miten olette lähteneet hakemaan apua

Moi!

Hienoa, että aloitit avun hakemisen! Itsellänikin pitkäaikainen bulimia nervosa. Olen sairastanut 10-13-vuotta. Olisikohan tuo 13 lähempänä. Sairauden tila vaihtelee rajustikin.
Ensimmäiseksi voit selvittää onko asuinpaikkakunnallasi mielenterveystoimistoa /ns. terapiakeskusta tms. Sinne voit soittaa ja kertoa elämäntilanteestasi. Sovitte sitten haastattelukäynnin ja siitä homma lähtee tenemään. Jos paikkakunnalla ei mainitsemia tahoja löydy varaa aika päivystykseen. Siellä kerrot tilanteesi ja he ohjaavat sinut oikeaan paikkaan. Jos sinulle sattuu v..mäinen lääkäri joka ei ota asiaasi tosissaan VAADI päästä keskustelemaan asiaan erikoistuneen hoitajan/ lääkärin kanssa. Yleislääkärin kanssa voi toki aloittaa, mutta ei aja samaa asiaa kuin psykiatriaan erikoistuneen lääkärin/hoitajan kanssa.
Kerrohan sinäkin miten asiasi edistyy. Toivottavasti pääset pian hoidon piiriin!

Miten on asia lähtenyt etenemään? Oletko päässyt hoitoon, juttelemaan jonnekin? itse törmäsin ensimmäiseksi ulkomailta tulleeseen lääkäriin, joka ei ymmärtänyt asiaani vaan antoi nenäliinan ja lähetti kotiin. kävelin suoraan ajanvaraukseen ja vaadin saada ajan muulle kuin kyseiselle omallelääkärilleni. muutamaa päivää myöhemmin sain toiselta lääkäriltä lähetteen mielenterveystoimistoon, missä nyt kolmatta vuotta olen juttelemassa, ensin erikoissairaanhoitajan kanssa, nykyisin psykologin kanssa.

jos sinua ei kuulla, pysäytä ihminen kuuntelemaan. sano rohkeasti ja vaadi, olet sen arvoinen ja sinulla on siihen oikeus. jos tuntuu että voimat on vähissä, pyydä mukaan ystävä, joka tietää tilanteesi ja jaksaa huutaa kuiskauksesi maailmalle.

näin kolmen vuoden jälkeen bulimia jatkuu edelleen, mutta ei vie kaikkea energiaa ja aikaa elämästä. lääkkeet ja terapia ovat olleet korvaamaton apu!!

tsemppiä meille kaikille!