VIINISTU

vasta tekeillä..lupailivat täksi kesäksi polttoainetta ja jotakin pientä venetarvike myymälää rannantuntumassa sijaitsevaan Hotelliin. Hotelli siisti, suht hyvät ruuat..vanhassa tehdashallin päädyssä oleva sauna oli ainakin lämmin...lämminvesi riitti etc..kauppa laiturilta n. 200 metriä (pieni kyläkauppa) mahdollisuus käyntiin Mohnin saarella.

Viinistussa on hotelli josta voi vuokrata mm. saunan ja ruoka on myös edullista.
Hotellin vieressä on Abban entisen managerin Jan Manitskin ylläpitämä todella hieno taidemuseo.
Kylässä on myös kauppa.
Vastapäätä Viinistua on Mohnin saari missä on iso majakka ja muinainen uhrilehto. Mohnille ei voi rantautua purjeveneellä, mutta jos ankkuroi véneen niin sinne voi mennä jollalla. Rannasta voi tilata myös Buster kyydin Mohnin saarella

Osallistuimme veneseuran eskaaderiin Viinistuun (www.viinistu.ee), joka on melko uusi satama Virossa. Kuitenkaan satamasta ei oikeastaan voi puhua vaikka itään avoimeen rantaan kohtuullisen korkeaksi rakennettu allonmurtaja olikin suojana. Satama-altaan syvyys on 2 - 2,3 m. Saapuessamme sinne valmiiksi tehty laituri oli jo täynnä. Kaikenkaikkiaan paikalla oli viitisentoista venettä kahdesta veneseurasta. Vaihtoehtonamme oli siis kiinnittyä laiturin rungoksi tarkoitettuihin ruosteissiin palkkeihin ja perä poijun. Toisaalta se sopikin meille, koska tiedossa oli seuraavalle päivälle kohtalaista itätuulta. Keula tuuleen olisi siten rauhallisempaa...

Mutta poiju raahautui mukana ja niinpä päädyimme kyljittäin rautapalkkeihin ja niiden välille liian korkealle kiinnitettyihn parruihin tusina fendereitä patjana. Niin sitä itätuulta sitten launtaina 7.6. olikin parhaimmillaan 13 m/s. Tuulen noustua aallokko kasvoi hyvin nopeasti eikä satamasta ollut enää poispääsyä virtaa ja tuulta vastaan kapeasta aukosta. Lopulta aukosta alkoi vuoroin vyöryä yli metrisiä hyökyaaltoja ja vuoroin allasta tyhjentäviä imuja.

Valmiissa laiturissa olleet kymmenkunta venettä nokkivat laiturista isoja paloja samalla saadaen vakavia keulavaurioita. Poijut pettivät lähes kokonaan. Mastot hakkasivat toisiaan. Veden paetessa kölit iskeytyivät altaan pohjaan. Yksikin vene keikkui poijupaikalle jätetyn kiven päällä tuntitolkulla. Veneessä olijat eivät pääseet laiturille ja pitelivät hampaat irvessä kiinni laidoista pysyäkseen kyydissä. Itse vaimoni kanssa vietimme päivän suojellen omaa bavaa. Siirrreltiin ja paranneltiin fendereitä, työnneltiin venettä rautatolpista irti käsivoimin, vaihdeltiin katkenneita kiinnitysköysiä uusiin - aina kolme köyttä edessä ja takana varmuuden vuoksi - ajeltiin pakilla paikkallaan aamu kymmennestä ilta kuuteen myötäillen sisään hyökyviä aaltoja, pelättiin altaan tyhjenevän kokonaan (vettä oli alimillaan enää 1,8 m)...

Tuulen ja aaltojen rauhoittuessa satamamaksut unohtuivat ja ryntäsimme kohti Stadia. Onneksemme selvisimme vähin vaurioin verrattuna moniin muihin - ainostaan vääntynyt kaidetolppa ja sen murtunut jalka.

Välttäkää Viinistua, ellette ole aivan varmoja, että keli on ja pysyy tyynenä!

Paska reissu mutta tulipahan tehtyä.