Minulla on menossa välivuosia koulusta, kun en ole päässyt kouluun ja toisekseen oma alavalinta on vähän epäselvää.
Työkkäristä ehdotettiin työharjoittelua, josta se maksaa minulle työmarkkinatuen joka päivä.
Sitten aloin miettiä, jos kokeilisin päiväkotia, kun olen aina tykännyt lapsista ja "tarhantäti" on ollut unelma-ammattini (josta kuitenkin luovuin).
Mutta olen vain kauhean ujo ja hiljainen ihminen, jonka takia päätin keksiä itselleni toisen ammattitoiveen. En ole ujo lasten kanssa, mutta jännitän aikuisia hirveästi. Ja pelkään, jos joutuisin tarhassa pitämään jotain tuokioita lapsille tai jotain "aamupalaveria" jne. ja pelkään, jos en pärjää siellä ollenkaan, kun aikuisille jännitän puhumista ja kammoan kahvihuoneita ym. Ja pelkään hirveästi, jos ne ajattelevat, että eihän tuo mitään osaa, ja arvostelevat ja pitävät minua riesana.
Haluaisin silti kokeilla päiväkotia, kun olen tosi lapsirakas.
Tuon kaiken kertomani takia päätin etsiä itselleni toisen ammatinvalinnan ja onhan minulla yksi toinenkin mielenkiinnonkohde.
Jotain pitäisi silti tehdä, mutta onko ihan kauhea ajatus, että ujo ja esiintymisfoobinen ihminen silti kokeilisi päiväkodissa harjoittelua? Tykkään jutella lapsille, leikkiä, pelata jne. ja hoitaa lapsia, mutta voin ihan rehellisesti kertoa, että en tule selviämään täysissä mielen ja järjen voimissani, jos siellä pitää esiintyä kamalasti.
Työkkäristä ehdotettiin työharjoittelua, josta se maksaa minulle työmarkkinatuen joka päivä.
Sitten aloin miettiä, jos kokeilisin päiväkotia, kun olen aina tykännyt lapsista ja "tarhantäti" on ollut unelma-ammattini (josta kuitenkin luovuin).
Mutta olen vain kauhean ujo ja hiljainen ihminen, jonka takia päätin keksiä itselleni toisen ammattitoiveen. En ole ujo lasten kanssa, mutta jännitän aikuisia hirveästi. Ja pelkään, jos joutuisin tarhassa pitämään jotain tuokioita lapsille tai jotain "aamupalaveria" jne. ja pelkään, jos en pärjää siellä ollenkaan, kun aikuisille jännitän puhumista ja kammoan kahvihuoneita ym. Ja pelkään hirveästi, jos ne ajattelevat, että eihän tuo mitään osaa, ja arvostelevat ja pitävät minua riesana.
Haluaisin silti kokeilla päiväkotia, kun olen tosi lapsirakas.
Tuon kaiken kertomani takia päätin etsiä itselleni toisen ammatinvalinnan ja onhan minulla yksi toinenkin mielenkiinnonkohde.
Jotain pitäisi silti tehdä, mutta onko ihan kauhea ajatus, että ujo ja esiintymisfoobinen ihminen silti kokeilisi päiväkodissa harjoittelua? Tykkään jutella lapsille, leikkiä, pelata jne. ja hoitaa lapsia, mutta voin ihan rehellisesti kertoa, että en tule selviämään täysissä mielen ja järjen voimissani, jos siellä pitää esiintyä kamalasti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
halua...ja voithan vedota siihen, että et osaa vetää vielä mitään laulutuokioita sun muita kun et osaa laulujakaan!
Voit lukea ja leikkiä vahtia, pukea, nukuttaa,piirtää,askarrella...kyllä siellä puuhaa löytyy hiljaisellekkin ihmiselle.
JA ammattilaiset huolehtii lasten vastaanoton ja luovutuksen, eikä sua yksin sinne jätetä...kun et voi olla vielä vastuussakaan.
Ja hanki myöhemmin koulutus, kun on ammattioppi takana, on helpompaa toimia.
Ite olin kamalan ujo...ja mut tylysti työnnettiin kesätöihin asiakaspalveluun....eikä jääny traumoja...kyllä siinä pikkuhiljaa rohkaistui!
...tässä sulle pikku linkkejä....
Tsemppiä!
http://www.virtuopo.net/selkokieli/ammatit/ammattikuvaukset/lastenhoitaja.html
http://www.edu.fi/pageLast.asp?path=498,529,892,1082,11549
ja kohtaa sellasen ujon ja hiljaisen, niin joko sitä menee räpättäen, pysähtyy, ja räpättää ja kun ei saa vastakaikua, jatkaa räpättäen matkaansa jonkun luo jolta saa vastakaikua.
Mulla on yks ent. työkaveri ujo ja hiljainen, ja hänen kanssaan olin hiljaa kun asian huomasin, eli ei siinä sen kummempaa!
Jotkut räpättää,jotkut ei räpätä ja jotkut on hiljaisia, sellaista se vaan on!
Päiväkodeissa tarvitaan kaikentyyppisiä ihmisiä, ei vain niitä kauhean ulospäinsuuntautuneita koko ajan höpöttäviä ja jotain esittäviä.
Minusta sinulla on hyvänä lähtökohtana lasten kasvatusalalle, että pidät lapsista etkä "pelkää"/jännitä heitä ja tykkäät touhuta heidän kanssaan. Lapsia vartenhan ne aikuiset siellä päiväkodissa ovat. Ammattilaiselta sitten vaaditaan enemmän sosiaalisia taitoja yhteistyöhön työkavereitten ja vanhempien kanssa, mutta työmarkkinatukiharjoittelijalta sitä ei voi edellyttää. Kun opit työn lasten kanssa, saat pian lisää itsevarmuutta ja rohkeutta myös aikuisten kanssa olemiseen.
Sinulla ei harjoittelijana ole velvollisuutta pitää tuokioita, aamupiirejä tai keskustella vanhempien kanssa. Niin on minusta hyväkin, koska ne tehtävät kuuluvat koulutetulle henkilökunnalle. Toki sinulta voidaan kysyä, haluatko ohjata lasten toimintaa tuokiossa ym. itsenäisestikin joskus. Mutta sinulla on täysi oikeus sanoa, ettet halua. Harjoittelijana olet avustavassa roolissa.
Että onnea vaan harjoitteluun! Sinun kannattaa todella mennä sinne! Saat hienon mahdollisuuden oppia hoitajilta ja opettajilta heidän työskentelyään seuraamalla, ja samalla selvittää tulevaa unelma-alaasi.
Hei!
Itse olen ollut 3 kertaa työmarkkinatuella päiväkodissa, ja itsekkin olen kamalan ujo. En ikinä miettinytkään muita paikkoja johon menisin työmarkkinatuella koska lastenhoitoala on selkeästi se mun ala koska tykkään lapsista.
Mulla on myös ihan samanlailla kun sulla et lasten kanssa en ujostele, mutta sit taas aukuisten kanssa en meinaa saada mitään sanottua ja joskus tuntukin että ne pitää mua aivan omistuisena kun en osallistu keskusteluihin. Mutta lasten kanssa tosiaan ei ole mitään tällästä ongelmaa, ja niiden kanssa pystyin kyllä ihan erilailla kommunikoimaan ja touhuamaan.
Joka kerta kun lopetin työharjoittelun niin nämä päiväkodin aikuiset kiittelivät mua ja sain joka paikasta kortin sekä itse tehdyn lahjan joka todella lämmitti sydäntä :)Joten ainakaan näissä kolmessa pk:ssa jossa itse olin harjoittelijana niin aikuiset ei pitänyt mua mitenkään avuttomana koska olin hiljainen... ja ei mun oikeastaan ikinä tarvinnut mitään aamupiirejä tai lauluhetkiä siellä pitää, ne hommat teki aina koulutettu aikuinen. Paitsi kerran kun yksi oli sairaana, toinen muistaakseni palaverissa niin yksi kysy että haluaisinko minä pitää päiväpiirin niin tämä toinen alkaa jakamaan ruoat.. no, suostuin siihen ja yllätyin kuinka hyvin se meni. En minä mitään lauluja siinä ottanut vaan sellasen loruhomman :)
Eli siis, rohkeasti vaan päiväkotiin. Itselläni jäi jokaiseen kolmeen paikkaan kova ikävä, ja huomasin että kyllä ne aikuisetkin olivat oikeasti kiitollisia mun avusta vaikka en niiden kanssa niin kamalasti kommunoikoinutkaan ujouteni takia :)
Kyllä minustakin ujo voi selvitä, tai siis SELVIÄÄ, päiväkodissa. Itse olin lukion jälkeen yhdessä päiväkodissa puoli vuotta ja toisessa kuukauden sekä suoritin yhteensä neljä tet-jaksoa tai taskvärkkiä joko päiväkodissa tai ala-asteella kouluaikana.
Olen kamalan ujo. Minulla on jopa diagnoosi sosiaalisten tilanteiden pelosta, ja kaiken lisäksi on ilmeisesti myös Aspergerin syndrooma (autismin lievempi muoto). Eli siis todella surkean kuuloiset sosiaaliset taidot minulla.
Pärjäsin mielestäni hyvin päiväkodissa. Tuottihan tämä kyllä vaikeuksiakin. Esim. aikuisten kanssa oli tosi vaikeaa ja en olisi koskaan oikein tiennyt, mitä sanon vanhemmille. Samaten päiväkodin aikuisten kanssa oli vaikeaa puhua mistään. Ja pelkäsin myös hirveästi arvostelun kohteeksi joutumista ja pelotti, jos teen virheitä tai jotain muiden mielestä tosi tyhmää.
Lasten kanssa minäkin pärjäsin hyvin. Uskallan puhua heille. Ei minun tarvinut esiintyä tai pitää tuokioita, vaan leikin, luin (muutamalle lapselle, en koko ryhmälle kerralla), autoin pukemisessa, nukuttamisessa, ruokailussa jne.
Ja yksi täti otti tavaksi kehua minua aina kaikesta, missä onnistuin. Varmaan joka päivä hän kehui minua jostian aiheesta. Kyllä se paransi itseluottamusta.
Ja kun tarhassa oli myös ujoja lapsia, niin minua kehuttiin siitä, ja huomasin asian itsekin, että tarhan ujot lapset alkoivat puhua minulle, vaikka eivät olisi puhuneet siellä kenellekään muulle. Eli ujosta aikuisesta on myös hyötyä ujolle lapselle. Itsekin minun on helpompi lähestyä toista ujoa kuin hyvin puheliasta.
Rehellisesti on kyllä kerrottava, että varmaan juuri tuon jatkuvan itsensä tarkkailun ym. takia tuo työ kyllä myös väsytti ja joskus ahdisti aika paljonkin.
Mutta en näitä kokemuksia vaihtaisi ikinä pois. Olen nykyään eri alalla, mutta en edelleenkään ole täysin hylännyt pitkäaikaista haaveammattiani "tarhantätiä".
kaudella yksi tosi ihana nuori tyttö työmarkkinatuella ryhmäavustajana. Hän oli tosin yhden lastenhoitajamme tytär, mutta toimi eri ryhmässä kuin äitinsä. Hän oli kanssa aluksi aika hiljainen, mutta kauden edetessä ja varsinkin kun henkilökunta ryhmässä vaihtui hieman nuorempaan ja rennompaan, niin avustajakin rentoutui ja tuli puheliaammaksi. Hän oli ryhmässä tosi iso ja korvaamaton apu. Hänellä oli aina aikaa lapsille, koska ei ollut sellaisia tehtäviä tehtävänä, mitä kasvatusvastuullisilla on. Toki hän teki myös paljon niitä "hanttihommia" eli vaatehuoltoa, pöytien pyyhkimistä ym. mutta tarvittaessa, jos joku oli pois osallistui myös toiminnan vetämiseen, koska ryhmä oli iso (27 lasta) ja toimintaa piti jakaa pienryhmiin. Siis täytyy sanoa, että oli kyllä niin ihana ja lapsirakas sekä lapsia ymmärtävä ihminen, eikä hänelläkään ollut mitään alan koulutusta. Eli hommiin vaan, jos siis vähääkään tämä ala kiinnostaa.
suositiin työharj.koska äiti samassa paikassa duunissa.Joku muu ei vastaavassa tilanteessa olisi saanut edes työharj,paikkaa.
Tosi tyhmää ja epäoikeudenmukaista suosia oman henkilökunnan lasta,mutta ei varmaan ainut tapaus.
että suosittiin työntekijän lasta. Edellisellä kaudella oli pikaista tarvetta saada ryhmään avustaja ja tämä tyttö saatiin. Sitten ihan omien ansioiden ja taitojen mukaan seuravaksi kaudeksi palkattiin uudestaan työkkärin kautta. Nyt on kyseinen henkilö toisessa päiväkodissa avustajana ja tiedän että on pidetty ja osaava ihminen silläkin. Ja mitä sen on väliä, onko sukua jollekin vai ei, kunhan saadaan kunnolla työnsä tekeviä työntekijöitä tai harjoittelijoita. Äitinsä kanssa tyttö ei ollut työaikana juurikaan tekemisissä. Mistä muualta sitä saisi pikaisesti tilapäistä apua, kuin niiden kautta, jotka tuntevat sellaisia ihmisiä, jotka voivat tulla tekemään tätä työtä. Kun ei muuta kautta ole tulossa ketään, niin mitä haittaa jos palkataan jonkun työntekijän sukulainen. Nytkin meillä on avustajana yhden työntekijän serkku ja sijaisena yhden tyttö. Muualta kun ei saanut, mutta näin onneksi saatiin.