meillä on kaukosuhde, noin 300 km välimatkaa ja näämme toisinaan joka viikonloppu, toisinaan joka toinen.
ikävä on ihan kamala. haluaisin viettää vaikka joka minuutin poikaystäväni kanssa. koska näämme niin harvoin, niin pyrimme olemaan yhteydessä toisiimme tekstiviesteillä, soitoilla ja mesessä juttelemalla.
suhteen alussa me saatoimme jutella puhelimessa tai mesessä yömyöhään, vaikka aamulla oli koulua. juttelimme joka päivä useita tunteja. mutta nykyään poikaystävällä ei ole enää tarpeeksi aikaa mulle. se haluaa olla aina kavereidensa kanssa, joka päivä. se tulee kotiin vasta illalla 9-12 aikaan ja saattaa olla päiviä, etten kuule siitä mitään kuin ehkä parin tekstarin verran. se sattuu.
en halua riistää poikaystävältä sen omaa elämää, musta on vain hyvä juttu, että sillä on paljon kavereita ja menoa. mutta mä vaan tunnen oloni niin useasti hylätyksi, kun odotan sitä koneelle päivittäin monta tuntia, kun en tiedä yhtään onko se tulossa. jotenkin vaan tuntuu siltä, että mä en ole enää se ykkösjuttu mun poikaystävän elämässä ja että se olisi vähän kyllästynyt muhun. tuntuu pahalta :'(
en tiedä yhtään mitä tehdä. pitäisikö vaan antaa kaiken olla ja hankkia itsellekin koko ajan muuta puuhailtavaa kuin vain ikävöintiä? musta mikään ei ole parempaa kuin olla poikaystävän kanssa - vaikka sitten tyhmän mesen kautta, jos ei muuten pysty näkemään. harmi, ettei toinen osapuoli ajattele samoin :(
ikävä on ihan kamala. haluaisin viettää vaikka joka minuutin poikaystäväni kanssa. koska näämme niin harvoin, niin pyrimme olemaan yhteydessä toisiimme tekstiviesteillä, soitoilla ja mesessä juttelemalla.
suhteen alussa me saatoimme jutella puhelimessa tai mesessä yömyöhään, vaikka aamulla oli koulua. juttelimme joka päivä useita tunteja. mutta nykyään poikaystävällä ei ole enää tarpeeksi aikaa mulle. se haluaa olla aina kavereidensa kanssa, joka päivä. se tulee kotiin vasta illalla 9-12 aikaan ja saattaa olla päiviä, etten kuule siitä mitään kuin ehkä parin tekstarin verran. se sattuu.
en halua riistää poikaystävältä sen omaa elämää, musta on vain hyvä juttu, että sillä on paljon kavereita ja menoa. mutta mä vaan tunnen oloni niin useasti hylätyksi, kun odotan sitä koneelle päivittäin monta tuntia, kun en tiedä yhtään onko se tulossa. jotenkin vaan tuntuu siltä, että mä en ole enää se ykkösjuttu mun poikaystävän elämässä ja että se olisi vähän kyllästynyt muhun. tuntuu pahalta :'(
en tiedä yhtään mitä tehdä. pitäisikö vaan antaa kaiken olla ja hankkia itsellekin koko ajan muuta puuhailtavaa kuin vain ikävöintiä? musta mikään ei ole parempaa kuin olla poikaystävän kanssa - vaikka sitten tyhmän mesen kautta, jos ei muuten pysty näkemään. harmi, ettei toinen osapuoli ajattele samoin :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla on myös kaukosuhde poikaystävääni ja hän ei käy mesessä koskaan, ei käytä kännykkää joka päivä ja kaiken lisäksi ei jaksa vastata viesteihin. Yritän aina vain keksiä itse jotain tekemistä, kunnes poikaystäväni soittaa jostain pikkuasiasta. Tämä on tyhmää ja hakkaan usein tästä asiasta itseäni. (kuvainnollisesti tietysti) Aivan kuin asuisi häkissä tai köyden päässä ja aina kun on juuri karkaamassa, niin joku vetää hieman toisesta päästä.
Meillä on poikaystävän kanssa kaukosuhde ja hän on töiden takia kaikki viikot muualla, välillä nähdään joka viikonloppu, välillä menee useita viikkoja ettei nähdä ollenkaan. Tilanne oli alkuun ja on edelleen välillä tosi raastava, koska puhuminen, tekstailu ym. ei kuitenkaan koskaan korvaa toisen läsnäoloa. Kun haluaisi ja tarvirsisi toista vierelleen todella, ei se olekaan usein mahdollista. Henkisesti tämmöset suhteet on tosi kovia, mutta itse olen yrittänyt löytää positiivisia puolia siitäkin :)
Ensinnäkin tämmösissä suhteissa on pakko yrittää elää omaa elämää, lähteä ulos, nähdä kavereita, harrastaa, opiskella, tehdä töitä ettei sitä raastavaa aikaa jää niin paljon jäljelle. Päivät tuntuu ikuisuuksilta, jos vahtaa koko ajan kännykkää tai on mesessä odottelemassa. Jotain muuta tehdessä aika menee paljon nopeammin ja pian se kulta sieltä jo soittaakin :)
Toisaalta on myös tajuttava ja hyväksyttävä, että poikaystävällä on myös oma elämä, työ, kaverit, harrastukset ym. Me emme ole ainoa osa heidän päiväänsä, niin pahalta kun se välillä tuntuukin.
Kaikista tärkeintä on puhua poikaystävän kanssa näistä asioista. Miten hän näkee tilanteen ja miltä se hänestä tuntuu? Täytyy kertoa suoraan, jos asia todella painaa, muuten se vain hiertää suhdetta.
Kaukosuhteissa tarvitaan aina kärsivällisyyttä, voimia ja vahvoja tunteita toista kohtaan, että jaksaa ylläpitää suhdetta vaikeinakin hetkinä. Eikä huumoristakaan ole haittaa, kaikkesta ei kannata pahoittaa mieltä ja ottaa itseensä, välillä voi myös nauraa vastoinkäymisille :D
Tsemppiä teille kohtalotovereille ja toivottavasti saatte suhteet toimimaan, välimatkasta huolimatta :)