Pienen tyttäreni onneksi hänellä on maailman ihanimmat isovanhemmat, jotka jumaloivat häntä.
Tosin niin paljon, että tästä asiasta on tullut maanvaiva, mummut "nahistelevat" (eivät keskenään, mutta meidän, minun ja mieheni kautta) siitä, kuka saa eniten hoitaa lastamme ja kuka on käynyt kylässä milloinkin ja niin edelleen..
ONKO KENELLÄKÄÄN KOKEMUSTA TÄLLÄISESTÄ???
On maailman ihanin asia, että lapsestamme välitetään ja molemmat mummut ovat aivan upeita ihmisiä, lapsen syntymä pari vuotta sitten sai vain heissä tälläisen omituisen piirteen esiin.. Erityisesti anopissani, koska hän on ottanut mielestäni kovin hyökkäävän asenteen koko asiaan. Mummut ovat myös tulleet keskenään aina hyvin juttuun ja tulevat itseasiassa edelleen, mutta tämä aiheuttaa minulle ja miehelleni kovasti harmia ja turhanpäiväisiä riitoja.
Jos tarvitsemme lapsellemme hoitajaa, tottakai kysyisin ensiksi omia vanhempiani koska lapsemme on ollut todella paljon heidän kanssaan ja tietysti koska ovathan he äitini ja isäni. Luotan heihin (luotan kyllä anoppiini ja appeenikin) ja tiedän, että äitini osaa hoitaa lastamme juuri sillä tavalla kuin itsekin hoitaisin. Tämä on tälläinen äiti-tytär-tyttärentytär-suhde.
Mutta anoppini haluaa myös kovasti osallistua lapsemme elämään ja se on tietysti aivan oikein, onhan tyttömme hänen poikansa ensimmäinen lapsi. Tosin mieheni vanhemmilla on jo ennestään paljon lapsenlapsia, joten tämä omituinen vääntö juuri meidän lapsesta kummastuttaa..
Minulla ja miehelläni on oikein hyvä suhde, puhumme paljon asioista eikä meillä ole salaisuuksia. Tämä aihe on silti aina yhtä inhottava, koska häntä vaivaa se kun omat vanhempani käyvät meillä joskus jopa 2-3 kertaa viikossa ja vähempikin kuulemma riittäisi (he ovat silti myös aina olleet hyvissä väleissä keskenään). Ja minua taas ärsyttää, että miksi minun pitäisi kieltää omia vanhempiani kyläilemästä liikaa ja silti pitäisi järjestää paljon aikaa anopilleni ja tyttärelleni. Minulla on myös hyvin läheiset välit äitiini enkä halua loukata häntä millään lailla.
Olemme sopineet ns. vuorottelevamme hoitopaikkojen kanssa, mutta tämä on silti aivan älytöntä. Haluaisin jo toisen lapsenkin, mitähän siitä sitten seuraa :)
Tosin niin paljon, että tästä asiasta on tullut maanvaiva, mummut "nahistelevat" (eivät keskenään, mutta meidän, minun ja mieheni kautta) siitä, kuka saa eniten hoitaa lastamme ja kuka on käynyt kylässä milloinkin ja niin edelleen..
ONKO KENELLÄKÄÄN KOKEMUSTA TÄLLÄISESTÄ???
On maailman ihanin asia, että lapsestamme välitetään ja molemmat mummut ovat aivan upeita ihmisiä, lapsen syntymä pari vuotta sitten sai vain heissä tälläisen omituisen piirteen esiin.. Erityisesti anopissani, koska hän on ottanut mielestäni kovin hyökkäävän asenteen koko asiaan. Mummut ovat myös tulleet keskenään aina hyvin juttuun ja tulevat itseasiassa edelleen, mutta tämä aiheuttaa minulle ja miehelleni kovasti harmia ja turhanpäiväisiä riitoja.
Jos tarvitsemme lapsellemme hoitajaa, tottakai kysyisin ensiksi omia vanhempiani koska lapsemme on ollut todella paljon heidän kanssaan ja tietysti koska ovathan he äitini ja isäni. Luotan heihin (luotan kyllä anoppiini ja appeenikin) ja tiedän, että äitini osaa hoitaa lastamme juuri sillä tavalla kuin itsekin hoitaisin. Tämä on tälläinen äiti-tytär-tyttärentytär-suhde.
Mutta anoppini haluaa myös kovasti osallistua lapsemme elämään ja se on tietysti aivan oikein, onhan tyttömme hänen poikansa ensimmäinen lapsi. Tosin mieheni vanhemmilla on jo ennestään paljon lapsenlapsia, joten tämä omituinen vääntö juuri meidän lapsesta kummastuttaa..
Minulla ja miehelläni on oikein hyvä suhde, puhumme paljon asioista eikä meillä ole salaisuuksia. Tämä aihe on silti aina yhtä inhottava, koska häntä vaivaa se kun omat vanhempani käyvät meillä joskus jopa 2-3 kertaa viikossa ja vähempikin kuulemma riittäisi (he ovat silti myös aina olleet hyvissä väleissä keskenään). Ja minua taas ärsyttää, että miksi minun pitäisi kieltää omia vanhempiani kyläilemästä liikaa ja silti pitäisi järjestää paljon aikaa anopilleni ja tyttärelleni. Minulla on myös hyvin läheiset välit äitiini enkä halua loukata häntä millään lailla.
Olemme sopineet ns. vuorottelevamme hoitopaikkojen kanssa, mutta tämä on silti aivan älytöntä. Haluaisin jo toisen lapsenkin, mitähän siitä sitten seuraa :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
meillä ei sentään ihan noin ole käynyt. aika omituista touhua kyllä.
meillä tääs näin että minun (äiti) vanhempani ovat ainoita jotka lastamme hoitaa ja käy kylässä, mieheni vanhempia ei kai kiinnosta kun eivät pidä hirveästi yhteyttä vaikka raskausaikana olivat tosi innoissaan ensimmäisestä lapsenlapsesta. Molemmat isovanhemmat asuvat n.10min ajomatkan päässä.
vanhempasi käyvät teillä kylässä 2-3 krt/viikko, että miestäsi ärsyttää se.. Itselleni riittää kyllä kerta viikkoon mieheni vanhempia, vaikka hyvissä väleissä ollaankin. Oletteko keskustelleet mikä siinä asiassa ärsyttää? Ja voiko miehesi vanhemmat käydä yhtä useasti kylässä halutessaan?
Ja jos ihan tarkasti asiaa mietit, niin onko omat vanhempasi lapsellesi mielestäsi tärkeämmät isovanhemmat kuin miehesi vanhemmat? Tunteekohan miehesi, että hänen vanhempiaan ei pidetä samassa arvossa kuin sinun.. En tiedä, vaikea sanoa, kunhan arvailen...
napanuorasi omaan äitiisi ensin! Ihme jos nahistelevat kun suosit omaa äitiäsi tuossa hoitoasiassa, sinulla on joku riippuvuus suhde äitisi kanssa. Välit perheen kesken paranee jos annat anoppisi hoitaa vauvaanne useammin...
Niin anteeksi vain, mutta 27-vuotiasta ei tarvitse enää "likatella" ja jos olisit lukenut alkuperäisen tekstini tarkemmin, niin olisit huomannut ettei lapseni ole enää vauva niin kuin kirjoitit..
Osuiko ehkä arkaan aiheeseen?
Suhteeni äitiini on aivan terve ja samoin suhteeni anoppiini, kysymys koskikin sitä onko kenelläkään kokemusta tällaisesta...
jos kohta tulee toinen,kummallekin riittää yksi : ).Aivan vakavasti puhuen,asiassa voi olla montakin puolta.Vaikka miehesi vanhemmilla on jo lapsenlapsia,he ehkä kokevat huonoa omaatuntoa,jos eivät ehdi huomioida lastanne mielestään tarpeeksi.Olen tilanteessa,että tulen piakkoin mummoksi poikani vauvalle.Tyttärelläni on jo kaksi lasta ja nyt ihan tosissaan mietin,kuinka pystyn olemaan tasapuolisesti mummo tällekin lapselle.Kun lapsen äiti ei olekaan oma tytär,voi olla että yhteydenpito ei ole yhtä suorasukaista ja voin ehkä jäädä mummona vähemmälle huomiolle,nyyh..Ei mummoillakaan ole aina niin helppoa,asetetaan vaatimuksia ja pitäisi aina osata käyttäytyä luontevasti,joustavasti,tasapuolisesti,ei pidä tuppautua,ei olla liian etäinen jne.Mutta iloitse siitä,että lapsellasi on rakastavia isovanhempia ihan kasapäin,joiltakin puuttuu vallan isovanhemmat tai he eivät vaan ole lainkaan kiinnostuneita lapsenlapsistaan.