Sairaalan ikkunasta

Katselen ikkunasta:
vasten valkoista seinää
kukkii punainen tuomi
ja pilvet taivaalla
siinä kaikki luonto,
vähän ja paljon
yhtäaikaa.

Samoin päivä
on yksinkertaistettu
toimet ja tapahtumat,
hoitajien kiire,
nopeat askelet,
Tenan tuoksu.
Päivä on kutistettu
pieneksi pää
Amazonilla.

Saatan hyvin ymmärtää,
kuinka voi kaivata
täältä pois,
luontoon ja elämään,
paeta näitä seiniä.

Minun pakoni onnistuu,
mutta entä ne toiset,
ne jotka jäävät.

Kuka muistaa heitä?
12382
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

Tarkkaa pohdintaa,
ja vähän haikeaakin.
Sinä onneksi tiedät
"vapauden koittavan",
je se on hyvä.
Osaa sitten taas arvostaa omia kuvioita
ja luontoa, joka on sinulle niin rakas.
Kaikkea hyvää, sinulle tee.

Äänestä
  • Kiitos viestistä ja tovotuksestasikin. Kyllä muutama päivä sairaalassa panee katselemaan asioita hiukan eri näkökumasta kuin arjessa; myös hoitajien työn kannalta. Luontoa unohtamatta. Siitä eristettynä sen kauneuden ja arvon tajuaa selvemmin.

    Äänestä

yksinkertaistetaan, minimoidaan
vain välttämätön hoito suvaitaan
- jos sitäkään
senkin hoitajat juoksujalkaa
- miten kauan jaksavat

on pula-aika empatian
hellän sanan, kosketuksen
henkisen virkistyksen
ei niille aikaa, euroja varattu
- on kyse tehostetusta hoidosta korkeasuhdanteen

pitkäaikaispotilas
kotina sairaalasänky
kuusi samassa huoneessa
-ei seurasta ole pulaa
yksin omissa tuskissaan

Äänestä
  • Poimit runostani esiin asian, jonka toin esiin, vaikken niin selvästi kuin olisi voinut: hoitajien kiireen. Täytyy tunnustaa, että ihailen heidän mielenmalttiaan ja ystävällisyyttään toisaalta kiireen ja toisaalta kärsimättömien potilaitten vaatimusten paineessa.
    Mutta ihminen oppii kaikesta, minä potilaana olemisesta ja edes hiukan siitä, mitä on hoitajien työ. Ihailen heitä.

    Äänestä

Kandee ehkä hoitaa se oma pääkky kuntoon ensin ja miettiä vasta sen jälkeen, miten muut voivat.
Kysymysten asettelussa on jotain hyvin tuttua...

Äänestä
  • Ihan hyvä neuvo, luulen.

    Äänestä

Runoystäväni tee! Kuinka usein ihminen joutuukaan astumaan polkuja, joita ei tahtoisi käydä. Sairastuminen on yksi niistä. Sinun "polkusi" päässä taitaa jo pilkottaa valo ja olet tervehtymässä. Pääset ahtaista rajoista, sairaalan tuoksuista, hälinästä ja kiireestä avoimen, sinisen taivaan alle nauttimaan tästä kauneudesta, mitä jälleen näemme alkavassa kesässä.
Kaikkea hyvää Sinulle;terveyttä, voimaa, iloa ja runoja.
Ystäväsi : Annanen

Äänestä
  • viestistä ja muistamisesta. Kaikenlaista elämässä kokee ja se on vähintään opiksi ja viisaudeksi.
    Hyvää kevättä ja kesää toivon sinullekin ystäväni!

    Äänestä

Runosi on ihan hyvä kuva sairaalakokemuksesta, mutta toisen säkeistön loppua en ymmärtänyt. Mihin liittyy viittaus Amazoniin?

Äänestä
  • Kiitos huomautuksesta, mainittu mielikuva, kielikuva on vajaa ja siksi melkein mahdoton ymmärtää. Olin kai vähän "aineissa" kun lauseesta: "päivä on kutistettu pieneksi kuin pää Amazonilla", oli sana "kuin" tipahtanut pois. Kutistetut pääthän viittaavat erään intiaaniheimon tapaan kutistaa ihmispäitä.

    Äänestä

Nyt olet jo kotona. Mutta tämä runosi kertoo taas
siitä, kuinka ajattelevainen ja empaattinen ihmi-
nen olet

" mutta entä ne toiset,
ne jotka jäävät.

Kuka muistaa heitä ?

Tervehtymistä Sinulle, nyt voit jo nauttia rait-
tiista ilmasta sairaalan painostavan ilmapiirin
jälkeen.

Äänestä
  • Kiitos ehkä ansiottomasta tunnustuksesta tällä kertaa. Vaikka myötätuntoa toki tunsin oikeasti sairaita kohtaan.
    Luultavasti runo oli silti epätarkka kuvaus kokemuksesta, jos siitä jäi päällimmäiseksi vaikutelma painostavasta ilmapiiristä.
    Sellainen koskee vaikeasti sairaita, kai. Mutta meillä tilapäisillä tilanne oli toinen. Näki hoitajien ja lääkärien arjen ja paineen kyllä ja ymmärsi enemmän. Ja potilaitten pienen tilan, mutta pienet ilotkin. - Hoitajat usein ja joskus ylimääräinen kahvi.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


tee. kirjoitti:

Katselen ikkunasta:
vasten valkoista seinää
kukkii punainen tuomi
ja pilvet taivaalla
siinä kaikki luonto,
vähän ja paljon
yhtäaikaa.

Samoin päivä
on yksinkertaistettu
toimet ja tapahtumat,
hoitajien kiire,
nopeat askelet,
Tenan tuoksu.
Päivä on kutistettu
pieneksi pää
Amazonilla.

Saatan hyvin ymmärtää,
kuinka voi kaivata
täältä pois,
luontoon ja elämään,
paeta näitä seiniä.

Minun pakoni onnistuu,
mutta entä ne toiset,
ne jotka jäävät.

Kuka muistaa heitä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu