Moi!
Minulla todettiin aivorunkomigreeni n. kaksi kuukautta sitten ja tuntuu etten pääse välillä tästä tuskasta yli. ennen tätä sain halvausoireita, hirveää päänsärkyä, näkö- ja tuntomuutoksia ja jouduin olemaan tyksissä ja he ottivat tt:n ja magneettikuvan päästä, mitään ei löytynyt. tämän jälkeen ajauduin kohtauksiin, koska olen nykyään paniikkikohtauksiin taipuva, kun kipu yltyy liian suureksi, menetän itseni hallinnan ja kaikki sumenee, alan kouristella ja kaverit ja isot miehetkään ei saa pidettyä minua aina kurissa, koska rimpuilen niin kovin vastaan, tämän takia olen monesti joutunut ambulanssi sairaalaan ja siellä olen saanut niin vahavt kipulääkkeet, että se on mennyt ohi, mutta aivorunkomigreenini todettiin vasta kun menin turun terveystalon, pääkeskukseen, jossa tämä todettiin, että minulla on halvauttava migreeni, johon sain estolääkkeet, päänsärkyyn omat lääkkeet ja auraoireisiin omat lääkkeet.
tämän takia henkinen terveyteni on alkanut kärsiä, kun en ole kavereideni kanssa haluan vaan itkeä, välillä kun joudun olemaan sairaalassa, tuntuu että jään kaikesta paitsi kun en saa olla muiden seurassa, koska perheen seurassa tylsistyy ajan myötä.
poikaystäväkin minulla on, mutta hän ei ole osannut tukea minua yhtään tämän asian aikana, hän vaan toitottaa omista mitättömistä ongelmistaan ja minä autan häntä koko ajan, mutta vastapalvelusta itse en saa, vaikka tarvitsisin, puhuminen tästä hänen kanssaan ei auta.
olen käynyt psykologian testeissa ja he sanoivat että tarvitsen nyt oman ammattiauttajan kotiseudultani, koska mieleni on järkkynyt tämän takia järkyttävästi ja he sanoivat että minulla on kriisi ja juoksen ongelmiani pakoon, koska en uskalla kohdata niitä, se on aivan totta, koska pelkään tätä kaikkea, en vaan aina uskalla puhua asiasta ääneen, siksi tulin tänne, koska vaikka minulla onkin maailman ihanimmat ystävät en haluaisi rasittaa heitä aina minun asioillani, vaan mieluummin teen heidän kanssaan jotain mukavaa, joka saa hetkeksi unohtamaan kaiken tämän.
tämän kaiken takia myös verenpaineeni on välillä aivan hirveän matala, että saatan pyörtyillä silloin tällöin ja tämäkin raastaa minua, onneksi nyt olen saanut sen nousemaan hiukan, joka piristää minua.
tämän kaiken takia jouduin lopettamaan myös tärkeimmän harrastukseni jalkapallon, koska pääni ei kestänyt pallon aikaan saamaa tärähdystä, nyt saan vaan lenkkeillä, pyöräillä ja uida, onneksi edes niitä, koska urheilu on lähellä sydäntäni.
tämä on minulle liikaa ja tuntuu että minulle tulee tästä hirveä stressi, koska peruskoulukin on päättymässä ja olen aina ollut yli ysin oppilas, joten haluan pärjätä loppuun asti kokeissa, vaikka tiedän että oma hyvinvointi on tärkeämpää.
nykyään minua vaivaa myös hirveä ahdistuksen tunne, välillä saan sydämeen niin pistävän kivun että en tiedä mistä tämä johtuu, ja silloin en pysty edes puhumaan tai liikkumaan yhtään.
öisin minulle tulee nykyään jatkuvasti painajaisia, jossa luokanvalvojani koulustani huutaa ja ahdistelee minua, hän sanoo unissa että tulen vielä menettämään kaiken ja tämä sattuu minuun. tämä tuntuu hirveältä, koska yleensä luokanvalvojani on ollut tukenani, mutta nykyään en uskalla katsoakaan häneen koska se nostaa kyyneleet silmiini.
selkänikin on tämän kaiken ylläolevan lisäksi ollut monesti kipeä, juuri alaselkä ja koska äidilläni oli vuosi sitten välilevyn tyrä, hän epäili että entä jos minullakin ja olimme selän magneettikuvissa ja toivottavasti pian saamme vastaukset.
lisäksi kotona ei aina mene hyvin, koska me olemme muuttamassa sisarusteni ja äidin kanssa pois isämme luota, koska vanhempani eroavat. tämä ei tuota minulle stressiä, koska näänhän silti isääni edelleen jatkossakin ja meillä ei ole koskaan olleet mitkään hyvät välit, joten muutos ei tunnu erikoisemmin missään, toivon vaan että vanhempani löytäisivät onnen elämälleen, olen toivonut aina kaikille kaikkea hyvää, mutta silti minua itseäni rangaistaan, se on epäreilua, koska olen myös harrastuksissa mukana, jossa edistämme lasten ja nuorten hyvinvointia kumminki ja haluaisin auttaa ihmisiä kenellä on hätä.
tässä oli osa murheestani, toivon että joku vastaisi minulle, koska kohta en vaan jaksa enää.
kaikesta huolimatta hyvää kevättä kaikille ja pärjäilkää kaikki! :)
toivon että ottaisitte minuun yhteyttä sähköpostitse, jos haluatte jutella kanssani tai jos teillä on samantapaisia kokemuksia.
[email protected]
Minulla todettiin aivorunkomigreeni n. kaksi kuukautta sitten ja tuntuu etten pääse välillä tästä tuskasta yli. ennen tätä sain halvausoireita, hirveää päänsärkyä, näkö- ja tuntomuutoksia ja jouduin olemaan tyksissä ja he ottivat tt:n ja magneettikuvan päästä, mitään ei löytynyt. tämän jälkeen ajauduin kohtauksiin, koska olen nykyään paniikkikohtauksiin taipuva, kun kipu yltyy liian suureksi, menetän itseni hallinnan ja kaikki sumenee, alan kouristella ja kaverit ja isot miehetkään ei saa pidettyä minua aina kurissa, koska rimpuilen niin kovin vastaan, tämän takia olen monesti joutunut ambulanssi sairaalaan ja siellä olen saanut niin vahavt kipulääkkeet, että se on mennyt ohi, mutta aivorunkomigreenini todettiin vasta kun menin turun terveystalon, pääkeskukseen, jossa tämä todettiin, että minulla on halvauttava migreeni, johon sain estolääkkeet, päänsärkyyn omat lääkkeet ja auraoireisiin omat lääkkeet.
tämän takia henkinen terveyteni on alkanut kärsiä, kun en ole kavereideni kanssa haluan vaan itkeä, välillä kun joudun olemaan sairaalassa, tuntuu että jään kaikesta paitsi kun en saa olla muiden seurassa, koska perheen seurassa tylsistyy ajan myötä.
poikaystäväkin minulla on, mutta hän ei ole osannut tukea minua yhtään tämän asian aikana, hän vaan toitottaa omista mitättömistä ongelmistaan ja minä autan häntä koko ajan, mutta vastapalvelusta itse en saa, vaikka tarvitsisin, puhuminen tästä hänen kanssaan ei auta.
olen käynyt psykologian testeissa ja he sanoivat että tarvitsen nyt oman ammattiauttajan kotiseudultani, koska mieleni on järkkynyt tämän takia järkyttävästi ja he sanoivat että minulla on kriisi ja juoksen ongelmiani pakoon, koska en uskalla kohdata niitä, se on aivan totta, koska pelkään tätä kaikkea, en vaan aina uskalla puhua asiasta ääneen, siksi tulin tänne, koska vaikka minulla onkin maailman ihanimmat ystävät en haluaisi rasittaa heitä aina minun asioillani, vaan mieluummin teen heidän kanssaan jotain mukavaa, joka saa hetkeksi unohtamaan kaiken tämän.
tämän kaiken takia myös verenpaineeni on välillä aivan hirveän matala, että saatan pyörtyillä silloin tällöin ja tämäkin raastaa minua, onneksi nyt olen saanut sen nousemaan hiukan, joka piristää minua.
tämän kaiken takia jouduin lopettamaan myös tärkeimmän harrastukseni jalkapallon, koska pääni ei kestänyt pallon aikaan saamaa tärähdystä, nyt saan vaan lenkkeillä, pyöräillä ja uida, onneksi edes niitä, koska urheilu on lähellä sydäntäni.
tämä on minulle liikaa ja tuntuu että minulle tulee tästä hirveä stressi, koska peruskoulukin on päättymässä ja olen aina ollut yli ysin oppilas, joten haluan pärjätä loppuun asti kokeissa, vaikka tiedän että oma hyvinvointi on tärkeämpää.
nykyään minua vaivaa myös hirveä ahdistuksen tunne, välillä saan sydämeen niin pistävän kivun että en tiedä mistä tämä johtuu, ja silloin en pysty edes puhumaan tai liikkumaan yhtään.
öisin minulle tulee nykyään jatkuvasti painajaisia, jossa luokanvalvojani koulustani huutaa ja ahdistelee minua, hän sanoo unissa että tulen vielä menettämään kaiken ja tämä sattuu minuun. tämä tuntuu hirveältä, koska yleensä luokanvalvojani on ollut tukenani, mutta nykyään en uskalla katsoakaan häneen koska se nostaa kyyneleet silmiini.
selkänikin on tämän kaiken ylläolevan lisäksi ollut monesti kipeä, juuri alaselkä ja koska äidilläni oli vuosi sitten välilevyn tyrä, hän epäili että entä jos minullakin ja olimme selän magneettikuvissa ja toivottavasti pian saamme vastaukset.
lisäksi kotona ei aina mene hyvin, koska me olemme muuttamassa sisarusteni ja äidin kanssa pois isämme luota, koska vanhempani eroavat. tämä ei tuota minulle stressiä, koska näänhän silti isääni edelleen jatkossakin ja meillä ei ole koskaan olleet mitkään hyvät välit, joten muutos ei tunnu erikoisemmin missään, toivon vaan että vanhempani löytäisivät onnen elämälleen, olen toivonut aina kaikille kaikkea hyvää, mutta silti minua itseäni rangaistaan, se on epäreilua, koska olen myös harrastuksissa mukana, jossa edistämme lasten ja nuorten hyvinvointia kumminki ja haluaisin auttaa ihmisiä kenellä on hätä.
tässä oli osa murheestani, toivon että joku vastaisi minulle, koska kohta en vaan jaksa enää.
kaikesta huolimatta hyvää kevättä kaikille ja pärjäilkää kaikki! :)
toivon että ottaisitte minuun yhteyttä sähköpostitse, jos haluatte jutella kanssani tai jos teillä on samantapaisia kokemuksia.
[email protected]
Vastaukset 1
Vanhimmat
oikea osoite on siis [email protected]