Miltä se tuntui kun jouduitte avaamaan kirjeen ja ette päässeetkää sisään?
Koitan tässä vähän psyykata itseäni senkin varalta.
Koitan tässä vähän psyykata itseäni senkin varalta.
Toista kertaa hakevat
Vaakvaakvaak
4710
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onhan se aika murskaavaa. Mutta sen kaiken surun ja pettymyksen keskeltä pitää löytää iloisia asioita, ja ensi vuonna yrittää kahta kauheemmin! Sitten on onneksi vaihtoehtoisia opiskelureittejä, kuten avoin korkeakoulu ja yliopisto.. sekä hakuja on myös talvella!
Mutta jos tietää tehneensä kaiken, niin silloin on helpompi hyväksyä se, koska sitten ehkä ei ole soveltuva alalle. Mutta silloin, kun ei ole panostanut tarpeeksi, ei pääsy sisään riippunut siitä panoksesta.
Tsemppiä sulle mihin sitten haetkaan!!
Itse menin ensimmäisellä kerralla vain kokeilemaan ja valmistautuminen tapahtui työn ohessa (niinkuin tänäkin vuonna :) Kyllä sen kestää, kun tietää, että moni sisäänpäässyt on tehnyt töitä enemmän kuin minä. Ei sitä voi jäädä murehtimaan, on vain pakko jaksaa yrittää tai vaihtaa suunnitelmaa.
Enemmän tänä vuonna kirpaisi se , että oli valmistautunut paremmin kuin viime vuonna, mutta koe meni huonommin kuin viime vuonna :_(
Pääsin tokalle varasijalle, ja odotin koko kesän sitä tietoa että pääseekö pääseekö pääseekö. Sitten lopulta kun tieto tuli ettei tullut valituksi niin olihan se kyllä aikamoinen isku vyön alle. Täytyy vaan päättää että mitä tekee vuoden ennenkuin on uudet hakemiset, minä olin avoimessa ja oli kyllä ihan antoisaa! Suosittelen, siinä todella huomaa onko sitä motivaatiota alaa kohtaan vai olisko se oma juttu piirun verran toisessa suunnassa. Kannattaa käyttää välivuosi moniin mahdollisuuksiin tutustuen! Esimerkiksi luennoilla käynti on käsittääkseni suurimmassa osassa yliopistoja ihan sallittua vaikkei opiskelisikaan edes siellä. Perusopintojen luennoilla muutamassa kiinnostavassa aineessa kannattaa käydä, jos hiukankin miettii, olisiko tuo se oma juttu. Siitä saa ihan hyvän kuvan, millaista se opiskelu sitten tulisi olemaan. (tietenkin se suruttaa ja inhottaa katella niitä "oikeita" opiskelijoita siinä vieressä, mutta siitä se draivi lähtee, että kyllä minäkin ihan varmasti vielä joskus! :))
Ensimmäisellä kerralla jännitys jatkui vielä pitkälle kesään, kun sain tiedon ensimmäisellä varasijalle joutumisesta. Olin pettynyt, mutta toiveikas. Kun sitten sain lopullisen tiedon siitä, että en päässyt, tietenkin aluksi suretti mutta pääsin siitä pian yli, sillä päätin mennä ensin töihin ja sitten hakea uudestaan.
Toisella hakukerralla haastattelu ja ryhmätilanne tuntui menevän vielä paremmin kuin edellisenä vuonna, mutta silti sain kirjeen, jossa ilmoitettiin minun olevan neljännellä varasijalla. Kyllä se vähän jo masensi, mutta varasuunnitelmaa lähdin toteuttamaan kansanopistolle, vuosi on mennyt hyvin.
Nyt odottelen tuloksia toiseen vaiheeseen pääsystä...