Hei kaikille!
Olemme seurustelleet vuoden päivät poikaystäväni kanssa, enkä vieläkään osaa olla jännittämättä ruokailutilanteita hänen vanhempiensa kotonaan. Vanhemmat ovat erittäin mukavia ja tulen heidän kanssaan hyvin toimeen, ruoka on hyvää, mutta aina kun istun ruokapöydän ääreen, alkaa valtava jännitys ja paniikki, ruoka alkaa pyöriä poskissa enkä saa nieltyä. Kahvi- ym. yhteiset tuokiot sujuvat mutkitta, mutta ruoan kanssa on ongelmia kerta toisensa jälkeen. Hävettää jättää ruokaa, koska he luulevat varmasti vian olevan ruuan maussa, niin asia ei kuitenkaan ole. Joskus "paniikki" on niin suuri etten voi ollenkaan edes osallistua ruokailuun, ja se hävettää sillä muut ovat nähneet eteeni vaivaa. Miten pääsen eroon kammosta? Onko muilla vastaavia kokemuksia? Poikaystäväni tietää asiasta, mutta hänen vanhempansa eivät. Miten kerron asiasta heille loukkaamatta? He ovat ymmärtäväisiä, mutta silti tuntuu pahalta ja hävettää..
Kiitos vastanneille!
Olemme seurustelleet vuoden päivät poikaystäväni kanssa, enkä vieläkään osaa olla jännittämättä ruokailutilanteita hänen vanhempiensa kotonaan. Vanhemmat ovat erittäin mukavia ja tulen heidän kanssaan hyvin toimeen, ruoka on hyvää, mutta aina kun istun ruokapöydän ääreen, alkaa valtava jännitys ja paniikki, ruoka alkaa pyöriä poskissa enkä saa nieltyä. Kahvi- ym. yhteiset tuokiot sujuvat mutkitta, mutta ruoan kanssa on ongelmia kerta toisensa jälkeen. Hävettää jättää ruokaa, koska he luulevat varmasti vian olevan ruuan maussa, niin asia ei kuitenkaan ole. Joskus "paniikki" on niin suuri etten voi ollenkaan edes osallistua ruokailuun, ja se hävettää sillä muut ovat nähneet eteeni vaivaa. Miten pääsen eroon kammosta? Onko muilla vastaavia kokemuksia? Poikaystäväni tietää asiasta, mutta hänen vanhempansa eivät. Miten kerron asiasta heille loukkaamatta? He ovat ymmärtäväisiä, mutta silti tuntuu pahalta ja hävettää..
Kiitos vastanneille!
Vastaukset 2
Vanhimmat
yritäppäs rentoutua ruokapöydässä ja ajatella mukavia asioita, niin ei iske paniikkiia. ei ole mitään syytä jännittää. itse tiedän että rentoutuminen auttaa parhaiten, koska itselläni on taipumusta paniikkikohtauksiin. itselläni voi tulla jo ihan poikaystäväni seurassa olo, että en vaan pysty nielemään ruokaa ja syön hänen seurassaaan aina ihan sairaan vähän, jota hänkin ihmettelee, syömisestä muodostuu itselleni muutenkin joskus ongelmaa, ku pelkään välillä paljon lihomista, vaikka harrastankin urheilua, joten pelkoa ei pitäisi olla, mutta silti tuntuu että en halua syödä, vaikka olisi hirveä nälkä.
muutenkin kun näen edessäni herkkuja, joita rakastan, mieleni tekisi ottaa niitä, mutta tuntuu että lihoisin niin paljon niin en ota, tai jos otan tuntuu että ahmisin ruokaa jotenkin.
muutenkin ollut niin paljon ongelmia että en tiedä mitä tehdä.
ja voit kertoa poikaystäväsi vanhemmille asian aivan rennosti, kyllä he ymmärtävät, mutta luulen että rentoutuminenki auttaisi jo jonkin verran tilannetta.
Mie kertoisin siuna poikaystäväsi vanhemmille kahvipöydässä sairaudestasi. He osaavat varmasti reagoida asiaan hyvin. Älä pelkää turhia. Näin ruokailutkin helpottuvat, kun stressi vähenee.
Tsemppiä!