isoäitinä

Aina kun kuulen jonkun masennus"potilaan" vaivoja, ihmettelen syitä mitkä sitä masennusta aiheuttaa, niin ihmettelen. Miksi sitä ei ole paljon raskaampia kokeneilla naisilla.
Onko mahdollista, että etsitään syy ettei esim. tarvitsisi mennä töihin tai että on syy saada apua pienimpiinkin vaivoihin esim. psyykelääkkeitä. Itse olen syönyt myös niitä puoli vuotta ja olen onnellinen kun pystyin lopettamaan.(oli niin paljon unettomia öitä, kaikkien murheiden vuoksi, että sain kuuriluontoisena).
On pystyttävä hyväksymään asioita joita vaan tapahtuu, elämässä tahallisesti tai tahattomatta. Ihmisen mieli kun on niin monisäikeinen. Ja toiset ottavat jokaisen vastoinkäymisen RASKAASTI.
On normaalia kun ongelmatilanne, oli mikä oli esim. läheisen kuolema, oma vakava sairaus tms. Sitä on pyörällä päästä 3-4-päivää ja vielä varmaan kuukausikin menee normaalin piikkiin, riippuen tapauksesta. Mutta jos jää päälle vuodeksi ja kahdeksi, niin kyllä on hakeuduttava lääkäriin.
Ei se elämä ole sen helpompaa ollut ennenkään ja tänäpäivänä periaattessa on helpompaa, mutta vaatimukset ovat kasvaneet ajan mukana. Ihmisen voimat ei henkisesti ole sopeutuneet tälläiseen oravan pyörään. Ja yhteiskunnan painostus, "olla tehokas, kaunis, yhteistyökykyinen, nykyään ei suvaita ihmistä joka ei kykene pyörittämään rattaita samalla vauhdilla kuin toinen." Menetään "kasvot" jos alkaa ontumaan.

Kunhan tässä löpisen. Jouduin pitkälle sairaslomalle tapaturman vuoksi ja tunnen jo itseni tipahtaneeksi jonkinmoiseen tarkkailutilaan, asiota kun täytyy hoitaa sielä sun täällä ja selityksiä selitysten perään. Olen käynyt 5 kertaa lääkärissä kahden viikon aikana. Eli odottelen mihin lokeroon tässä vielä joutunee. Kaikki oli hyvin kun työ luisti ja rattaat pyöri...

hormonitoiminta ei ole ollut tiedettyä/tunnetua vielä kovin kauan.

Synnytyksen jälkeinen masennus on häiriö hormonitoiminnassa, oireet ovat "häpeää" tuottavia ja näin nuorikko on laiska heikko tai välinpitämätön äitinä vauvastaan.