Miten voi olla vielä mahdollista, että vuokralla asujia pidetään loosereina, eli häviäjinä, ja "omistuskämpän" omaavia velkalaisia pidetään voittajina?
Ihmisen ikä on keskimäärin n. 70v. siis kummankin sukupuolten keskiarvo.
Jos olet oman asunnon maksanut, niin joutuuhan siitä maksamaan yhtiövastiketta, ja pahimmillaan tuo yhtiövastike on yhtä korkea, kuin jos asuisi vuokralla.
Eli ns. "omistaminen" on pitkälti illuusiota.
Ei ihminen nauti siitä "omasta" asunnosta sen enempää kuin vuokra asunnostakaan.
Läskejä vuokraisäntiä ei ole koskaan ollut, joten lapsellista niistä täällä jauhaa.
Jos on rahamies, eli perinyt rahaa, niin toki kannattaa ostaa asunto käteisellä.
Mutta jos on tavallinen Virtanen, niin ei ole yksinkertaista selvittää, että kumpi kannattaa, "omistusasunto" vai asua vuokralla.
Tavallista Virtasta kehottaisin nyt välttämään ostamasta asuntoa, säästyy paljon rahaa, harmeja ja ehkä elinvuosia.
Ihmisen ikä on keskimäärin n. 70v. siis kummankin sukupuolten keskiarvo.
Jos olet oman asunnon maksanut, niin joutuuhan siitä maksamaan yhtiövastiketta, ja pahimmillaan tuo yhtiövastike on yhtä korkea, kuin jos asuisi vuokralla.
Eli ns. "omistaminen" on pitkälti illuusiota.
Ei ihminen nauti siitä "omasta" asunnosta sen enempää kuin vuokra asunnostakaan.
Läskejä vuokraisäntiä ei ole koskaan ollut, joten lapsellista niistä täällä jauhaa.
Jos on rahamies, eli perinyt rahaa, niin toki kannattaa ostaa asunto käteisellä.
Mutta jos on tavallinen Virtanen, niin ei ole yksinkertaista selvittää, että kumpi kannattaa, "omistusasunto" vai asua vuokralla.
Tavallista Virtasta kehottaisin nyt välttämään ostamasta asuntoa, säästyy paljon rahaa, harmeja ja ehkä elinvuosia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
> Mutta jos on tavallinen Virtanen, niin ei ole yksinkertaista
> selvittää, että kumpi kannattaa
Itse asiassa on.
Lainanhoitokulut ovat suhteellisen kiinteät ja helposti arvioitavissa. Vuokrat ja vastikkeet/huoltokulut nousevat suurin piirtein inflaation verran.
Lukuja kun vähän excelillä pyörittelee, voidaan todeta, että rahaa on kulunut vuokralla tai omassa yhtä paljon 20-40 vuoden asumisen jälkeen, riippuen siitä minkälaisia arvoja laittaa inflaatiolle ja koroille. Tällöin siis normiasukas on ehkä 50-70 vuotias.
Tuossa vaiheessa eroja vuokralaisen ja omistusasujan välillä on kaksi.
1. Vuokra vs. vastikkeet / huoltokulut. Vuokra on käytännössä aina kalliimpi, ellei asu kaupungin subventoimassa läävässä (ja sitä ne ovat, jos eivät rakennuksen laadulta, niin ainakin naapurien).
2. Se asunto, joka omistusasujalla on.
Mitä seurauksia tästä sitten on? No, jos nyt olisin 70-vuotias omistusasuja, voisin vaikkapa myydä asuntoni, saada siitä ehkä 250 000 euroa. Oletettava elinikäni olisi kuitenkin luokkaa 5 vuotta, joten pätäkkää eläkkeen lisäksi jäisi 50 000 euroa vuodessa. Korkoineen voisi laskea 5000 euroa kuussa. Sillä voi harrastaa aika paljon, tai jos ei enää nappaa, tukea jälkikasvua tai lapsenlapsia.
Käytännössä oma tilanteeni on se, että viisikymppisenä minulla on velaton omakotitalon puolikas (vaimolla toinen). Sen reaaliarvo lienee suurin piirtein samoissa kuin nyt, ellei korkeampikin. Riippuu miten seutu kehittyy muuten, nyt näyttää hyvältä.
Mitä vuokralaisella on viisikymppisenä? Aivan, tuulen huuhtoma...
Ai, vuokralainenko sijoittaa rahansa muualle kuin asuntoon? Hyvä idea, paitsi että sitä rahaa ei jää omistusasujaa enempää (ainakaan merkittävästi), ellei edelleen asu niissä kaupungin vuokraläävissä. Ja sinnehän ei käytännössä pääse, jos on edes siedettävä tulotaso...
Vuokra-asuminen sopii ihmisille joiden elämäntilanteet elävät todella nopeassa rytmissä. Siis opiskelijoille ja vastaaville. Ei tietoa huomisesta, ei huolta huomisesta. Omistusasuminen vaatii pitkäjänteisempää sitoutumista, käytännössä ainakin pariksi vuodeksi kerrallaan. Vaativaa.
Kaikista hellyyttävimpiä ovat omistusasumisen puolestapuhujien kannanotot siitä kuinka lasten takia pitää ostaa asunto, jotta lapsilla olisi jotain kunnollista perittävää. Vaiko sen takia, ettei lasten tarvitsisi joutua siihen tilanteeseen, että joutuisi ottamaan järkevän asuntolainan? Miksei suo tätä iloa myös lapsilleen? Eläkepäivinä asuntomyyntiin ja vanhainkotiin asumaan. Sitten vain asunnosta saadun rahat työntelemään RAY:n automaatteihin. Vai mikä on homman nimi?
Mitenköhän onkaan näiden kerrostalojen olemassaolon laita? Täälläkö ne jököttää ikuisuuden? Voi olla. Mikä ettei, jos oikein hoitaa.
Ajatellaanpa tuoretta perhettä: ikää 25-vuotta isällä ja äidillä ja juuri saatu lapsi. Lainan on otettu kerrostaloasuntoon, joka on rakennettu 70-luvun alussa. Ei siinä mitään. Edullinen, hyvät kulkuyhteydet, lähellä palveluja ja juuri oikea kokoinen. Aikaa kuitenkin ehtii vieriä ennen kuin lapsi pääse perimään asunnon, koska äityli eli 85-vuotiaaksi. Öh, mikä sen asunnon ikä onkaan silloin? Pyöristettynä 35 oli asunnollä ikää jo ostohetkellä ja siinä asuttiin 60 vuotta. Helvetti soikoon 95-vuotias talo. Mikä komea ikä! Ei siinä mitään, lapsikin on jo pitkälle yli 60. Lapsi sai perinnön lopulta. Anteeksi mummo sai. Mummo varmaankaan ei jaksanut odottaa perintöasuntoaan, vaan otti kymmeniä vuosia aikaisemmin oman asuntolainansa.
> Ajatellaanpa tuoretta perhettä: ikää 25-vuotta isällä ja äidillä ja juuri saatu lapsi. Lainan on otettu kerrostaloasuntoon, joka on rakennettu 70-luvun alussa.
Niin, ja tämä lainahan on maksettu pois 25 vuoden kuluttua. Silloin jää jo mukavasti rahaa yli verrattuna vuokralla kitkuttamiseen, joten vanhemmilla on varaa vaikka sponssata jälkikasvulleen oma yksiö (jonka lainasta he siis vastaavat ja josta jälkikasvu sitten saattaa verotusteknisistä syistä maksaa nimellista vuokraa tjsp.)
Parhaat kerkiävät vielä ostamaan lapsenlapsilleenkin oman asunnon. Myin juuri äskettäin oman kaksioni tällaiselle tapaukselle.
Toki asiat järjestyvät hieman toisin, jos sattuu syntymään luuseriperheeseen ja sattuu vielä perimään luuserigeenit. Sillion riittää, että just nyt jää maksimimäärä rahaa kaljaan, jolloin alkuun muutaman satasen halvempi vuokraläävä on POP.