Yksinäisyys kaihertaa mieltä...

Hei kaikille,

Ajattelin tätä kautta kokeilla, josko löytyisi kavereita ahdistavaa yksinäisyyttä helpottamaan. Ei mulla koskaan ole muutamaa ystävää enempää ollutkaan, mutta pääkaupunkiseudulle muuton jälkeen ovat ne viimeisetkin alkaneet kaikota...

Välillä olo tuntuu ihan hyvältä, enkä aina muista edes kaivata ystävää, tai omaa rakasta, vierelle kulkemaan, mutta jossain taustalla se yksinäisyys aina kaihertaa mieltä. Sitä jotenkin häpeää itseään, tuntuu että jotain täytyy olla vialla kun ei onnistu kavereita löytämään. Perhe ja sukulaiset jaksavat tinkata, että miksen käy viikonloppuisin ulkona tai edes harrastamassa. Sen muutaman kerran kun joskus (aikoja sitten) olen jossain käynyt "ihmisten ilmoilla", jännitin tilannetta niin kauheasti, että koko kokemus oli aika ankea.

Jos joku ystävällinen sielu, ikään tai sukupuoleen katsomatta, kaipaa samalla tavoin seuraa, ole ihmeessä yhteyksissä. Vaihdellaan ajatuksia vaikka sähköpostitse, mutta toivottavasti löytyisi kaveria ihan tosielämäänkin, vaikka leffassa käyntiin tai konsertteihin. Olen 24-vuotias, ja asun siis pääkaupunkiseudulla. Mailiosoitteeni on [email protected]
2619
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Niin, itse olen siis naispuolinen.

Äänestä
  • seuraan,kursseille,taidenäyttelyyn,kahvilaan,kaljalle
    rannalle ota kirja mukaan,näin on mahdollisuutesi tutustua paremmat.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


jo melkein epätoivoinen kirjoitti:

Hei kaikille,

Ajattelin tätä kautta kokeilla, josko löytyisi kavereita ahdistavaa yksinäisyyttä helpottamaan. Ei mulla koskaan ole muutamaa ystävää enempää ollutkaan, mutta pääkaupunkiseudulle muuton jälkeen ovat ne viimeisetkin alkaneet kaikota...

Välillä olo tuntuu ihan hyvältä, enkä aina muista edes kaivata ystävää, tai omaa rakasta, vierelle kulkemaan, mutta jossain taustalla se yksinäisyys aina kaihertaa mieltä. Sitä jotenkin häpeää itseään, tuntuu että jotain täytyy olla vialla kun ei onnistu kavereita löytämään. Perhe ja sukulaiset jaksavat tinkata, että miksen käy viikonloppuisin ulkona tai edes harrastamassa. Sen muutaman kerran kun joskus (aikoja sitten) olen jossain käynyt "ihmisten ilmoilla", jännitin tilannetta niin kauheasti, että koko kokemus oli aika ankea.

Jos joku ystävällinen sielu, ikään tai sukupuoleen katsomatta, kaipaa samalla tavoin seuraa, ole ihmeessä yhteyksissä. Vaihdellaan ajatuksia vaikka sähköpostitse, mutta toivottavasti löytyisi kaveria ihan tosielämäänkin, vaikka leffassa käyntiin tai konsertteihin. Olen 24-vuotias, ja asun siis pääkaupunkiseudulla. Mailiosoitteeni on [email protected]

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu