elämän? Karmiva kysymys. Itse olen ehkä ollut osallisena, jälkikäteen sain tietää.
Tuntuiko yhtään miltään? Itselle se oli ristiriitainen ja sisältäpäin voimat vievä asia.
Ja jostakin se nousee aijoittain mieltä painamaan. Vaikka ihminen on nerokas otus, kun pystyy painamaan pahat tekonsa taustalle ja jatkaa kuin mitään ei olisi tehnytkään. Siinä se luuserin ja haluttavan menestyjän ero on.
Vai onko?
Tuntuiko yhtään miltään? Itselle se oli ristiriitainen ja sisältäpäin voimat vievä asia.
Ja jostakin se nousee aijoittain mieltä painamaan. Vaikka ihminen on nerokas otus, kun pystyy painamaan pahat tekonsa taustalle ja jatkaa kuin mitään ei olisi tehnytkään. Siinä se luuserin ja haluttavan menestyjän ero on.
Vai onko?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Raiskaukset, tapot, murhat, rattijuopot, insestijutut ym. ulkopuolisen aiheuttamat tekoset pilaavat yleensä monien ihmisten elämän.
Suureen määrään ihmisiä jää pysyvät traumat, painaako tekijöitä syyllisyys? Osa on tapatekijöitä, jotka uusivat tekonsa rangaistuksen suorittamisen jälkeen.
Mihin sinä olet syyllistynyt?
Äiti tiesi insestistä.
Äiti on omalla tietämyksellään ollut edesauttamassa lapsensa elämän tuhoamisessa.
Siinä oma isä ja äiti tuhosivat oman lapsensa elämän.
Painaako isää ja äitiä syyllisyys? Ihmisiä ei paina mikään tuhotyö, ellei siitä jää kiinni.
Kymmeniä vuosia jatkuva lapsen tuhoaminen ei jatkuisi, jos tekijä tuntisi hetkeäkään syyllisyyttä.
Mikä saa ihmisen tuhoamaan jopa omaa lihaa ja verta olevan lapsen?
Itsemurhista jää pysyvä syyllisyys.
Muutamia persoonia ollut sellaisia, ympäristöönsä liian erilaisia. Eivät normaalissa koulussa todellakaan olisi pitäneet olla mutta vanhemmat ilmeisesti toista mieltä.
Olivat oikeasti siis niin erilaisia eli jopa ympäristöään rasittavia että kyllä heitä kiusattiin. Ala-asteen kundi sai kyllä kavereita aina ja vaikka jutut oli mitä oli niin kiusailu oli silti vielä suht pientä. Yläasteen tapaus olikin sitten ihan eri. Osittain sellaista köyhää aluetta ja moni opiskelijakin sen mukainen. Jopa lukiolaiset kiusasi kyseistä henkilöä oikeen urakalla. Ei helvetissä kuulunut tavalliseen kouluun, eikä ainakaan sinne. Yritin olla hänelle kaveria ja puolustella jossain vaiheessa mutta ei siitä tullut mitään. Kun en ole kenenkään sponsori 24/7. Hän oli selvästi henkisesti vammainen. Alkoi käytöksellään minuakin lopulta ärsyttämään sen verta että sorruin itse myös ajoittain syrjimään ja jopa kiusaamaan, kun olin myös nuori.
Toivottavasti elämä on sen jälkeen jatkunut heillä paremmin, vähemmän vittumaisessa ympäristössä.
Minuakin on koulukiusattu joskus ajoittain joten tiedän kuinka paha se paine on. Liika erilaisuus vaan ei mene läpi lasten keskuudessa, lapset on siinä mielessä todella ilkeitä.
Yleensä omat kiusaamiset olen välttänyt kuten moni muukin tekemällä kiusaajista kavereita.
Vammaiset henkilöt ei todellakaan hallitse mitään vastaavaa kaverisuhteiden rakentamista.
Miksi olit osallisena toisen ihmisen elämän tuhoamisessa?
Ja miten voi olla niin, että vasta jälkikäteen sait tietää siitä?
Ainakin toivon niin.
En ainakaan usko et olisin..
tapahtumat ja niiden aiheuttamat tunteet tulevat aina seuraamaan ihmisen elämässä. Seuraavassa kriisissä voikin sitten yksinkertaisesti hajota nuppi, jos aiemmat traumat o jääny käsittelemättä. Se on sitten ihan itestä kiinni määritteleekö ittensä luuseriksi vai haluttavaksi menestyjäksi, jos tuollaista mustavalkeaa jaottelua nyt ylipäänsä kannattaa tehdä!!
tarkoittanut. Toivottavasti niin ei ole käynyt koskaan!
mutta pelkään, että kirjoittamiseni tai sanomiseni otetaan henkilökohtaisesti, vaikka puran vain omaa elämääni. Jos näin on ja toiset ovat sen pohjalta järjestäneet asioita, joista minulla ei ole hajuakaan, olenko siis pilannut heidän elämänsä? Mielestäni olisi ollut parempi ottaa yhteyttä ensin, eikä järjestellä asioita toisen puolesta.
nettiviestin perusteella tekee pääätöksiä elämässään, on se silkkaa tyhmyyttä.