Viestintä

Moi,

Kyllä varmasti kannattaa, jos ala kiinnostaa kovasti.

Muitakin reittejä elokuva-alalle varmasti on ja jos on lahjakas omalla osaamisalueellaan niin se mistä oppinsa (taikista vai alan amk:sta)on hankkinut on varmaan toissijainen asia.

Se onko kokemusta teatterista tai sukua julkkikselle ei varmaan ole haitaksi ainakaan, mutta loppupeleissä se oma lahjakkuus ratkaisee, että tykätäänkö sun työskentelystä vai ei. Yleisölle kait niitä juttuja tehdään, ei itselle.

Elokuva-alalle halajavalla täytyy olla perustietämys elokuvanteosta vahvasti hanskassa, siellä on niin paljon lahjakkaita ihmisiä ja kilpailua että on osattava oma juttunsa aasta ööhön jos mielii pärjätä hienosti.
Totuus on kuitenkin että harva pääsee tekemään omia juttujaan ja työllistyminen on siitä kiinni kuinka sitkeä ja hyvä on.

Kannattaako sitten mennä opiskelemaan riippuu omasta halusta ja tahdosta.
Esim. kuulemma Turussa taideakatemian viestinnän ammattikorkealinjalla on tosi hyvä elokuvakäsikirjoitusopetus. Nyt siellä on tosin elokuvalinja ilmeisesti yhdistynyt animaatioon ?? Eli tästä en ole nyt varma kuinka elokuva-opetus siellä on järjestetty ja onko linjat yhdistetty ja kuinka , mutta tsekkaa sen sivuilta jos tommonen vaihtoehto kiinnostaa, sieltä varmaan selviää. Ja muitakin elokuvatekoon liittyviä media-ja viestintä kouluja suomesta löytyy mut toi taideakatemia nyt tuli mieleen taikin jälkeen.

*Onnea matkaan* kuiteski sulle mitä sitten päätätkin

Jos ala tosiaan kiinnostaa muutoin kuin harrastusmielessä sinun kannattaa nimenomaan tähdätä taideteolliseen korkeakouluun. Noista kaikenlaisista viestinnän kouluista saa tietenkin hyvää tietoa ja taitoa, mutta todellisessa maailmassa,missä kilpailu on todella kovaa, ei noilla papereilla ole paljoakaan arvoa. Noista koulutuksista saaduilla opeilla on se merkitys, että niiden avulla voit parantaa mahdollisuuksiasi päästä Taikkiin.

Jutut sukulsuuksien merkityksestä on täyttä puppua. Sukulaisuuden merkitys voi olla lähinnä siinä, että silloin saattaa olla hieman realistisempi käsitys, mistä työssä on oikein kysymys.

Hae Taikkin ja hanki alasta kokemusta. Jos et pääse nyt, hae uudelleen. Välissä voit opiskella alaa muualla ja hankkia tuota kokemusta. Taidealan korkeantason opintoihin pääsemisessä olennaisinta on sinnikkyys ja oman halun määrä. Ne, joilla ei ole kykyä tai halua armottomaan ja pitkään puurtamiseen karsitaan pois.

Kyllä siellä taitaviin tekijöihin törmää sekä ammattikorkea että taikki-pohjalta.
Elokuva-alallahan on tunnetusti värikästä porukkaa ja alalla pysyy ne jotka siihen osaamisensa panostaa.

Jos haluaa elokuvajuttuja "harrastaa", niin onhan niitä kaikennäköisiä kursseja, porukoita ja harrastekerhoja.
Mutta kyllä elokuvalinjan amk-koulussa joutuu tasavarmaan paiskimaan töitä, eikä helpolla pääse. opetus on siellä ammattimaista ja tuotannot myös.

Tosin joku saattaa sinnekkin hakea "harrastemielessä" hengailemaan kavereiden kanssa tyyliin valmistutaan sitte joskus, mutta tämä porukka karsiutuu sitten aika äkkiä. Eikä taida nykyään olla edes mahdollista oppilaitoksissa ikuisuuksiin hengailla. Taitaa sielläkin systeemit kiristyä tulos-tai ulos periaatteella.
Eli jos alan kouluihin hakee, niin asenne kannattaa olla kohdallaan. Ei takuulla pääse helpolla.

Joskus törmää tähän käsitykseen, että elokuva-alan koulut on rentoja paikkoja jossa taidehiipparit lähinnä pitää hauskaa keskenään.
Kun eka vaativampi tuotanto tulee eteen, niin realismi paljastuu.

Ei kannata ajatella noin että "turha edes yrittää, kun ei oo kuuluisia sukulaisia tai kokemusta".

Jostain ne kuuluisat sukulaisetkin on alottanu. Ja kokemuksensa hankkinu. Ja aina kannattaa yrittää. Tie vie ne kenetkä se vie.

Joo elokuva-alan opiskelu on mielenkiintoista.
Ainoa suuri haittapuoli on kuitenkin tämä, että siellä on totuttava tämän tyyppisiin immeisiin kuten vaikkapa tällä palstalla kirjoittava nimimerkki "ja ottanut".
Ja tultava toimeen. Ja tehtävä pakollisia ryhmätöitä (elokuvatuotantoja). Ja otettava mukisematta käskyjä vastaan "ja ottanut"-tyypiltä joka on valittu ohjaamaan jotain opintoihin pakollisena kuuluvaa leffaa.
Ja "jo ottanut"-tyyppi haistattelee kaikille päin naamaa (siis oppilaille jotka on pakotettu tekeen töitä sen leffan eteen koska kuuluu opintoihin) ja vaihtaa suunnitelmia 100 kertaa tunnissa mieltään, itkeskelee, räyhää ja saapuu tapaamisille jos sattuu huvittaan, niin että hommat edistyy nyt miten edistyy ja sun työt kans.Ja opettajien mielestä tää on ihan "cool" koska "jo ottanut"-tyyppi on ainut lahjakas heidän mittapuullaan.
Neljä-viis vuotta "jo ottanut"- tyyppien kanssa opettaa sulle kaiken oleellisen mitä tarviit pärjätäksesi laffa-alalla. Jos kestät kaiken tämän jossain kapisessa viestinnän amk-ssa, niin sussa on ainesta selvästi.
"jo ottanut" tyypit sitten häviää johonkin merkillisesti kun tullaan oikeeseen työelämään missä kukaan ei haluu työskennellä pissapäiden kans kun työaika oikeesti maksaa.

Jos ala kiinnostaa, suosittelen katsomaan paljon elokuvia, lukemaan paljon kirjoja ja jos joltain tuttavalta löytyy kamera, kuvaamaan omia lyhäreitä. Ylipäätään kannattaa olla itse aktiivinen ja tehdä mahdollisimman paljon.

Opiskelen itse Taikissa ohjausta, eikä minulla ole minkäänlaista kokemusta teatterista tai sukulaisia alalla. Isäni on käsityöläinen ja mutsi kirjastossa. Kiinnostuin alasta 10-vuotiaana kun katselin veljeni tekemiä lyhytelokuvia. Se oli enemmän sellaista meininkiä, että mennään metsään rämpimään ja kuvataan mitä päähän tulee. No, näytti kuitenkin sen verran hauskalta, että lainasimme kavereideni kanssa sedältä VHS-C kameraa ja olen siitä asti tehnyt enemmän tai vähemmän omia kokeellisia pläjäytkisä (välillä enemmän ja välillä vähemmän menestyksekkäästi)...

Nyt kun olen lähes valmistumisen partaalla, voin todeta ettei koulukaan ole mikään automaattinen tie alalle, vaan täytyy vaan tehdä aivan helkutisti töitä. Opiskeluhan ei ikinä kylläkään oo pahitteeksi, mutta on yhtä monta tapaa päästä alalle kuin halukkaitakin. Esim.Aki Kaurismäkeä ei ikinä otettu Taikkiin ja missäs äijä nyt paineleekaan...
:)

Toivottavasti sait tästä jotain irti..?

Hyvää juhannusta!!!