Kiinnostaisi tietää, miksi te hyvät omistajat pidätte vapaana koirianne, jotka eivät ole koulutettuja ja tervepäisiä?
Itselleni on käynyt useasti siten, että ulkoiluttaessani kytkettyä uroskoiraani vastaan juoksee irrallaan oleva koira, joka hyökkää välittömästi kimppuun. Pelkkiä läheltä piti -tilanteitakin on ollut, mutta aika usein koirasta tulee omistajan käskyille kuuro, kun se huomaa koirani. Välillä omistajaa ei ole ollenkaan lähimaastossa. Sen jotenkin vielä ymmärrän, koska koira voi olla karannut vahingossa esimerkiksi kotipihan aitauksestaan tms. Tosin yksin kahden tappelevan uroskoiran erottaminen on aika vaikeaa. (Usein omistaja kylläkin löytyy jonkinlaisen matkan päästä.) Onneksi oma koirani ei ole aivan pieni, muuten se ei olisi enää varmastikaan hengissä.
Olen harrastanut koiria parikymmentä vuotta ja huomannut, että yhteistä näille omistajille on se, ettei anteeksipyyntöä koskaan tule. Kerran sentään eräs leonbergiläisen omistaja sanoi tyttärensä olevan eläinlääkäriopiskelija, joka voisi auttaa ilmaiseksi jos huomaan myöhemmin vammoja. Ystävällistä tavallaan, mutta tottakai syyllisen pitää maksaa kaikki kulut ihan pätevällä ammattilaisella!! No, onneksi niitä (fyysisiä) vammoja ei tullut.
Oletteko niin typeriä, että kuvittelette ettei lenkkipolulla tule muita koiria vastaan tai koiranne tällä kertaa sattuisi tottelemaan teitä? Vai niin itsekkäitä, että saadaksenne omalle koirallenne hetken vapauden, olette valmis riistämään jopa jonkun toisen omistajan rakkaan lemmikin hengen?
Onneksi koirani on melko iso, että se kykenee edes jotenkin puolustamaan itseään. Säälin todella pienten uroskoirien omistajia. Pikkukoiraa en itse näissä oloissa uskaltaisi hankkia. Pahoin loukkaantuneelle koiralle kun ei voi tilata edes ambulanssia. Kun itse alkaa kantaa raatoa lenkkipolulta autolle (jos sellainen on) ja sieltä lääkäriin, voi verenhukan ym. aiheuttama kuolema olla jo tapahtunut.
(Huom. Minua ei sinänsä ärsytä koirien vapaanapitäminen, mikäli koira on 100% tervepäinen ja koulutettu ja samoin omistaja ymmärtää kantavansa 100% vastuun koirastaan. Nämä lauhkeat koirat ovat todella harvinaisia tapauksia, koska eläimen vietit menevät yleensä omistajan tottelemisen edelle. Juokseepa koira sitten jäniksen perään tai aloittaa tappelun.... Toki ulkopuolisen on mahdotonta havaita täysin varmasti koiran luonnetta ja siksi irtokoirat aiheuttavat melkoisia sydämentykytyksiä oman koirani puolesta.)
Itselleni on käynyt useasti siten, että ulkoiluttaessani kytkettyä uroskoiraani vastaan juoksee irrallaan oleva koira, joka hyökkää välittömästi kimppuun. Pelkkiä läheltä piti -tilanteitakin on ollut, mutta aika usein koirasta tulee omistajan käskyille kuuro, kun se huomaa koirani. Välillä omistajaa ei ole ollenkaan lähimaastossa. Sen jotenkin vielä ymmärrän, koska koira voi olla karannut vahingossa esimerkiksi kotipihan aitauksestaan tms. Tosin yksin kahden tappelevan uroskoiran erottaminen on aika vaikeaa. (Usein omistaja kylläkin löytyy jonkinlaisen matkan päästä.) Onneksi oma koirani ei ole aivan pieni, muuten se ei olisi enää varmastikaan hengissä.
Olen harrastanut koiria parikymmentä vuotta ja huomannut, että yhteistä näille omistajille on se, ettei anteeksipyyntöä koskaan tule. Kerran sentään eräs leonbergiläisen omistaja sanoi tyttärensä olevan eläinlääkäriopiskelija, joka voisi auttaa ilmaiseksi jos huomaan myöhemmin vammoja. Ystävällistä tavallaan, mutta tottakai syyllisen pitää maksaa kaikki kulut ihan pätevällä ammattilaisella!! No, onneksi niitä (fyysisiä) vammoja ei tullut.
Oletteko niin typeriä, että kuvittelette ettei lenkkipolulla tule muita koiria vastaan tai koiranne tällä kertaa sattuisi tottelemaan teitä? Vai niin itsekkäitä, että saadaksenne omalle koirallenne hetken vapauden, olette valmis riistämään jopa jonkun toisen omistajan rakkaan lemmikin hengen?
Onneksi koirani on melko iso, että se kykenee edes jotenkin puolustamaan itseään. Säälin todella pienten uroskoirien omistajia. Pikkukoiraa en itse näissä oloissa uskaltaisi hankkia. Pahoin loukkaantuneelle koiralle kun ei voi tilata edes ambulanssia. Kun itse alkaa kantaa raatoa lenkkipolulta autolle (jos sellainen on) ja sieltä lääkäriin, voi verenhukan ym. aiheuttama kuolema olla jo tapahtunut.
(Huom. Minua ei sinänsä ärsytä koirien vapaanapitäminen, mikäli koira on 100% tervepäinen ja koulutettu ja samoin omistaja ymmärtää kantavansa 100% vastuun koirastaan. Nämä lauhkeat koirat ovat todella harvinaisia tapauksia, koska eläimen vietit menevät yleensä omistajan tottelemisen edelle. Juokseepa koira sitten jäniksen perään tai aloittaa tappelun.... Toki ulkopuolisen on mahdotonta havaita täysin varmasti koiran luonnetta ja siksi irtokoirat aiheuttavat melkoisia sydämentykytyksiä oman koirani puolesta.)
Vastaukset 10
Vanhimmat
jos on pieniä koiria ni sit pystyy erottaa ne toisistaan, mut jonkinmoisen kokoiset isommat miehet pystyy erottaa esim saksanpaimenkoirat ja alaskat
"koulutustilanteessa" oleva sakupentuni 7kk karkasi pihalta ja syöksyi tervehtimään naapurin tyttöä. tyttö ei ollut ennen nähnyt koiraani ja iso kun koira sattui olemaan nii totta kai tyttönen alkoi kiljumaan. juoksin paikalle, otin koiran ja pyysin anteeksi monta kertaa vaikka tiesin koirani vain menneen tervehtimään (ei edes hypähtänyt saati koskenut tyttöön). Ymmärrän että iso koira voi olla pelottava kun tulee kohti, jos ei koirattomana ihmisenä tiedä sen olevan nuori pentu. Kaverini kimppuun hyökkäsi kiimainen uroskoira joskus tässä , ja kaveri sai syviä kynnen haavoja ympäri kehoa, eikä omistaja edes ANTEEKSI voinut pyytää kun PALAUTIMME koiran. meitä on moneksi.
Kui vanha se silloin oli? onko se sillein, että nartuilla on vaan pelkästään juoksuajat vai onko uroksillakin?
miksi isojen koirien omistajien on vaikea ymmärtää sitä, että joku ihminen voi pelätä koiraa ihan hirveesti. Itse inhoan sitä kun irrallaan oleva koira tulee juosten vastaan ja alkaa hyppiä ympärillä tai kiertää kun kissa kuumaa puuroa ilmeisesti se vaistoaa minun pelkoni ja tekee vielä enemmän kiusaa siinä vaiheessa olen kauhuissani voisin vaikka kusta housuni.
koira. Minusta se on pieni. Joistakin se on iso. Meillä on ollut isokin koira, joten monet muut tuntuvat pieniltä.
Jotkut pelkäävät koiraani, vaikka se vain istuisi paikallaan.
Iloinen hyppivä pikkukoirakin voi olla pelottava jos ihminen ei kerta kaikkiaan tunne koiraeläimiä. Tarviiko hyppimistä sietääkään? Ei tosiaankaan.
Minä ymmärrän sen, enkä päästä koiraani kenenkään luokse hyppimään ja loikkimaan. Se ei saa koskaan hyppiä ihmistä vasten. En siedä itsekään päälle hyppiviä koiria vaikka en niitä pelkää. Jos omistaja ei ota koiraansa kiinni niin minä otan ja sillä auktoriteetillä, ettei vieraskaan koira siinä venkoile.
Olen myös kouluttanut koirani niin, että se tulee varmasti kutsusta luokseni.
Kun näen jossain koiria tai ihmisiä niin otan koirani kiinni, koska en halua aiheuttaa kenellekään pelkoa tai paheksuntaa irtokoiralla.
Kun vieraat on riittävän kaukana niin voin taas päästää koirani vapaaksi.
Näin voisi muutkin toimia, eikö vaan?
niitä ei vain ole osattu kouluttaa. Koiran kasvatus ei ole helppoa. Usein niitä myös ymmärretään liikaa, tää nyt on tällanen eikä mitään voi tehdä.
Vaikka olisi kasvattanut viisi koiraa helposti aiemmin niin seuraava voikin aiheuttaa hiusten repimistä päästä.
Se agressiivisesti hyökkivä tai leikkisästi hyppivä koira, joka ei mene kutsusta emäntänsä tai isäntänsä luokse, on kuriton koira, joka johtaa laumaa.
Sille ei ole osattu laittaa rajoja. En tarkoita mitään hakkaamisia tai muuta ylilyöntiä. Lisäksi on olemassa koiria, joita ei koskaan saa koulutettua kunnolla luoksetuloon. Välillä tulee ja välillä ei. Tällaisia koiria ei saisi pitää irti. Luoksetuloa pitää opetella ulkona pitkän narun kanssa.
Varsinkin kun kurittomat koirat myös kulkevat etäällä ulkoiluttajastaan. Ne ovat itsenäisiä ja luottavat siihen, että ihminen seuraa niitä jokatapauksessa.
Kuriton koira ei tarkoita sitä, ettei sitä olisi yritetty opettaa. Ei vain olla osattu. Monet luovuttaa ja jotkut etsii tietoa ja perehtyy ongelmien korjaamiseen.
siitä, että ajattelet meitä jotka pelkäävät koiria. Koiran omistajissa saisi olla paljon enemmän sinun laisiasi jotka huomioivat muutkin ihmiset. Hyvää kesää sinulle ja koirallesi.
Nartuilla on kiima-aika pari kertaa vuodessa..
Tässä tapauksessa oli vissiin kyse ihan vaan "kiimasesta" uroskoirasta..
Ei uroksilla mitään erityistä kiima-aikaa oo, tottakai nekin vaan villiintyy narttujen kiima-aikaan, ku on paljon hajuja..
Toiset uroskoirat vaan on aina yhtä kiimasia, toiset taas vähemmän..
Miltäs itestä tuntuis kulkea naru kaulassa?
Miltä sinusta tuntuisi tulla raadelluksi? Niinpä, raatelu ja tappaminen kuuluvat luontoon (ja inhimilliseen toimintaankin), mutta koira ei ole luonnonvarainen eläin.
Ja väitän, että koirat ovat muutamien muiden kotieläinten ohella oloiltaan vankeudessa elävien eliittiä (vrt. esim. tuotantoeläimet). Toki räikeitäkin laiminlyöntejä sattuu jatkuvasti.
Jos sinulla on vihainen/kouluttamaton koira, voit toki pitää sitä vapaana tyhjässä koirapuistossa. Tai valvonnassa vaikkapa kesämökillä hehtaarimetsien ympäröimänä. Mutta älä pidä sitä vapaana paikassa, jossa riski muiden koirien kohtaamiseen on merkittävä (taajamat, lenkkipolut ym.).
Mikäpä eläin olisi luotu vankeuteen? Periaatteesi mukaan kannattaisi varmaankin laskea samantien kaikki koirat, hevoset, kissat, kanit, marsut, siat, minkit ja korkeasaaren asukit leijonineen ym. vapauteen. Näin me kaikki voisimme elää onnellisina elämämme loppun =) Leikki leikkinä, kannattaa muistaa kohtuus ajattelussaan. Ihminen on jo muuttanut maapallon luonnottomaksi (ja kesyttänyt/jalostanut itselleen koiran). Sitä tosiasiaa ei paras tahtokaan voi muuttaa.