Olen saanut ajettua itseni todella epätoivoiseen tilanteeseen. Vielä parkymppisenä olin ihan normaali ihminen, jokseenkin levoton sellainen.
Parikymppisenä aloin matkustella ympäri maailmaa, ensimmäiset pari vuotta todella nautin siitä. Sen jälkeen ajauduin ikävään kierteeseen huonojen valintojen ja niiden seurausten takia. Seuraavan kahden vuoden aikana en oikeastaan selvää päivää nähnyt ja kaikki se paska johon tuossa ajassa sekaannuin on edelleen aika raskas taakka.
Jonain järjen hetkenä päätin sitten neljänvuoden jälkeen palata kotimaahan ja suurinpiirtein raitistuinkin. Tämä voidaan laskea erään naisen ansioksi. Vaikka iso ansio se hänelle onkin ja olen siitä edelleen hänelle kiitollinen se onkin ainut hyvä mitä hän minulle ikinä teki.
Olimme yhdessä melkein neljä vuotta, todella riitaisa ja kaikin puolin huono suhde. Sen aikana katosivat kaikki vanhat ystävät jotka Suomeen tullessani minulla vielä oli. Uusia ystävyyssuhteita en pystynyt oikein tämän naisen takia solmimaan.
Tammikuussa sitten viimein sain tarpeekseni ja jätin kyseisen henkilön. Ero oli vielä riitaisampi kuin suhde. Päästyäni hänestä viimein eroon tunne oli todella helpottava. Nyt tuo helpotus on kumminkin vaihtunut ihan täydelliseen tyhjyyteen.
En ole oikeastaan poistunut kämpästäni kuin kauppaan yli kuukauteen. Muka opiskelen, mutten ole koulussa käynytkään. Valvon yöt, luen, selaan nettiä tai vain makaan. En jaksa mitään, enkä ketään.
Perhe varmaan jossain määrin ymmärtäisi, samoin kuin ainut jäljellä oleva ystävä, mutta kun asuvat kaukana ja joku ylpeys estää kertomasta.
Nyt on tultu siihen pisteeseen, etten enää uskalla edes korkata, koska pelkään putken jäävän päälle tai krapulamasennuksessa tappavani itseni. Jonka varmaan tekisinkin, ellen olisi läheltä nähnyt mitä se lähimmäisille tekee.
Ammatti apuakin hain ja paskan marjat. Jotenkin toivoisi, että pohjakosketus olisi otettu jo, koska jos alamäki vielä jatkuu luulen, että sekoan ihan täydellisesti.
Parikymppisenä aloin matkustella ympäri maailmaa, ensimmäiset pari vuotta todella nautin siitä. Sen jälkeen ajauduin ikävään kierteeseen huonojen valintojen ja niiden seurausten takia. Seuraavan kahden vuoden aikana en oikeastaan selvää päivää nähnyt ja kaikki se paska johon tuossa ajassa sekaannuin on edelleen aika raskas taakka.
Jonain järjen hetkenä päätin sitten neljänvuoden jälkeen palata kotimaahan ja suurinpiirtein raitistuinkin. Tämä voidaan laskea erään naisen ansioksi. Vaikka iso ansio se hänelle onkin ja olen siitä edelleen hänelle kiitollinen se onkin ainut hyvä mitä hän minulle ikinä teki.
Olimme yhdessä melkein neljä vuotta, todella riitaisa ja kaikin puolin huono suhde. Sen aikana katosivat kaikki vanhat ystävät jotka Suomeen tullessani minulla vielä oli. Uusia ystävyyssuhteita en pystynyt oikein tämän naisen takia solmimaan.
Tammikuussa sitten viimein sain tarpeekseni ja jätin kyseisen henkilön. Ero oli vielä riitaisampi kuin suhde. Päästyäni hänestä viimein eroon tunne oli todella helpottava. Nyt tuo helpotus on kumminkin vaihtunut ihan täydelliseen tyhjyyteen.
En ole oikeastaan poistunut kämpästäni kuin kauppaan yli kuukauteen. Muka opiskelen, mutten ole koulussa käynytkään. Valvon yöt, luen, selaan nettiä tai vain makaan. En jaksa mitään, enkä ketään.
Perhe varmaan jossain määrin ymmärtäisi, samoin kuin ainut jäljellä oleva ystävä, mutta kun asuvat kaukana ja joku ylpeys estää kertomasta.
Nyt on tultu siihen pisteeseen, etten enää uskalla edes korkata, koska pelkään putken jäävän päälle tai krapulamasennuksessa tappavani itseni. Jonka varmaan tekisinkin, ellen olisi läheltä nähnyt mitä se lähimmäisille tekee.
Ammatti apuakin hain ja paskan marjat. Jotenkin toivoisi, että pohjakosketus olisi otettu jo, koska jos alamäki vielä jatkuu luulen, että sekoan ihan täydellisesti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
aikaa, sinulla on vuosia ollut kova meno päällä ja nyt tuli täydellinen pysähtyminen.
Ole vaan tekemättä mitään, jonkin aikaa, mutta älä päästä sitä liian pitkälle, vaan pikkuhiljaa mieti mielekästä tekemistä, vaikka ihan pientäkin,niin saat taas elämästäsi otteen.
Ja toivottavasti vähän rauhallisemmassa tahdissa jatkossa ;)
moi, en tiedä auttaako tämä mitään, mut laitan tähän oman tarinani, miten selvisin masennuksesta,ahdistuksesta ja peloista. jos haluat kokeilla jotain luontaishoitoja lääkkeiden sijaan, niin ne ovat todellakin auttaneet monilla, älä luovuta, toivoa on! silloinkin on ollut apua kun masennuslääkkeet eivät auttaneet, joten aina kannattaa kokeilla! tässä se on;
mä sain apua eri luontaishoidoista, jotka auttoi masennukseen, ahdistukseen, pelkoihin,pakkoajatuksiin yms, kun en uskaltanut masennuslääkkeitä käyttää, ja luin paljon mitkä luontaistuotteet auttaa mielenterveyden ongelmiin, tässä kaikki jutut mitä käytin (ja nämä ihan oikeasti auttoivat): mäkikuismaa (masennukseen) valeriaanaa ja kärsimyskukkaa (ahdistukseen, jännitykseen, pelkotiloihin, rauhoitti ja rentoutti). E-EPA-kalaöljyä (myös pellavansiemenöljy on kuulemma hyvä, siinä samoja omega 3-öljyjä) ja sinkkiä, magnesiumia ja dolomiittia (tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen jossa mielenterveyden ongelmia hoidetaan vitamiinein, mineraalein ja rasvahapoin, ja näin tasapainotetaan ja hoidetaan aivoja ja hermojärjestelmää ja näin mieli paranee) ja bachin kukkatipat olivat mulle tosi suuri apu: bachin kukkatippoja on 38 erilaisiin ongelmiin, kuten masennukseen, pelkoihin, päättämättömyyteen, ahdistukseen, vihaan yms ja niiden käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa jokaista valittua kukkatippaa (samanaikaisesti voi käyttää 5 eri tippaa) lasiin vettä ja pari kulausta päivän mittaan. esim. mimulus ja aspen auttavan pelkoihin, rock rose kauhuun, cherry plum kun pelkää tulevansa hulluksi ja menettävänsä kontrollin ja tekevänsä jotain mitä ei halua, kun ei vaan kestä enää, white chestnut mieleen tunkeutuviin epämielyttäviin ajatuksiin, joista ei pääse eroon, mustard syvään masennukseen, gentian ja gorse toivottumuuteen jne. näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, noita yrttejä ja E-EPA:aa saa apteekeista. lisäksi jätin kaiken kofeiinin ja suurimmaks osaks sokerit, lisäaineet ja valkoiset vehnäjauhot (ortomolekulaarisessa lääketieteessä vitamiinien yms. ohella suositellaan myös gluteenitonta dieettiä, koska gluteiini aiheuttaa joissakin paitsi fyysisiä, myös psyykkisiä oireita, jos gluteeniallergia on voimakas, esim. autismista kärsiviä gluteeniton dieetti on auttanut paljon, se on suosittu ja hyväksikoettu apu). oon lukenut paljon netistä ja kirjoista mielenterveyden ongelmien luonnonmukaisesta hoidosta, ja toivottomissakin tilanteissa ovat monet apua saaneet. kirja joka auttoi mua tosi paljon oli tommy hellstenin "saat sen mistä luovut" se helpotti oloa ja toi levollisuutta ja rauhaa. toivon sulle joka tapauksessa kaikkea hyvää ja että elämä hymyilisi sulle, joku sanoi joskus että kun on ollut tarpeeksi sadetta, on auringon aika. ja suosittelen kans esim. aa-kerhoa ja muita tukitoimia, vertaistukea ja sellaista, tiedän että ne ovat uskomaton henkireikä ja helpotus monelle!!!!