein.
Kuitenkaan pystymättä huolehtimaan seurauksista.
Sellaisia äitejä ennemminkin kritisoin, etteivät tehneet aborttia ajoissa.
lukuisat, jopa Suomessa tehdyt tutkimukset.
Abortti vaurioittaa - vähintään toista osapuolta kuolettavasti.
Lapsia hoidettaisiin jollei niitä ensin jotkut raakalaiset hylkäisi ja tappaisi aborttiklinikoiden verilammikoihin.
päinvastoin!!
Tappaminen on kaukana vastuullisuudesta, se on vastuun pelkurimaista pakoilua!
viattoman lapsesi maksamaan hengellään isän "inhottavuuden".. Just.
Joku muu sitä ei olisi inhonnut ja varmasti oolisi saanut ihan hyvän elämän joten ihan turhaa yrität uskotella kuoleman olleen muka lapsen paras!! Toisen ihmisen tappaminen ei ole KOSKAAN mikään oma ja henkilökohtanen juttu!
Hyi olkoon, mitä sakkia..
lasten hoitamisesta 16.000 huost.otettua ja luku kasvaa ja olisi tarvetta huomattavasti enempään, kuin mihin pystytään tällä hetkellä.
Älä puhu asioista mistä et mitään tiedä.
Näissä asioissa ei voi tunteilla, kun järkisyyt osoittaa ihan muuta.
ei mitenkään ole vielä ihminen.
Miksi todella olisi pitänyt laittaa lapsi maksamaan isänsä himosta, jota ei voinut vastustaa?
Aivan liian kova hinta hetken huumasta.
Viaton lapsi olisi saanut kärsiä, ehkä vielä enemmän, kuin mitä joutui isoveljensä kärsimään.
pelkuruutta ja vastuunpakoilua olisi välttää päätöksen tekemistä ja todellisten kykyjen ja valmiuksen realistista pohtimista.
Siitähän seuraa synnytys.
Synnyttäminen ei itseisarvoisesti ole vastuun kantamista. Se sattuu olemaan seuraus, joka tilanteessa tulee eteen, vaikka sen yrittäisi pois mielestä ajaa ja kieltää. Väistämätön seuraus ei ole sellaisenaan mitään vastuunkantamista.
Mikäli raskautta päättää jatkaa, vastuunkantamista on ensin sikiön hyvinvoinnin ajatteleminen raskauden aikana ja siitä aktiivinen huolehtiminen, ja sen jälkeen lapsen hyvinvoinnista huolehtiminen ja sen takaaminen. Vastuulliset vaihtoehdot ovat silloin adoptioon antaminen tai lapsen hyvinvoinnista vastuun ottaminen ja elämän muuttaminen lapsen hyvinvointia ajattelevaksi.
En ihan heti usko, että kukaan järkevä ihminen pitää kesäkissojen ottamista ja luontoon jättämistä syksyn tullen vastuunottamisena sen kissan hyvinvoinnista. Silti samalla periaatteella "kyllä sen joku hoitaa", pitäisi ihmisvauvoja synnyttää. Ja sitä vielä kehdataan kutsutaan "vastuunottamiseksi".
Minusta kamalinta vastuunpakoilua on lapsensa synnyttäminen "hällä väliä"-periaatteella: "kyllä siitä joku huolen kantaa, jos minä en jaksa/tykkää". Ja sitä te nähtävästi pidätte suotavana.
Koska silloin kyseessä on todellakin tunteva ja kokeva lapsi, josta vastuunottamiseen ON SITOUDUTTAVA. Tuntevat ja kokevat lapset eivät ole mitään leikkikaluja, joita pallotellaan miten lystätään!
Mutta näkemyserostammehan tämä johtuu. Sinulle tärkeintä on saada syntyä ja hengittää, minulle elämisen arvoinen elämä jokaiselle syntyvälle.
on kärpäsen paska kaikkein lasten määrästä. Jos sama prosentti holtittomista huoltajista pätee abortoijissakin (eikä heissä ole normaalia enempää häiriintyneitä lapsenkiduttaja-sekopäitä..?) niin ne olis vuositasolla yhden, korkeintaan kahden käden sormilla laskettavissa. Ja näiden takia sitten katotaan paremmaks tappaa ne loputkin 11000...ja säkös sen määrität ja osaat ennustaa kenen elämä tulee oleen pahempaa kuin kuolema?!!
mahdolisuutta siihen hyvään elämään jos ei anneta edes sitä elämääkään!
Kesäkissoilekin linee vastuullisempi vaihtoehto etsiä uusi koti johon se halutaan ja hoidetaan, vai onko eettisempää tappaa lemmikki kun siihen kyllästyy eikä jaksa enää hoitaa?
Toki asia on myös eri ja sikäli vertailukelvoton kun kyseessä on vain eläin.
Synnytys on toisaan luonnollinen jatke seksille ja raskaudelle. Ei lapsen myrkytys kohtuun tai väkivaltainen repiminen siitä irti keskenkaiken.
että lapsesi on otettu huostaan.
Toisekseen, kuinka se tappamasi lapsi olisi kärsinyt jossain adoptoituna?
Lue uudelleen peruskoulun biologiasi, milloin se ihmisyksilön elämä taas alkoikaan ja jatketaan sen jälkeen siitä "veriköntin" (epä?)ihmisyydestä..
Ei sitä silloin saa myöskään sitä ei-elämisen arvoista elämää. Se on sanomasi kääntöpuoli ja minulle paljon tärkeämpi. Vastuunottaminen lapsesta ja sen hyvinvoinnista on minusta ainut lapsen elämän arvoinen asia. Ilman sitä lapsen on parasta olla syntymättä ja myös kehittymättä kohdussa.
"Toki asia on myös eri ja sikäli vertailukelvoton kun kyseessä on vain eläin."
Juuri siksi niitä kesäkissoja varmaan sitten otetaankin. Jos ei osaa arvostaa olentoa, ei siitä näe vaivaa kantaa vastuutakaan. koska se ei ole niin tärkeätä. Senhän annat ymmärtää.
Näetkö yhtäläisyyden ei-toivotusti raskaana olevien suhtautumisessa ALKIOIHIN? "aborttitilanne on vertailukelvoton suhteessa lapsen synnyttämiseen ja vauvaan, koska kyseessä on vain alkio" Katsos kun jotkut arvostavat sitä elävää lemmikkiä enemmän kuin minkään lajin _alkiovaiheen_ yksilöä.
Kesäkissojen ottamista vastuullisempi ratkaisu on miettiä ETUKÄTEEN, mitä lemmikin ottaminen tarkoittaa, mihin siinä sitoutuu ja miten aikoo taata sen lemmikkinsä hyvinvoinnin. Vastuuntuntoinen ihminen tosiaan miettii nuo, eikä vain katso jaksaisko/viitsiskö. Siis todellakin siinä vaiheessa kun päätöstä tehdään.
Ja kyllä, alkiovaiheessa sen mietinnän voi vielä tehdä, koska silloin se kyseinen yksilö ei ole siitä vielä kärsimässä tai mitään menettämässä.
Luonnollinen ei tarkoita vastuunkantamista. Ihmisen toiminta ei yleisesti ottaen ole luonnollista.
keskenmenoista, joita jokaisella on ihan tietämättäänkin.
Pitäsikö niitä kaikkia menetettyjä "lapsia" surra?
Itsekö synnytät aivan kaikki lapset mitä sulle on tulossa, omasta kunnostasi tai elämäntilanteestasi riippumatta?
Eikö tolla toisten moralisoinnilla ole mitään rajaa?
lapsia toisten hoidettavaksi.
Jos en itse omistani pysty huolehtimaan, niin sitten saavat jäädä tekemättä.
Niin paljon olen niitä ilmeisesti abortin vastustaja äitien väkisin tänne synnyttämiä, onnettomia lapsia hoitanut.
En iki maailmassa voisi omaa lastani hylätä enkä antaa toiselle. En saisi sielulleni rauhaa, jos en tietäsi mitä lapselleni kuuluu, enkä voisi itse hänestä huolehtia.
mieltä.
kukaan etukäteen tietää minkälaiseen elämään on mahdollisuus (ellei nyt ole vakavasti sairas), jollei välittömästi niin joskus myöhemmin? Onko siis abortoija etukäteen päättänyt tehdä lapsen elämästä kuolemaakin pahemman?
Eläimen saa/on velvollisuus lopettaa jos se muuten kärsisi. Eikä edes tarvi laista anella lupia tai joudu itsekään (asianmukaisesta) lopettamisesta laissa vastuuseen.
"Ja kyllä, alkiovaiheessa sen mietinnän voi vielä tehdä,"
Ei. Se pitää tehdä siinä vaiheessa kun seksiin ryhdytään. Myöhäistä miettiä haluamisia enää kun lapsi on sinne kohtuun hankittu.
Ihan sama kuin jos ottaa kissan sillä ajatuksella että mielen muuttuessa sen voi tappaa.
Raskauden jatkaminen ja synnytys jatkeena seksille on luonnollista.
lapset kokivat luonnollisen kuoleman ja heillä oli mahdollisuus jatkaa elämää.
Synnyttäisin kyllä jos vahinko kaikesta huolimatta kävisi. Ainoastaan sitten en jos olisin kuolemassa ennenkuin sikiö voisi pärjätä kohtuni ulkopuolella.
varsinaisesti yllättänyt, että abortoijaa rauhoittaa ennemmin lapsi surmattuna verilammikossa.
rauhallisempi olo on, kuin jos tietäisi oman lapsensa olevan sinun kaltaisesi kasvatettavana.
kertoa vain lapsi, olisiko mieluummin elossa ja mun kasvattina vaiko päätyneenä sun toimestas sinne verilammikkoon!
"kukaan etukäteen tietää minkälaiseen elämään on mahdollisuus (ellei nyt ole vakavasti sairas), jollei välittömästi niin joskus myöhemmin? Onko siis abortoija etukäteen päättänyt tehdä lapsen elämästä kuolemaakin pahemman?"
Nyt menet aika lailla ohi. Ei sitä tarvitsekaan tietää. Koska pääasia on, että lapsen vanhemmat ottavat tietoisen vastuun lapsensa huolehtimisesta, elämän muuttamisesta lapselle sopivaksi ja lapsen hyvinvoinnin takaamisesta. Se on siis todellakin vahva asennekysymys, johon ei rahavarat vaikuta. Se vastuunotto lapsesta on se mikä kaikkein parhaiten takaa sen lapsen hyvinvoinnin, niin huonoina kuin hyvinäkin aikoina. Siksi tulevaisuutta ei tarvitse osata nähdä etukäteen, tahto ja vastuu lapsesta ovat tärkeintä ja riittävät.
Saat olla ihan rauhassa sitä mieltä, että kohdussa olevan alkion kannalta on tuota enää myöhäistä miettiä. Minä olen eri mieltä. Kissanottamisesimerkkisi ei ole looginen. Kissa otetaan tietoisena päätöksenä ottaa kissa. Sillä ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin kissan perheeseen ottaminen. Sillä kissanottamistoimenpiteellä ei ole mitään muuta tarkoitusta (niin kuin seksillä on).
Kuten taisin sanoakin, juuri mikään ihmisen toimista ei ole luonnollista. Siksi luonnollisuus on pelkiltään aika heikko peruste.
toimet on kyllä luonnollisia, niinkun se seksikin.
Mutta muuten suora kysymykseen vastaaamises meni taas kummallisen kiertelyn puolelle, mikä ei tosin ollu yllätys :D Koita siis päättää, onko etukäteen tiedossa ja kuinka (asennekin voi ja helposti muuttuukin jos raskaus jatkuu), että lapsen elämä tulee oleen pahempaa kuin kuolema vai eikö. Jos jälkimmäinen niin 'huonot olot' on syynä yhtä tyhjän kanssa.
Täytyy sitten varmaan alkaa vältellä kesämökille menoa jos sinne vaikka ilmaantuu vahingossa kutsumaton vieras, hyljätty kesäkissa.. pakkohan sitä kai on ruokkia jollei muuallekaan suostu meneen.
löytöeläinkeskukseen ja he tulevat hakemaan kissan paikan päältä parempaan turvaan ja hoitoon. Sinun ei tarvitse huolehtia siitä 9 kuukautta vaan se haetaan välittömästi kun soitat.
...kun on meitä liian monta elämässä onnetonta niin..." Meniköhän se yksi laulu noin? *Tuli niin elävänä mieleen.
Juu seksi on luonnollista. Seksivälineet ei. Ehkäisy ei. Hedelmöityshoito ei. Sterilointi ei. Keisarinleikkaus ei. Ultraääni ei. Sikiödiagnostiikka ei. Keskosten hoito ei. Ihan vain muutaman mainitakseni.
"Mutta muuten suora kysymykseen vastaaamises meni taas kummallisen kiertelyn puolelle, mikä ei tosin ollu yllätys :D Koita siis päättää, onko etukäteen tiedossa ja kuinka (asennekin voi ja helposti muuttuukin jos raskaus jatkuu), että lapsen elämä tulee oleen pahempaa kuin kuolema vai eikö. Jos jälkimmäinen niin 'huonot olot' on syynä yhtä tyhjän kanssa."
Minkä hiton takia minun tarvitsisi vastata esittämääsi kysymykseen siten kuin sinä haluaisit minun vastaavan? Olen pahoillani, jos olet ymmärtänyt kantani väärin, enkä ole sitä mieltä, mitä sinä yrität väittää minun olevan. Kyse ei ole minun kiertelemisestä, vaan siitä, että sinä haluat väkisin asettaa minut johonkin sinun muovaamaasi muottiin. Olen pahoillani, en elä sinun aivoissasi. Onneksi.
Koska minä en väitä aborttia oikeutetuksi sillä periaatteella, että "olot tulisivat olemaan niin huonot, että kyseisen lapsen elämä tulisi olemaan pahempaa kuin kuolema".
Siis minulle esitettynä kysymyksesi on täysi harhalaukaus. Se ei liity minun perusteluihini mitenkään.
Vastasin jo oman kantani mukaisesti. Eli että olennaista ei ole miettiä ja yrittää ennustaa, tulisiko sen kyseisen lapsen elämästä pahempaa kuin kuolema. Koska minusta lapsen parasta on häneen täysillä sitoutuvat vanhemmat. Ja toisekseen minun maailmankatsomuksessani alkion kuolemaa ei voi eikä tulekaan verrata yhdenkään syntyneen ihmisen elämään. Ei edes sen itsensä potentiaalista elämää. Minkä tajuaisit, jos olisit kuunnellut muiden selityksiä ja kykenisit ymmärtämään jonkun muunkin ajatuksia kuin oman napasi.
Siis tajuatko tämän MINUN näkemykseni: ELINOLOSUHTEILLA ei ole merkitystä, mikäli vanhemmat haluavat täysillä sitoutua lapsen hyvinvointiin ja elämän muuttamiseen lapsen ehdoilla tapahtuvaksi?! Mikäli vanhemmat eivät siihen rakastamiseen ja lapseen ole valmiit syystä tai toisesta täysillä sitoutumaan niin raskauden aikana kuin synnytyksen jälkeen, ei lapsen kannata syntyä.
Siis selvennyksen vuoksi vielä kerran: minä EN PERUSTELE aborttia HUONOILLA OLOILLA, joten en ole kiinnostunut myöskään arvuuttelemaan, miten niitä voisi ennustaa.
Ja kuten sinulle jo sanottiinkin, löytökissan voi tosiaan viedä löytöeläinkotiin, jos ei itse ole kiinnostunut siitä huolta kantamaan. Vaikka samana iltana.
ja todella surullista, jos lapsen pitää vuoksesi itse tappaa itsensä.
pysty antaan poiskaan kun siihen ehti jo niin paljo ite kiintyä, eikä kestä aatella että se ois jonkun muun ilona!! Parempi siis tappaa...
ettei jää kärsimään jos et siitä voi enää huolehtia. Ehdottomasti lopettaminen on parempi ratkaisu ja ainut ratkaisu tuossa tilanteessa jos pois et halua antaa etkä itse hoitaa niin jää vain yksi vaihtoehto, lopettaa se kivuttomasti. Se on sille parempi vaihtoehto kuin epävarma elämä tai hylkääminen.
et ole enää kiinnostunutkaan kysymyksestä koska siihen ei taida sellaista vastausta olla jonka haluisit antaa!
Ja miten voidaan ennustaa ettei enimmän osan asenne muuttuisi raskuden kuluessa siihen että hommaan haluaa sitoutua? Jos ei, niin lapsi sellaiselle joka sitoutuu.
Mutta jos kissaa ei pysty muillekaan antamaan koska jollei siitä voi olla itselle iloa miksi kellekään muullekaan pitäisi olla.. ehkei jaksa nähdä kissan ja jonkun muun takia sitä löytökotiin roudaamisen vaivaa...
silloin hän on tehnyt oman päätöksensä enkä ole murhannut ketään.
Olemme huomanneet, että sinä et ole kiinnostunut vastauksista, jos et niitä halua kuulla ja ne eivät ole sellaisia kuin haluaisit. Kuten nyt.
Jos et huomannut, vastasin erittäin perustellusti sinulle. Ikävä, jos sinä et kestä toisten ihmisten todellista ajatusmaailmaa, etkä sitä kykene käsittelemään, vaan haluat toiset lokeroida oman ahtaan maailmasi mukaisesti. Siksi vastauksesi on noin köyhä kuin nyt. Onhan se helpompi vain yrittää mitätöidä toisen vastaukset kuin oikeasti ajatella.
Kuten sanoin, ei tarvitse osata ennustaa eikä se ole tärkeätä. Ja jos et tiennyt; raskausaika on yksi suurimpia vaikutusaikoja lapsen loppuelämän suhteen, joten jo silloin täytyy sen kantajan sitoutua lapseen TÄYSILLÄ. Koska vain se takaa lapsen hyvinvoinnin.
"Kuten sanoin, ei tarvitse osata ennustaa eikä se ole tärkeätä."
Ai, nyt se ie olekaan enää tärkeetä minkälaisiin oloihin lapsi joutuu/pääsee, kun ei voikaan ennustaa ja tiedät itsekin että mitä ilmeisimmin enin osa saisi sentään aborttikohtalon voittavan elämän.. :DDD
sinun käsityskykysi on kyllä tosiaan aika kapea.
MINUN MIELESTÄNI yksityisen ihmisen omaa elämäänsä koskien lapseen sitoutuminen on sen yksittäisen lapsen kannalta oleellisin ja parhaiten onnen tuova väline.
Jos taas mietimme maailman tai edes Suomen tasolla, on päivänselvää, että mikäli näitä yksittäisiä lapsia, joiden elämään heidän vanhempansa eivät ole valmiit sitoutumaan, on paljon, todennäköisyys yleiseen lasten pahoinvointiin kasvaa. Siis verrattuna nykyiseen lasten hyvinvointiin. Siis mitä enemmän syntyvistä lapsista on niitä, joiden vanhemmat eivät halua heidän hyvinvointinsa takaamiseen sitoutua, sitä enemmän on lapsia, jotka voivat pahoin.
Kykynetkö käsittelemään näin vaikean (?) loogisen ajatusmallin? Siis kun otetaan SUURI ryhmä yksittäisiä tapauksia, todennäköisyys lasten pahoinvointiin kasvaa. Yksittäisen tapauksen kohdalla sitä ei siitä huolimatta tarvitse näyttää toteen eikä ennustaa.
taas yhden oletuksen, jossa suurin osa ei muuta asennenttaan raskauden kuluessa.. mutta siis myöskin sekö että ne ei ole niin sitoutuneita on jopa kuolemaa pahempi kohtalo? Menisitkö tarjoamaan "parempaa" vaihtoehtoasi 8000lle (määrä taannoisen 45min ohjelman mukaan) huostaanotetulle?
"vetäsit
Kirjoittanut: hatusta 13.5.2008 klo 12.12
taas yhden oletuksen, jossa suurin osa ei muuta asennenttaan raskauden kuluessa.. mutta siis myöskin sekö että ne ei ole niin sitoutuneita on jopa kuolemaa pahempi kohtalo? Menisitkö tarjoamaan "parempaa" vaihtoehtoasi 8000lle (määrä taannoisen 45min ohjelman mukaan) huostaanotetulle?"
Sä olet kyllä ihmeellisen putkiaivoinen ihminen. Jos sinä et yksinkertaista lasten pahoinvoinnin lisääntymisen todennäköisyyttä pakkosynnytysten myötä pysty käsittämään, en asiaa voi enempää auttaa. Jos sinä et kykene tajuamaan yhteyttä lapsen hyvinvoinnin ja hänen vanhempiensa tahdon sitoutua lapseensa välillä, en voi asialle enää mitään. Onneksi sinua fiksummat (lainsäätäjät) ovat näistä asioista perillä vähän sinua paremmin. Ja onneksi vain se merkitsee.
lainsäätäjät ajatteli lähinnä puoskarointien välttämistä ja steriiliaborttien säästöjä niihin nähden sillon liki 40 vuotta sitten, ei tällästä villinään rehottavaa mukavuusabortointia "sosiaalisyillä" ja vielä melkeimpä puolissa tapauksia ainoona "ehkäsynä"...
aborttioikeutta takaisin, kun tilanne on mennyt pahempaan suuntaan? Eihän ne puoskariabortit olis
kuitenkaan NIIN paha asia, kuin nykyinen alkoiden tappotilanne. Miksi lakia ei muuteta, jos alkoiden abortointi on pahempaa kuin naisten kuolema aborteissa?
lähtee uhmaamaan (tälläkin palstalla näkyvästi) naisen murhaoikeutta ruikuttavia kiihkofeministejä! Eu.kin vaan myhäilee vaikka kaikki tietää kuinka verisesti asianlaita oikeesti on...sentään jotkut maat on uskaltaneet ryhdikkäästi säilyttää korkeamman moraalinsa näinä henkisen rappion aikoina.
Enpä olisi uskonut voivani tappaa pörröistä kissanpentuakaan, ennenkuin tilanne osui kohdalle. Se jäi autonalle ja jäi kitumaan! Tapoin sen siihen paikkaan heti murskaten isolla kivellä, poloisen.
Asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen. Tarpeentullen pystyisin tekemään abortin, vaikken sitä haluaisikaan. Riippuu niin kaikenlaisista seikoista. Maailma ei ole mustavalkoinen.
ja autoit sitä siis pääsemään kärsimyksestään, joka on hyvin inhimillinen teko. Minäkin soisin abortin tehtäväksi kaikille (ja sanoisin sitä jopa hyväksi teoksi) niissä tilanteissa, joissa ei yksinkertaisesti voida muuta kuin joko antaa sen lapsen vain kärsiä ja kärsiä, tai sitten estää se kärsimys päättämällä hänen elämänsä (ainoa keino estää varma kärsimys)... Niitä tilanteita vain on niin pienenpieni osanen kaikista tehtävistä aborteista- suurimmassa osassa kun on kyse siitä, ettei vain haluta luopua mistään omasta hyvästään/haluamisestaan, antaakseen lapsellensa hyvän elämän...
Mulla on ollut tosi vaativa ja huutava koliikkivauva. Joskus yön pimeinä tunteita on käynyt mielessä, että nuo kaikki kolme vaihtoehtoa ovat täysin mahdollisia. Eli mieleni tekisi vääntää niskat nurin huutavalta kauhukakaralta. Käsittääkseni tuollaisia tunteita tulee jokaiselle yliväsyneelle ihmiselle.
Tunteet ja teot ovat silti eri asia. Mä luotan sen verran omaan terveyteeni, psyykeeseeni ja inhimillisyyteeni, etten voisi oikeasti toteuttaa mitään noista kolmesta. Siinä vaiheessa, kun pystyn oikeasti kuvittelemaan itseni oman lapseni vihaajaksi tai pahoinpitelijäksi tappamisesta puhumattakaan, niin toivottavasti rekka ajaa päältäni tai pääsen muuten vaan päiviltäni parempaan talteen, pois viattomien ihmisten ilmoilta. Siinä vaiheessa mun elämäni ei ole enää elämisen arvoista.
Olet oikeassa kaikkien tunteittesi kirjon kanssa. ongelma on siinä, että vaikka sinä et kykenekkään totoeuttamaan ikäviä mielikuviasi, joku toinen kykenee.
Jos lapsi on vielä maailmaan saatettu ei toivottuna ikävänä vahinkona voit kuvitella että sellaisella äidittä tai isällä kynnys toimia toisella tavalla on matalampi!
Se että lapsi on toivottu ja haluttu taatusi vähetää lasta kohtaan tuntemaa hetkellistä raivoa, koska lapsen on tietoisesti itselleen halunnut, eli on halunnut tulla äidiksi.
Pakkoraskaudesta syntynyt lapsi voi olla vanhemmilleen todella taakka ja kohtelu on sen mukaista.
Valitettavasti!!
Ihmiset tappavat ja pahoinpitelevät sinänsä suunniteltuja ja toivottuja lapsiakin! En voi itsekään mennä vannomaan, ettenkö joku päivä tekisi niin, vaikka todella toivon, että pysyn täyspäisenä loppuun asti.
Mutta siinä vaiheessa, kun pystyisin oikeasti kuvittelemaan itselleni pysyvät vihantunteet pientä ja viatonta lasta kohtaan pahoinpitelystä ja muusta puhumattakaan, niin mielestäni mulla ei ole omissa silmissäni enää ihmisarvoa.
Haluan siis sanoa, että asioissa ei voi olla lähtökohtana se, että päättää jo etukäteen, että mä en sitten tule selviämään tästä. Varsinkaan, kun just nyt ei huvita.
voi vihata viatonta ja syytöntä lastaan niin paljon, että tekee tuollaisia kuvattuja kauheuksia, korvien välissä pitää olla jo pahasti vikaa! Tervepäinen ihminen ei yksinkertaisesti kykene noihin tekoihin, oli lapsi suunniteltu tai ei. Eli, jos palstalla kirjoittavat abortintekijät ovat sitä mieltä, että olisivat voineet tehdä jotakin noista lapselleen- MARS HOITOON! Yksikään täysillä käyvä ihminen ei ole pahoinpidellyt tai tappanut lastaan koskaan, eikä yksikään täysillä käyvä tee sitä jatkossakaan, edellä mainitusta syystä!
kuka tahansa meistä, sinä tai minä tai naapuri voi sairastua vaikkapa synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja aina psykoosiin saakka.
Ennalta ei voi tietää meistä kukaan, mitä tulevaisuus pitää sisällään.
Aina ei apua ole tarpeeksi pian saatavissa, ( ainakaan tässä kehitysmaassa) joten vaikkapa psykoosissa oleva äiti voi tehdä lapselleen mitä tahansa, ei ilkeyttään tai omasta halustaan tai vihasta, vaan sairauden vuoksi.
Lähtökohtaisesti toki voi päättää etten selviä tästä, ja tehdä sitten se abortti.
Monet kiuitenkaan eivät tee aborttia ja synnyttävät lapsen, ajatellen että kyllä tästä selvitään ja ehkä siirtä'en kaiken problematiikan ajattelun taka-alalle. Isossa osaa raskuksista tämä toimii ja raskaus saattaa muuttua sen edetessä jos ei nyt toivotuksi, mutta kuitenkin siedettäväksi ajatuksesksi. Sitten ne vaikeuden alakvat kun lapsi synty ja tulee ne lapsiperheen ongelmat, jotka me kaikki äidit tiedämme. Vaikka kuinka olisit päättänyt selvitä, ei kaikilla kuitenkaan se jaksaminen ole rintarinnan tahdon kanssa. Kriisihetkellä Taustalla voi tulla ajatukset siitä kuinka ei olisi edes halunnut lasta ja se tuli pakolla tehtyä ja nyt elämä on sitä mitä on. Tästä on kierre valmis jos ei siihen kukaan puutu tai äiti ymmärrä itse haksutua ammattilaisen jutuille.
Ikävä kyllä elämässä kaikki ei mene kuin elokuvissa. Kokemuksesta ja alan ammatti-ihmisenä olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapsen hankkimiseen ja äityteen täytyy olla motivaatio. Lasta ei hankita hetken harhaaskeleella leikkikaluksi, jonka voi siirtää syrjään kun ei huvita.
VOI EHKÄ sairastua myöhemmin, pitäisi tehdä abortti ja tappaa lapsensa heti kättelyssä? Salli minun nauraa... Kaikkea voi tapahtua, mutta tuollainen olisi kyllä todella typerä tekosyy abortille! Mikäli tuntee, että olisi voinut kaltoinkohdella lastaan ja tappaa hänet, vintissä viheltää jo lähtökohtaisesti todella pahoin, joten MARS SINNE HOITOON- noin pahat tapaukset pääsevät kyllä kiireellisinä jonojen ohitse!
En usko itsestäni, että voisin vaihata juurikaan ihmisiä, varsinkaan pikkuvauvaa, joka ei ole tehnyt mitään, mikä taistelee omaa maailmankatosmustani vastaan. Pystyn siis vihaamaan ihmisiä heidän tekojensa tähden. Pahin mitä pikkuvauva puystyisi tekemään on itkeminen ärsyttäviin aikoihin, mutta se tuskin riittää syyksi vihata ketään...
En todellakaan, kun tsääs nyt ei ole mitään "alkio on vauva" -juttua takana, vauva on siis minulle jo syntynyt ihminen.
En voisi kuvitella itseäni kyseiseen tilanteeseen.
Tekisinkö silti abortin jos tulisin tahtomattani raskaaksi? Olen tehnyt. Edellä mainitut lapsen kohteluun liittyvät seikat, eivät siihen asiaan vaikuta mitenkään.
alunperinkin typeryyttään loistaneet aborttia puolustelevat argumentit lastentapoista ym. paskasta!
Syyt omaani sosiaalisien syiden aborttiin oli siis ihan muualla, kun siinä miten syntynyttä lasta olisi kohdeltu.
En ole vihannut ketään omista pikkuvauvoistani (muuta kuin ehkä hyvin hetkellisesti kovan väsymyksen ja sairastelun keskellä). En ole myöskään koskaan vihannut kenenkään muunkaan vauvaa.
En voisi koskaan tappaa elävää pikkuvauvaa.
En voisi koskaan hylätä pientä vauvaa mihinkään.
Minulle on tehty 1 raskauden keskeytys, eikä nämä sinun esittämäsi kysymyksesi silti millään tavalla liity tehtyyn keskeytykseen, eikä syihin miksi siihen päädyttiin.
Jään mielenkiinnolla odottamaan, että mikä oli tämän jutun "punainen lanka"?
Voisin esittää tähän vastakysymyksen, että millä tavalla aborttien vähentäminen parantaa jo tällä hetkellä olevaa lasten pahoinpitelyjä, heihin kohdistuvaa väkivaltaa, yms.?
Lanka on käsittääkseni se, että noita kaltoinkohteluja ja lastensurmia käytetään typerinä tekosyinä turhiin abortteihin.
Mä olen käsittänyt tämän viestin pointin ihan samalla tavalla. Tässä taas tyypillinen keskustelukaava.
A. "Mä tein kuukausi sitten abortin, eikä niissä ole mitään pahaa. Kunhan poistetaan munasolu jne."
B. "Kyllä siinä abortissa mun mielestä on jotakin todella pahaa eikä keskeytyksiä pitäisi sallia kuin ääriolosuhteissa."
A. "Höh! Kuvittele nyt, miten paljon täällä olisi kaltoinkohdeltuja ja tapettuja lapsia, jos abortit todella kiellettäisiin. Sekä ns. hengariabortteja."
Siis noi potentiaaliset lapsentappamiset ovat niin kuluneita argumentteja abortin puolustamiseksi. Varsinkin sellaisilta tyypeiltä, jotka ovat abortin tehneet. Mutta kuinka moni näistä abortin tehneistä pystyisi todella kuvittelemaan ITSENSÄ siihen paljon mainostettuun olotilaan, kun todella listii oman lapsensa tai jättää tämän nälkiintyneenä kadulle.
Kaiketi abortti kertoo minusta kuitenkin siihen pystyvästä aikuisesta ihmisestä kaiken oleellisen. (Jätetään nyt laskuista pois raiskatut naiset, fyysiset riskiraskaudet ja teinit.) Kyseessä on äärimmäisen itsekäs ja ainoastaan omaa etua palveleva teko. En luottaisi ketään lähimmäistäni tuollaisten ihmisten käsiin tai ulottuville.
Miltä näyttää, kun katsot nyt peiliin aborttisi jälkeen? Vai mitä tunteita tapahtunutta kohtaan sinulla on? Mitä omasta mielestäsi neljännelle lapsellesi tehtiin? Miksi hän oli arvottomampi kuin kolme edellistä, ettet sallinut hänen syntyvän?
Älä väitä, ettet tunne oikeastaan mitään tunteita. Tuskinpa muuten roikkuisit täällä aborttipalstalla juttelemassa.
Minulle tehtyjä ns. pikkuisia toimenpiteitä ovat mm. viisaudenhampaan leikkaukset, luomenpoisto, ja käden kipsaaminen. Ja koska ne ovat oikeasti pikkutapahtumia elämässäni, joilla ei ole mitään merkitystä, en jaksa pistäytyä montaa kertaa päivässä Luomet-keskustelupalstalla tai Kipsi kädessä-chatissa.
sattunut huomaamaan, niin näillä sivustoilla on kuule keskustelupalstoja ihan joka lähtöön. Täällä voi jutella vaikka peräpukamistaan, jos haluaa. Perustelusi ontuu. En ole edes käynyt läpi aborttia, ja silti lueskelen näitä viestejä itsekin. Ja kyllä, tunnen ihmisiä, joille abortti EI ole ollut erityinen tragedia.
"Kaiketi abortti kertoo minusta kuitenkin siihen pystyvästä aikuisesta ihmisestä kaiken oleellisen. .... Kyseessä on äärimmäisen itsekäs ja ainoastaan omaa etua palveleva teko. En luottaisi ketään lähimmäistäni tuollaisten ihmisten käsiin tai ulottuville."
Suomessa tehdään n. 11 000 aborttia vuosittain erilaisissa elämäntilanteissa eläville ja eri ikäisille naisille. Abortista tuskin puhutaan jokapäiväisenä pöytäkahvikeskusteluna.
Mietihän montakohan mahdollista abortin tehnyttä ihan "tavallista naista" on sinun omissa tutuissasi, puolitutuissasi, ehkä siellä lapsesi mahdollisessa tulevassa tarhassa tms., ihan missä vain. Et vain ehkä tiedä kenelle keskeytys on tehty.
Onko esim. työssään ansioitunut paljon kiitosta saanut lastenhoitaja sen jälkeen huonompi kun olet saanut tietää että hänelle on tehty joskus muinoin abortti? Arvostatko häntä enemmän kun et tiedä tapauksesta? Vaikka hän on ihan se sama ihminen.
ja se on täysin naurettavaa!
siitä lastenhoitajasta muuttuisi ratkaisevasti.
Niin minunkin käsitykseni muuttuisi, todellakin. Jos tietäisin lapseni lastenhoitajan tehneen abortin, en toki heittäytyisi naurettavaksi ja vaihtaisi lapseni päiväkotiosastoa. Joskus voisi kyllä käydä mielessä, että millainenhan on kyseisen henkilön arvomaailma ja ihmiskäsitys. Ja että millä arvoperustalla hän kasvattaa minun lastani ja mikä on lopputulos. Mielestäni on aika luonnollista, että haluaa jakaa elämän perusarvot oman lapsensa kanssakasvattajan kanssa.
Minusta abortin tekeminen aikuisiällä (rankkaan pois nyt teinit, raiskatut ja muut marginaaliryhmät) kertoo ihmisen itsekkyydestä ja minäkeskeisyydestä. Kun elämä ei menekään suunnitelmien mukaisesti, niin silloin ollaan valmiita maksamaan pienen viattoman ihmistaimen elämä. Todellakin mietityttäisi, mitkä ovat tällaisen ihmisen psyykkiset voimavarat hoitaa esimerkiksi minun lastani. Ja mitkä tekijät ohjaisivat hänen päätöksentekoaan: Olisiko se oma haluaminen ja mukavat fiilikset vai lasten paras?
Onneksi minun ei tarvitse tietää ihmisten kätketyistä luurangoista. Onhan lastenhoitajien joukossa varmasti myös juoppoja, lääkkeiden väärinkäyttäjiä, pahoinpitelijöitä ym. vähän heikkoa sakkia. Omasta sukulais- ja tuttavapiiristäni tiedän sen, ettei porukassamme liputeta abortin puolesta. Sen verran vahvoja kannanottoja asiaan on kuulunut parhaimpien ystävienkin suusta, etten voisi kuvitella heidän pystyvän moiseen.
Tiesithän ettei sellaisa palsotja ole kuin Luomet ja KipsiKädessä. Aborttipalsta sen sijaan on, koska asia kiinnostaa ihmisiä. Käsittääkseni aborttipalstalla saa kirjoitella vaikka ei olisi läpikäynyt aborttia, on kiinnosttunut siitä jos harkitsee sitä tai sitten on tehnyt abortin ja kaipaa vaikka kohtalotovereita asiaa puimaan.
Miksi sinä täällä roikut? Siksikö että saat purkaa aggressioitasi toisiin ihmisiin verbaalisin keinoin, vai haetko itsetuntoosi kohennusta muiden arvostelemisella. Vai onko elämäsi ehkä jotenkin sisällyksetöntä kun täältä haet sisältöä siihen?
En ole se jolle pilkallisen kirjoituksesi kohdistit, mutta uskon että hän on miettinut aborttinsa tarpeen perusteellisesti, ennekuin on sitä tehnyt. Ei se lapsi hänelle varmasti sen arvottomampi ollut, mutta jokin ylitsepääsemätöän syy naisen elämässä oli, että päätyi ratkaisuunsa. Sitä meidän sivullisten on mahdoton arvioida ja arvostella.
Siksi kirjoitan tänne palstalle, koska minuakin kiinnostaa aihe. En kerta kaikkiaan pysty kuvittelemaan, millainen ihminen pystyy tappamaan oman lapsensa vapaaehtoisesti. Erityisen kiinnostava (lue: surullinen) ryhmä on äidit, jotka valitsevat kovalla kädellä, kuka heidän lapsistaan saa syntyä ja kuka ei. Eli kaksi ensimmäistä ovat tervetulleita, mutta ei kiitos kolmatta.
Mutta tätähän tämä nykymeno on. Kaikkea saa tehdä, jos fiilikset sattuvat menemään sen suuntaisesti. Minua raivostuttaa suunnattomasti, kun naapurimme poraa usein iltaisin 23.00 jälkeen, jolloin minä tarvitsisin unta. Unenpuute heikentää elämänlaatuani, eikä naapuri lopeta remonttihommia vaikka olen käskenyt. Pitäisikö siis käydä tappamassa kyseinen henkilö, niin saisin nukkua tästä eteenpäin paremmin illalla ja näin MINUN elämästäni tulisi mukavampaa. Tunteet kun antavat oikeutuksen tekoon kuin tekoon, jos tämän palstan logiikkaa noudattelee.
älä tee sitä!!
Kokemuksesta voin kertoa, että esimerkiksi minulaiseni ihminen voi tehdä abortin minun mielestäni pakkotilanteessa. Kun kysymyksessä on elämä ja kuolema, valitsin elämän, siis omani.
Nuorena, 13-vuotiaana abortin tehneenä, ja nyt jo aikuisten 4 lapsen äitinä, en kertakaikkiaan pysty kuvittelemman, miten mustavalkoisesti jotkut tarkastelevat elämää. Erityisen kiinnostava ( lue surullinen ) on niiden ryhmä, jotka olettavat että voivat siellä omissa kodeissaa tietää mitään, mitä muissa kodeissa tapahtuu ja asettua kaiken sen yläpuolelle arvostellessaan heille tuikituntemattomien ihmisten ratkaisuja väärinä.
Ok, voit olla sitä mieltä että abortti on sinun mielestä väärin, ja hei, sinun ei sitä koskaan tarvitse tehdä. Toivottavasti elämässäsi ei tule sellaisia yllätystekijöitä, joiden seurauksena joúdut pyörtämään sanasi.
Jätä kuitenkin suurempi kotikutoinen psykologisointi ja analysointi abortinteosta, siihen johtavista syistä, koska ilmiselvästi et tajua elämän monimutkaisuudesta, epäoikeudenmukaisuudesta ja raadollisuudesta yhtään mitään.
Ruusunpunaisten lasien läpi on mahdotonta nähdä vaikeuksia ja ongelmia jotka ihmisia ajavat näihin harmillisiin mutta niin välttämättömiin tekoihin.
Hei! Mä ymmärrän erittäin hyvin, jos olet tehnyt 13-vuotiaana abortin. Samaa voisin suositella jopa 14-vuotiaalle tyttärelleni, jos vastaava tilanne tulisi eteen. Toisaalta en ymmärrä, minkä vuoksi tuon ikäisellä on sukupuolielämää, mutta se ei olekaan täällä keskustelunaihe. Ymmärrän myöskin raiskauksen uhrien aborttivalinnan tai että jos raskaudesta koituu äidille hengenvaara.
Mä kritisoin abortteja, joita tehdään "sosiaalisista syistä" aikuisille ihmiselle syystä että just nyt ei huvita tai just nyt ei jaksa.
ajattelet tehneen abortin siitä syystä, että just nyt ei huvita tai just nyt ei jaksa?
Siis ihan vakavasti puhuen, kuinka paljon ajattelet olevan näitä? Sen perusteella, miten yleistät täällä käsityksiäsi abortin tehneistä, ilmeisesti hirmuisen suuri valtaosa?
Juuri noita aikuisille ihmisille tehtäviä mukavuusabortteja en hyväksy minäkään!
Kuule, minä käyn välillä täällä HUVITTAMASSA itseäni. KYLLÄ!!! Täällä on sellainen tunteiden palo päällä, että sitä on välillä todella riemastuttavaa lukea ja samalla sitä voi sitten joskus osallistua juttuun. Yleensä teen kyllä muuta kuin käyn täällä. Ja miksi sinä roikut täällä???
Btw, abortti on nykyisellään pienempi toimenpide kuin käden kipsaaminen, joka usein tehdään sen jälkeen, kun luut on asetettu paikoilleen leikkauksessa.
Ja toisaalta, minusta ihmisen joka harkitsee aborttia pitäisi saada kuulla myös sellaisia kokemuksia, joiden jälkeen ei ole ollut ahdistusta, katumista, tuskaa eikä mitään muitakaan tunteita tapahtuman tiimoilta. viisauden hampaiden poisto oli ikävämpi ja sen aiheuttamat jatkuvat harmit isompia kuin abortin.
Mistä tiedät mitä ne syyt ovat oikeasti johon viittaat. Sinun pitäsi tuntea henkilökohtaisesti kaikki suomen ( ja miksei samalla maailman) aborttia hakevien naisten perheolot ja elämäntilanteet, että voisit jyrkän mielipiteesi ilmoittaa. Mistä voit ikinä tietää mitä niiden suomessa tehtävien aborttien taakset kätkeytyy.
Ja mitä ymmärrät "mukavuusabortilla". Sinänsä sanakin on idiootti koska abortissa ei ole kysymyt itselleen mukavuuden hankkimisesta tai itsensä hemmottelusta. Abortti tehdään silloin kun luonnollinen reitti eli lapsen kantaminen ja synnytys ei kertakaikkiaan ole ilman suuria ongelmia ja traumoja mahdollinen. Ja niistä harmillisista tilanteista on mukavuusefekti kaukana.
Ihan kiinnostuksen vuoksi vielä; mitä käsität sanalla mukavuusabortti, nain vähän laajemmin. Esimerkiksi kun 30 -vuotias nainen, kolmen lapsen aiti kierukkaehkäisystä huolimatta tulee raskaaksi. Hänellä on lapset iältään 6, 3, ja 2. Synnytuksen jälkeistä masennusta on edelleen. Aviomies on paljon poissa kotoa, ja ajan jonka on kotona, juopottelee ja on juodessaan väkivaltainen. Nainen päätyy aborttiin,Onko sinun mielstä kyseessä mukavuusabortti?.
Entä kun nuori nainen 25-v kapakkaillan seuruksena tulee raskaaksi, humalassa on ehkäisyä ehkä käytetty, ehkä ei? OPinnot on ihan kesken, isäsätä ei ole oikein varmaa tietoa, rahat riittää juuri elämiseen, opintolainoineen. Tukiverkostoa ei isommin ole. Nainen päätyy abortiinn. Onko tämä mukavuusabortti?
Itse ajattelen ettei kumpikaan ole niitä, vaikka niissä juuri tehdään abortti edellä olevissa viesteissä aika löysästi kuvaamasi mukavuusabortin kriteerin mukaan. Minusta niissä molemmisa on paljon syvemmistä asioista kysymys kuin mukavuudesta. Eikö sinusta?
siirtää se tuska lapselle, mitä äiti haluaa itseltään välttää synnyttämällä lapsen?
Äiti pelastaa nahkansa ja laittaa tuskansa viattoman lapsen kannettavaksi loppuelämäkseen.
Kuinka lukematon määrä enne syntyi ei toivottuja lapsia perheisiin, kun ei vielä aborttilakia ollut.
Lapset tiesivät ja tunsivat sen.
Yhä edelleen niitä katkeria ihmisiä elää keskuudessamme, jotka vanhemmiltaan eivät koskaan saaneet sitä rakkautta mitä olisivat tarvinneet ja vain siksi, että syntyivät väärään aikaan väärään perheeseen.
Lapset ovat vanhempien itsekkyyden takia kärsijöitä.
Raukkamainen teko lasta kohtaan.
Mikäli tulen epätoivotusti raskaaksi, keskustelen lääkärin kanssa.
Mikäli naapuri toimii epätoivotusti sopimattomaan aikaan, keskustelen isännöitsijän kanssa.
Oikea ammattilainen oikeaan tilanteeseen, katsos.
Esimerkkisi kolmen lapsen äidistä ja kapakkailtana raskautuneesta ovat ontuvia, ja ongelma piilee jo itse käyttäytymisessä.
En ymmärrä, miksi joku nainen yleensä suostuu elämään ja harrastamaan seksiä juopottelevan miehen kanssa: Ratkaisu elämään pitäisi löytyä jostakin muusta kuin abortista. Ja minä uskon, että kolmen lapsen äiti tietää, mitä seurauksia seksillä voi olla. En ymmärrä, kuinka hän näkee neljännen uuden elämän vähemmän arvokkaana kuin kolme ensimmäistä ja lähtee tappamaan lapsensa.
Ja esimerkki 25-vuotiaasta naisesta on mukavuuskäyttäytymistä jo alun perin. Millainen ihminen menee humalassa sänkyyn, eikä muista, onko käyttänyt ehkäisyä? Eikö tuollaisen illan jälkeen katumuspillerit ole vähintä, mitä voi tehdä. Sitten seuraavaksi sukupuolitautien polille ja HIV-testiin.
Monien aborttien taustalla on täysin holtiton käyttäytyminen, joka kertoo ihmisestä sen, ettei hän oikeasti välitä itsestään ennen kuin tosi paikan tullen eli raskaustestin näyttäessä plussaa. Siihen asti ollaan valmiita ryvettämään itseä juopon ukon kanssa ja satunnaisten baarituttujen kanssa, joiden tautikannasta ei ole mitään tietoa. Mutta heti kun kuvioihin astuu syytön, viaton ihmisen alku, minän hyvinvointi on maailman tärkein asia.
Opetelkaa kunnioittamaan itseänne ajoissa, hyvät naiset!!
Älä ole huolissasi: Tältä palstalta kyllä saa halutessaan paljon tietoa siitä, kuinka harmiton ja pieni toimenpide abortti on elämässä. Suorastaan kuin kärpäsen paska valtameressä!
Noita ihmisiä on valtavasti. Piittaamaton käyttäytyminen alkaa jo siinä vaiheessa, kun kondomi on unohdettu yöpöydän laatikkoon tai harrastetaan seksiä sellaisen henkilön kanssa, jonka kanssa ei voisi kuvitella mitään yhteistä tulevaisuutta.
Mutta ehkäpä minä olen tässä se surullinen ja katkera ihminen. Enhän ole koskaan onnistunut hankkiutumaan raskaaksi kännipäissäni, sillä en ole saavuttanut niin mahtavaa humalatilaa, että suostuisin sänkyyn noin vaan. Enkä ole kokenut niin suurta hekumaa, että niin arkinen asia kuin ehkäisy olisi unohtunut! En ole myöskään saanut maailmaa avartavia kokemuksia sellaisista suhteista, jotka eivät ole olleet vakituisia enkä ole rakastanut ketään niin paljon, että olisin antanut hänelle seksiä juopottelusta ja muusta tuhoavasta käyttäytymisestä huolimatta.
Tunne-elämäni on edellämainituista syistä jäänyt varmaan todella vajaaksi. Nim. Suurta himoa odotellessa! :)
Kun katson peiliin abortin jälkeen, näen siellä edelleen sen saman ihmisen kuin ennenkin. Ainoastaan näen ihmisen, joka on henkisesti joutunut kasvamaan aika lailla sieltä omasta entisestä ajatusmaailmasta, jossa siis kaikki asiat meni (yleensä) oman tahdon mukaan, virheitä ei tapahtunut ja kaikki oli (melkein) täydellistä ja hallittua mitä sitten ikinä koskaan tapahtuikin. Se entinen "minä en ainakaan koskaan aborttia tekisi" -ihminen on muuttunut nöyremmäksi elämälle ja sen tapahtumille.
Miksi väittäisin etten tunne mitään tunteita. Olen ihan tavallinen tunteva, näkevä, kokeva ihminen. Tunnen kaikkia niitä tunteita mitä mielestäni ihmiselämään kuuluu iloineen ja suruineen. Aborttia kohtaan tunnen surua, aluksi suurta vihaa ja kiukkua että miksi näin piti tapahtua, miksi juuri minulle (meille).
En suinkaan "roiku" täällä. Käyn toisinaan katsomassa mitä aloituksia on, onko jotain sellaista johon voin oman kokemuksen mukaan kommentoida ja antaa esim. ihan faktatietoa jos joku esim. kysyy lääkkeelliseen keskeytykseen liittyen neuvoa tai toisen saman kokeneen tuntemuksia. (Nyt palasin tänne reilun puolen vuoden tauon jälkeen kurkkaamaan onko viestit yhtään muuttuneet.) Käyn myös paljon puutarha-, ruoanlaitto- ja kaikenlaisilla omiin ja lasten harrastuksiin liittyvillä palstoilla.
Voisin ihmetellä sinun tarvetta käydä ja kommentoida tällä palstalla. Tunnetko itsesi paremmaksi ihmiseksi kuin ne jotka ovat raskauden keskeytykseen päätyneet? Saatko siitä itsellesi jotain kauhistelemalla ja ihmettelemällä miten joku toinen voi ajatella esim. raskauden keskeytyksestä eri tavalla kuin sinä? Nostatko itsesi ylemmäksi toista alentamalla? Aika kaksinaismoralismista ajattelua, että jos tiedät toisen päätyneen keskeytykseen, sen jälkeen hän onkin jollain tavalla alempiarvoinen kuin ennen sitä kun olet saanut tietää.
Uskon että harva keskeytyksen kokenut oikeasti väittää sitä "pikkuiseksi toimenpiteeksi". Onhan täällä niitä, jotka ihan selvästi vain haluavat entistä enemmän ärsyttää abortin vastustajia, kuten myös toisinkin päin! On varmaan minimaalisen pieni joukko, jotka aborttiin suhtautuvat tyyliin; "yäk, en pilaa vartaloani, en halua haisevia kakkavaippoja, ihan sama mulle..." -tyyliin, tai jotka jollain tavalla "kehuskelisivat" tehtyjen aborttien määrällä. Tälläisillä ihmisillä on aika pahasti omassa psyykessään jotain ongelmia.
Itse kehtaan väittää kyllä näin, että meitä on aika suuri joukko keskeytyksen kokeneita, jotka eivät edes toivo pahimman vihamiehensä sen eteen joutuvan.
Kysyt mitä omasta mielestäni neljännelle lapselleni tehtiin. Voin kertoa, että neljännen lapseni kehitys sikiöstä lapseksi keskeytettiin seitsemännellä viikolla. Ne syyt miksi tämä tehtiin, ei kuulu kenellekään muulle kuin lääkärille, minulle ja omalle miehelleni. Katson aivan turhaksi tähän siitä mitään kirjoittaa, koska on ihan selvää että aina löytyy niitä jotka kyllä mitätöivät kaiken toisen kertoman, kaiken sellaisenkin mikä on ainoastaan asianosaisen itsensä subjektiivinen kokemus.
Toivon sydämestäni ettei itsellesi koskaan elämässä tule sellaista eteen, että joudut nöyrtymään ja miettimään kahdesti ja tarkkaan punnitsemaan tätä asiaa ihan OIKEASTI, eikä vain mutu- tuntumalla.
Sulla on ollu varmaan toooosi helppo elämä, vai ookkona jossain pumpulissa kasvannu iskän ja äipän kainalossa? Jutut ainaski kuulostaa ihan sellaiselta kuin jonkun vaaleanpunaisessa prinsessalinnassa asuvan, hih...
Minun on pitänyt nöyrtyä ja antaa periksi elämässäni monta kertaa. Kyseessä on ollut kuitenkin aivan muut asiat kuin toisen ihmisen henki. Mieheni kanssa olemme puhuneet, että isot asiat täytyy päättää jo etukäteen. Esimerkiksi meidän perheessä abortti ei tule olemaan koskaan vaihtoehto, ellei minun henkeni olisi vakavassa vaarassa. Asiat järjestetään aina tilanteen mukaan, eikä sellaiset asiat kuten taloudellinen hyvinvointi, huoli jaksamisesta tai joku muu seikka mene ihmishengen edelle. Ymmärrän toki, että sinulla ja minulla on täysin erilaiset arvot ja ihmiskäsitys.
Toivon itse, ettei sinulle tule koskaan semmoista tilannetta, että joutuisit oikeasti tajuamaan sitä, mitä olet tehnyt antaessasi vapaaehtoisesti pois yhden lapsistasi. Joskus voi tulla myös pakkotilanne, jolloin jonkun lapsista menettää tahtomattaan. Silloin luulisin, että elämänarvot menevät uuteen uskoon ja mietityttää, minkä vuoksi en puolustanut elämää, jolle olisi ollut ehkä jokin tarkoitus.
Onnea valitsemallesi tielle!
Minulla on ollut sellainen elämä, jossa hasardeihin ei ole ollut varaa! Itsestä ja omasta käyttäytymisestä on täytynyt oppia ottamaan vastuu jo hyvissä ajoin.
Tervetuoloa elämään!!
Vastauksesi selvittikin jo niin paljon ajattelusi tasoa ja mustavalkoisuutta, että mielenkiinto sinua ja mielipiteistäsi kohtaan katosi.
Ihminen joka ajattelee erilailla, ja perustelee ajatuksiaan antaa aina uutta näkemystä, mutta sinun konmmenttisi ovat sen verran lapsellisia, ja elämää kokemattoman tokaisuja, että ne kannataa jättää omaan arvoon.
Jos omasta itsestään huolehtiminen sekä seuransa valitseminen on lapsellisuutta, niin pysyn mielelläni lapsellisena ja suppeakatseisena koko elämäni. Ja otan täten viestisi kohteliaisuutena!
Ja tämä kaikille yhteisesti: Lopetan keskustelun tähän. Kaiken lukemani jälkeen koen kieltämättä olevani hieman eri tasolla teidän kanssanne.
Tuollaiset vertaukset on minusta täysin turhia, että aivan kuin "kostona" tehdystä abortista minä saattaisin menettää jonkun lapsistani. (Mitenkähän tämä mahdollinen menetettävä lapsi olisi syyllinen siihen aiemmin tehtyyn keskeytykseen.)
Jos niin tulisi joskus käymään, minun uskoni mukaan se sitten kyllä tulisi tapahtumaan ilman tehtyä aborttiakin.
Jos samaista ajatusleikkia jatkaisin, voisihan käydä niin että itse menetän henkeni onnettomuudessa tai vakavassa sairaudessa ja sitten voi olla tyytyväinen ettei mieheni (tai toisinpäin) jäänyt neljän lapsen yksinhuoltaja-leskeksi, joista yksi on aivan pieni, vaan kolmen jo vähän isomman.
Elämähän on aina suuri arvoitus ja täynnä sattumia, tuuria ja sanotaan niitä sitten vaikka kohtaloksi että "näin piti käydä". En ole uskovainen sanan varsinaisessa merkityksessä, enkä kovin hengellinen, mutta jos sellaiseksi heittäytyisin, voisin ajatella että tämä abortti oli kokemus joka minulle annettiin ja minun piti elää, koska juuri sillä oli jokin tarkoitus minun ja mieheni elämässä.
"Toivon itse, ettei sinulle tule koskaan semmoista tilannetta, että joutuisit oikeasti tajuamaan sitä, mitä olet tehnyt antaessasi vapaaehtoisesti pois yhden lapsistasi."
Minun mielestäni tämä olisi tapahtunut jos olisin antanut lapseni adoptioon.
Se, että sikiön kehitys lapseksi keskeytettiin, on kyllä ihan oikeasti tajuttu asia! Aivan kuin yrittäisit väheksyä toisen ajatusmaailmaa ja tunteita / tuntemuksia. Vai kuvitteletko etten minä raskauden keskeyttäessä oikeasti "tajunnut" mitä olen tehnyt. Tähän ei suinkaan tarvitse vastata, se oli vain toteamus.
Onnea myös omalle tiellesi!
abortin iän perusteella jos siitä ei ole aiheutumassa tytölle mitään terveydellistä vaaraa? Eikö aikuisten juttuihin ryhtynyt teini ole yhtälailla vastuussa teostaan ja seurauksista?
Kannatat siis mukavuusabortointia kunhan sekisnharrastajan ikä on "oikea"...
lapsenkiusaajasakkia nämä sitten kai ovat - aborttiväki meinaan! Jollei saa murhaoikeutta niin kostetaampa viattomalle lapselle ja tehdään sen elämästä helvettiä.. jep jep..!
.. kehtaa kertoakaan kun ne syyt ois aivan liian vähäpätösiä eli niitä kuuluisia mukavuussyitä joilla sinäkin sen lapsesi tapatit!
syntymättömiä LAPSIA jotka abortissa tapetaan myrkyillä tai palasiksirepimisvälineillä.
Tiesithän tyttöseni, että vannomatta aina paras. Olet kaikestä päätellen vielä kovin nuori ja elämää kokematon.
En ymmärrä miten vertaat lapsen menettämistä abortoituun lapseen. Vaikka olisin abortoinut 10 alkiota, ja lapseni kuolee, ei kukaan niistä 10 abortoidusta alkiosta voi korvata menetettyä lasta. Ei lapsia tehdä siin että on "särkymävaraa". Ja vaikka kuolleen lapsen "tilalle" syntyisi uusia, ei mikään korvaa menetettyä.
Puheesi on todella kovin lapsellista jopa naivia.
Abortin tehneenä ja yhden lapsen haudanneena ja edelleen useamman äitinä voin kertoa sinulle lapsonen, että yksikään lapsi ei korvaa toista. Toivottavsti et luulutkaan niin.
Uskon että kun elelet elämääsi ja vähän vartut ajatuksilasikin, tulet ymmärtämään että ehdottomuus ja mustavalkoisuus eivät välttämättä ole hyveitä ja tavoiteltavia asioita.
Toivon todella että sinulle ei tapahdu mitään ikävää elämäsi käsikirjoituksesta poiketen, koska ainakaan tällä hetkellä et vielä ole kypsä ottamaan oikeita vaikeuksia ja suruja vastaan.
Mutta sinulla on onneksi mitä tavoitella. Edes sitä ei ole kaikilla.
Voi lapsikulta!
Suurin moralisoinnin aiheesi oli siis se että miksi nainen suostuu seksiin juopon miehen kanssa.
HUomaa että elät pumpulissa, ihan kiva sinulle. Mutta säästä hyvänen aika meidät näistä kommenteistasi ja mieti vähän ennekuin avaudut.
Lueskelin noita viestejä ja sinulle oisoitettuja vastauksia. niissä monissa toivottiin ettei sinule satu mitään yllättävän ikävää, jolloin joutusit miettimää elämääsi ja periaatteistasi.
Itseasiassa, sinullehan juuri pitäsi tapahtua jotain yllättävää, joka sotkisi täsyin ruususen maailmankuvasi ja aiheuttaisi sen että joutuisit tosissaan miettimään elämäsi uusiksi, priorisoimaan, mukautumaa, tekemään valintoja. Sen jälkeen ja vaikeuksista omalla tavalla selvinneenä kommenteillasi ja mielipiteilläsi voisi olla jotain katu-uskottavuutta. Nyt ei ole, ei pahalla..
Argumenttisi painavat ainakin sata kertaa niin paljon kuin tuon vastavänkyttäjäsi. :D
"En ymmärrä, miksi joku nainen yleensä suostuu elämään ja harrastamaan seksiä juopottelevan miehen kanssa"
Koska se mies on hänen lastensa isä? Koska hän kokee olevansa taloudellisesti riippuvainen hänestä? Koska se mies kerran oli muuta kuin väkivaltainen juoppo, joka kohtelee kaltoin vaimoaan? Koska nainen haluaa uskoa, että kaikki kääntyisi hyväksi jälleen? Koska hän on liian masentunut ja henkisesti säpäleinä lähteäkseen, uskoakseen edes ansaitsevansa parempaa? Koska hänen voimansa eivät riitä enää vastaan taistelemaan? Syy voi olla jotain näistä, ei mitään näistä tai vaikka kaikkea näistä. Nämä olivat vain esimerkkejä.
Sinun vastauksestasi käy selvästi ilmi se, ettet tosiaan ymmärrä lainkaan, kuinka pahoja asioita voi elämä eteen heittää ihan ilman että niitä itse on pyytänyt. Kaikki kunnia sinulle siitä, että olet sentään rehellinen ja myönnät sen itsekin. Et tosiaan tiedä hölkäsen pölähtämää niistä moittimiesi "mukavuusaborttien" todellisista syistä ja perusteista. Ihmettelen vain, että miksi tuomitset toiset ihmiset, vaikka myönnät, ettet oikeasti tiedä heidän todellisuudestaan yhtään mitään. Kylläisen on helppo tuomita ihminen, joka nälkäänsä ruokaa varastaa...
pahoinpitelevä, väkisinottava, aborttivaatija petturiukko...
Arvaas kumpi sai kenkää, lapsi vaiko se..? ;)
että se mies. Toivon ainakin niin. Minäkin olen elänyt väkivaltaisessa parisuhteessa, ja kenkää sai sekin äijä.