Hei,
Olen valmistellut tätä kirjettä kauan ja miettinyt mitä hyötyä sen lähettämisestä voisi olla. Olen tullut siihen tulokseen, että kirjoittamalla sen saan omia ajatuksiani vähän järjestykseen ja ehkä tietoa siitä, miten voisin tarvitessani saada apua. Kiitos siis että voin kirjoittaa ja tiedän, että tämän tulee lukemaan joku, jolla on ulkopuolisen obektiivisuus katsoa tilanteeseeni.
Olen 29- vuotias nainen, ja jo pian 17 vuotta olen pohtinut, onko minua käytetty pienenä hyväksi. Fantasiani ovat aina olleet julmia raiskaus- ja hyväksikäyttö ”unelmia” aina pikkutytöstä lähtien. Tiedän, että tällaisten fantasioiden taustalla saattaa olla halu antaa vastuu omasta halustaan jollekin toiselle, ja mahdollisesti tiukan pidättyväinen suhtautuminen seksiin lapsuudenkodissa. Tunnen kuitenkin, että tilanteessani on muitakin tekijöitä. Vuosia sitten päätin lopettaa unelmoinnin hyväksikäyttötilanteista ja korvata tällaiset fantasiat toisenlaisilla. Kuitenkin kauhukseni ja häpeäkseni mitä järkyttävimmät hyväksikäyttöuutiset ja kertomukset tuntuvat vieläkin vieläkin "tutuilta". Olenkin pohtinut, onko taustalla jotenkin epänormaalit kotiolot, koska nämä fantasiat ovat kulkeneet mukanani koko elämäni. Muistan myös jo hieman yli kymmenvuotiaana pohtineeni mahtoiko isäni käyttää minua ja siskoani hyväkseen, kun olimme nuorempia. Muistan hämärästi aisoita, joita hän on sanonut ja jotka vanhempana ovat saaneet seksuaalisen merkityksen. Lisäksi näen usein unia, joissa joudun hänen raiskaamakseen tai hän pakottaa minut hyväilemään itseään. Nämä unet eivät noudata samaa kaavaa eivätkä ne tapahdu samassa paikassa, joten en usko niiden kertovan todellisista tapahtumista. Tunnen ihan tavallisissakin unissa sanomatonta voimattomuuttaa ja vihaa isääni kohtaan, ja usien hakkaan häntä, huudan ja kiroilen. Päiväsaikaan suhteeni isääni on normaali, en näe häntä usein sillä asun ulkomailla, mutta tavatessammme olemme ihan hyviä kavereita. Toisaalta ajatuskin halaamisesta tms tuntuu vastenmieliseltä. Voivatko tällaiset tunteet johtua muusta kuin hyväksikäytöstä?
Olen pohtinut, voisiko kaiken tämän taustalla olla voimakas oidipaalikompleksi, joka on saanut minut seksualisoimaan suhteeni isääni jo hyvin nuorena. Toisaalta ongelmani alkaa saada jo pakkomielteenomaisia piirteitä. Kammoan ja vihaan lasten hyväksikäyttäjiä enemmän kuin mitään, ja viimeiakoina olen ryhtynyt pohtimaan, mitä kauheuksia omalle lapselleni saatta joskus tapahtua – minulla ei siis ole lapsia. Olen muunmuassa ryhtynyt epäilemään poikaystävääni pedofiiliksi, ilman mitään syytä. Kerran yritin mennä lääkäriin puhumaan ongelmastani, mutta lääkäri totesi ettei minussa mitään vikaa ole eikä hän ohjannut minua minenkään ammattilaisen pakeille. Yksin en osannut apua etsiä kun kalliiseen terapeuttiin ei olisi ollut varaa. Nyt en toisaalta minnekään kai pääsisikään, sillä asun saksassa mieheni kanssa, enkä täällä osaisi mennä minnekään terapeutille. Ajatukseni ja uneni kuitenkin vainoavat minua ja haluaisin päästä rauhaan niistä, rakastaa isääni ja poikaystävääni ilman kauheita epäilyksiä ja saada ”normaalin” tyydytyksen fantasioista, joissa mitään pahaa ei tapahdu.
Olen valmistellut tätä kirjettä kauan ja miettinyt mitä hyötyä sen lähettämisestä voisi olla. Olen tullut siihen tulokseen, että kirjoittamalla sen saan omia ajatuksiani vähän järjestykseen ja ehkä tietoa siitä, miten voisin tarvitessani saada apua. Kiitos siis että voin kirjoittaa ja tiedän, että tämän tulee lukemaan joku, jolla on ulkopuolisen obektiivisuus katsoa tilanteeseeni.
Olen 29- vuotias nainen, ja jo pian 17 vuotta olen pohtinut, onko minua käytetty pienenä hyväksi. Fantasiani ovat aina olleet julmia raiskaus- ja hyväksikäyttö ”unelmia” aina pikkutytöstä lähtien. Tiedän, että tällaisten fantasioiden taustalla saattaa olla halu antaa vastuu omasta halustaan jollekin toiselle, ja mahdollisesti tiukan pidättyväinen suhtautuminen seksiin lapsuudenkodissa. Tunnen kuitenkin, että tilanteessani on muitakin tekijöitä. Vuosia sitten päätin lopettaa unelmoinnin hyväksikäyttötilanteista ja korvata tällaiset fantasiat toisenlaisilla. Kuitenkin kauhukseni ja häpeäkseni mitä järkyttävimmät hyväksikäyttöuutiset ja kertomukset tuntuvat vieläkin vieläkin "tutuilta". Olenkin pohtinut, onko taustalla jotenkin epänormaalit kotiolot, koska nämä fantasiat ovat kulkeneet mukanani koko elämäni. Muistan myös jo hieman yli kymmenvuotiaana pohtineeni mahtoiko isäni käyttää minua ja siskoani hyväkseen, kun olimme nuorempia. Muistan hämärästi aisoita, joita hän on sanonut ja jotka vanhempana ovat saaneet seksuaalisen merkityksen. Lisäksi näen usein unia, joissa joudun hänen raiskaamakseen tai hän pakottaa minut hyväilemään itseään. Nämä unet eivät noudata samaa kaavaa eivätkä ne tapahdu samassa paikassa, joten en usko niiden kertovan todellisista tapahtumista. Tunnen ihan tavallisissakin unissa sanomatonta voimattomuuttaa ja vihaa isääni kohtaan, ja usien hakkaan häntä, huudan ja kiroilen. Päiväsaikaan suhteeni isääni on normaali, en näe häntä usein sillä asun ulkomailla, mutta tavatessammme olemme ihan hyviä kavereita. Toisaalta ajatuskin halaamisesta tms tuntuu vastenmieliseltä. Voivatko tällaiset tunteet johtua muusta kuin hyväksikäytöstä?
Olen pohtinut, voisiko kaiken tämän taustalla olla voimakas oidipaalikompleksi, joka on saanut minut seksualisoimaan suhteeni isääni jo hyvin nuorena. Toisaalta ongelmani alkaa saada jo pakkomielteenomaisia piirteitä. Kammoan ja vihaan lasten hyväksikäyttäjiä enemmän kuin mitään, ja viimeiakoina olen ryhtynyt pohtimaan, mitä kauheuksia omalle lapselleni saatta joskus tapahtua – minulla ei siis ole lapsia. Olen muunmuassa ryhtynyt epäilemään poikaystävääni pedofiiliksi, ilman mitään syytä. Kerran yritin mennä lääkäriin puhumaan ongelmastani, mutta lääkäri totesi ettei minussa mitään vikaa ole eikä hän ohjannut minua minenkään ammattilaisen pakeille. Yksin en osannut apua etsiä kun kalliiseen terapeuttiin ei olisi ollut varaa. Nyt en toisaalta minnekään kai pääsisikään, sillä asun saksassa mieheni kanssa, enkä täällä osaisi mennä minnekään terapeutille. Ajatukseni ja uneni kuitenkin vainoavat minua ja haluaisin päästä rauhaan niistä, rakastaa isääni ja poikaystävääni ilman kauheita epäilyksiä ja saada ”normaalin” tyydytyksen fantasioista, joissa mitään pahaa ei tapahdu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
että unet ovat usein täysin vertauskuvallisia. Seksuaalisuus voi näkyä unessa, ei suinkaan aktina vaan esimerkiksi esineinä ja muotoina. Toisaalta uhkaavat unet, raiskausunet voivat kertoa, ettet ole valmis seksiin unessa esiintyvän henkilön kanssa tai et ollenkaan.
Kyseessä ei siis välttämättä ole isäsi tekemät asiat, vaan oma suhtautumisesi asioihin. Tietysti, jos oikeasti muistat jotain tapahtumia lapsuudestasi, voit hakeutua ammattiauttajien pakeille. Voihan olla, että olisit todella haudannut alitajuntaasi pahoja muistoja. Enemmän kuitenkin kallistuisin aiempaan tulkintaan.
Uniin ei siis pidä suoraan uskoa, muutenhan tulisimme kaikki hulluiksi, tapahtuuhan unissa monenlaista hassua, kun aivot prosessoivat tapahtumia iloisessa järjestyksessään.
Suosittelen vielä keskustelua jonkun rauhallisen ja järkevän ihmisen kanssa.
...olo ajan fantasiat jos vaivaavat plus ne tietyt mielikuvat ja muistikuvat lapsuudesta voivat olla minusta aiheellinen syy kääntyä hyvän terapeutin puoleen, koska oli syy mikä tahansa, jos se kovasti vaivaa mieltä, olisi hyvä saada selvyyttä asiaan ja jonkun oikean ammattilaisen mielipide.
Erilaisilla psykologisilla testeillä voidaan myös kartoittaa mm mahdollista lapsuuden hyväksikäyttöä, jos ei itse muista varmaksi mutta epäilee tai muut oireet viittaavat siihen.
Monilla ihmisillä on noita raiskaus ja hyväksikäyttö fantasioita, ja ne luetaan aivan normaaleiksi seksuaalifantasioiksi niin kauan, kun ne pysyvät ajatuksen tasolla eikä niitä lähde oikeassa elämässä toteuttamaan, joten siitä ei sinällään kannata olla huolissaan. Aihe on vain niin tabu, että helposti sitä pitää itseään jotenkin vinksahtaneena jos on sellaisia ajatuksia, kun ei tiedä että monella muulla on aivan samanlaisia fantasioita.
Itse ole lapsena kokenut seksuaalisista hyväksikäyttöä, ja se näkyy monen seksuaalisuuteen liittyvän asian vääristymänä, joskin hyvällä terapialla sitä voi korjata ja mieltä eheyttää, ainakin itse olen kokenut sen niin.