Turun virhe ja miten se korjataan

miten ongelmat alkoivat, on täyttä totta.

Minusta keskustan autoistamisesta ei päästä eroon muulla kuin kävelykäytävien ja kevyt raitiotien perustamisella.

Monet nauravat ajatukselle maanalaisen kaupunkijunaverkon, eli metron rakentamiselle turkuun, minä olen täysin toista mieltä.

Metron rakentamiselle turkuun löytyy erittäin hyvät edelletykset, rahaa palaa miljoonia, mutta kun se on valmis, niin turku on suuri metropoli ja sen asukas määrä kasvaisi räjähdysmäisesti.

Oikein suunniteltuna turku olisi lähes yhtä suosittu kaupunki kuin tukholma, kunhan uudistukset tehtäisiin niin, että kaupunki pysyisi myös kulttuurihistoriallisesti kauniina.

Kauppatorin yleis ilme pitää saada arvokkaaksi ja esim hotelli feeniks pitää rakentaa uudelleen vanhojen piirustusten mukaan samalla paikalle.

T:Börje

Muutamia virheitä paikkailtu
----------------------------


Turun alamäki lähti autoistumisesta, kun eurooppalaiset trendit vaihdettiin amerikkalaisiin. Kunta lopetti kaupunkirakennetta sitovan ja taloudellisesti kannattavan raitiotiensä ja korvasi ne nykyään suuria tappioita tuottavalla bussiliikenteellä. Raitiotien lopettamisessa nähtiin säästöjä, kun vanhentuvaa raitiotietä ei tarvinnut kunnostaa, mutta kukaan ei ole laskenut lopettamisesta seuranneita mittaamattomia suoria ja epäsuoria tappioita.

Bussit ovat mainioita pelejä, koska niillä ei ole raiteita, kaupunkia voi rakentaa sinne tänne mielivaltaisesti, ilman liian hankalaa kaavoittamista ja ajattelutyötä. On mahdollista rakentaa suuria ja halpoja kokonaisuuksina(Esim. Varrisuo, Runosmäki), joita ei tarvitse sovittaa nykyiseen katuverkkoon ja kaupunkirakenteeseen.

Täten oikean kaupungin rakentaminen lopetettiin ja keskityttiin pystyttämään lähiöitä ja näin kuntarakenne pääsi lopullisesti levahtamaan kasaan. Turussa ei enää kävellen jaksanut keskustaan ja raitiovaunut oli korvattu sieluttomilla busseilla. Suuret asvalttikentät kerrostalojen pihoilla täyttyivät autoista.

Kaupunkirakenteen levahtamisesta johtuen maa-alueet keskustan ympärillä täyttyivät nopeasti ja kysyntä likeisten naapurikuntien vapailla alueilla nousi välimatkojen menettäessä merkitystään, tästä johtuen löysärakenteinen Turku alkoi integroituimaan entisiin maalaiskyliin muodostaen epätehokkaan minimuotoisen metropolialueen, jossa liikkuminen oli alusta saakka suunniteltu autojen varaan, kuten Yhdysvalloissa.

Tämä toki oli lyhyellä juoksulla onnenpotku naapurikunnille, jotka pääsivät näin nauttimaan kehyskunnan etuisuuksista, jossa keskuskaupungin tuloksentekijät väistämättä ajautuvat asumaan sinne, missä mieluisia asuinalueita voidaan tarjota. Tosin siitä seurannut Turun seudun heikentyminen on varmasti jo nyt kääntynyt negatiiviseksi jopa kehyskunnille, mutta sitä ei voi tilastoin todistaa.

Turulle kehyskuntien haitoista tuli näkyviin ensimmäinen oire, kun Turun väestönkasvu pysähtyi ennalta arvaamattomasti. Turku ja Tampere olivat nimittäin aikanaan kilpailemassa Suomen toisiksi suurimman kaupungin tittelistä. Toki Espoo (Helsingin kehyskaupunki) sitten pyyhkäisi ohi molemmista, mutta juuri näihin aikoihin Turun väestönkasvu pysähtyi yllättäen ja Turku vajosi suurten kaupunkien listalla viidenneksi.

Syy yllättävään pysähtymiseen oli juuri alkanut kaupunkiseudun sisäinen väestön vaihtuminen, eli pumppaava muuttoliike Turun ja lähikuntien välillä (huom. mitään mamuja ei silloin vielä ollut, joten mikään ”white-flight”-ilmiö ei voinut olla kyseessä). Turun väestön kasvu tosin elpyi, kun huonot ajat(lama mm.) ajoivat ihmisiä takaisin vuokra-asujiksi. Turku ja kehyskuntien muuttoliike vastaakin jonkun toisen kaupungin normaalia sisäistä muuttoliikettä omistus- ja vuokra-asuntoalueiden välillä. Tampereen kasvu tietysti jatkui normaalina, koska Tamperetta ympäröivä kuntarakenne on erilainen kuin Turulla. Tampereen Hervanta ja keskustan läheiset vyöhykkeet toimivat hyvänä puskurina, eikä naapurikuntien vaikutus ole yhtä suurta kuin Turussa.

Lähiö ja omakotitaloasumisen suosion kasvu, joka johtui suurelta osin Turun levähtäneestä kuntarakenteesta, kiihdytti oletettavasti autoistumista ja kaupunkikeskustan asemaa. Todellinen kaupunki jäi kehityksen jalkoihin, eikä suuria muutoksia keskustan alueella ollut luvassa 30 vuoteen. Oli vain ajan kysymys, koska palvelut siirtyisivät sitten, minne kehityskin oli siiretty.

Autoistumisen myötä Turun liikennemäärät kasvoivat tasaisisesti ja 2000-luvulla ollaan herätty tosiasiaan, että Turun keskusta on ruuhkautumassa pahoin. Ihmisten asuminen lähiöissä ja autojen lisääntyminen keskustan kaduilla oli kaikki tehty alkuperäisen todellisen kaupungin kustannuksella, jona Turkua olisi pitänyt koko ajan kehittää.

Koska turkulaiset eivät enää asu siellä missä ennen pääosin asuivat melkein kokonaisen vuosituhannen on kaupunkikeskusta nyt jäänyt autojen pakokaasujen, ruuhkien ja synnillisten rientojen valtaan. Jopa rakennuksien julkisivut paljastivat tämän alennustilan, kunnes 2000-luvun ja Turku2011-hankkeiden tuomat uudet tuleet herättivät Turun huolehtimaan uudestaan edes keskustan ulkonäöstä (julkisivuremontteja, jokivarsien ja puistojen kunnostusta on tapahtunut), mutta se ei vielä auta pelastamaan Turun sydäntä, ydinkylää.

Virheet tiivitettynä:
- kaupungin rakentaminen lopetettiin halvan ja tehokkaan rakentamisen syrjäyttäessä sen
- autoistumiseen suhtauduttiin positiivisesti
- kaupunkirakenne päästettiin leviämään naapurikuntien puolelle liian aikaisin
- keskustan kehittämisen unohtaminen laski Turun kaupunkistatusta ja näin urbaania vetovoimaa

Parannuskeinoja:
- aloitetaan kaupungin rakentaminen uudestaan, tiivistämällä kaupunkirakennetta
- palautetaan joukkoliikenteeseen sidosteinen tila runkolinjojen ja/tai raitioteiden avulla
- yhdistetään kaupunkiseutu yhtenäiseksi hallintoalueeksi
- rakennetaan keskustaan nykyaikaisia asuntoja
- lopetetaan lähiöiden rakentaminen
- lopetetaan autoistumisen tukeminen ja siihen tukeutuminen
- nostetaan Turun kaupunkius sille tasolle, jota se oli ennen raitiovaunujen lopettamista

Etenkin olisi tärkeää, että kaupungin sydämeen, eli kaupunkikeskustaan alettaisiin taas suhtautua kylänä jossa asuu ihmisiä, eikä minään pelkkänä kaupallisena katuverkkona. Kaupungin sydän tulee hoitaa aina ensin ja sitten muu kaupunki. Vain näin voi kaupunki pysyä elävänä ja houkuttelevana. Tuskin kukaan haluaa, että Turusta jakaantuu kaksi lähiö-Vantaata.