itsestäsi haluaisit (jos haluat) jättää?
... vaikka hautakiveen...
Oli elämä
oppiessa elämää
luethan tämän
ja lukeehan joku muu
pääsimmehän jonnekin
Millaisen tarinan...?
tankavaara
49
2404
Vastaukset
- HTZA
"Monet ihmiset kuolevat vaikka eivät sitä ansaitsisi.
Monet ihmiset elävät, vaikka ansaitsivat kuoleman,
Kun et elämää pysty antamaan, niin älä anna kuolemaakaan"
J.R.R.Tolkien- HTZA
pari kirjoitusvirhettä, ja ei ihan sanatarkka.
Mutta ajatus pysyy. - tankavaara
HTZA kirjoitti:
pari kirjoitusvirhettä, ja ei ihan sanatarkka.
Mutta ajatus pysyy.kirjoitus pysyy, mutta ajatus harhaa.
- RosaLiiin
...niin olemattomia ovat tekoni, sanani, ajatukseni, vielä vähemmän jää jäljelle,
mutta tämmöinen tuli mieleen tästä ideasta
Sirunenko vain
haihtuu hetken helähdys
ohikiitävä
olematon oivallus
soi kissankelloni soi- tankavaara
Sirusia vain
ajan ikuisuudessa
ihmisen ajat
olevaisia ovat
ihmisen ajatukset
- tilttis
Ja kuka maailmoiden mahdin kuuluttaja on
hän tänään pilvien ääriä kulkee,
ja huomenna makaa maassa niin syvällä
kuin koski, mi vuorten
kuilussa kuohuu
:)- HTZA
kyllä laittanut pari pilkkua lisää.
:) - tilttis
HTZA kirjoitti:
kyllä laittanut pari pilkkua lisää.
:), ja , :)
ps. Tarkistan kyllä vielä jutun toisesta lähteestä, sen verran sieppaa kirjoitisúsvirheet meikäläistä - aatami autuas
Tyhjästä aloin
tyhjään päädyin
Turhuutta,
turhuutta, huusivat humalat... - aatami autuas
aatami autuas kirjoitti:
Tyhjästä aloin
tyhjään päädyin
Turhuutta,
turhuutta, huusivat humalat...Hyvä täällä on
olla, veljet
ei aihetta
valituksiin.
Maa lämmin
routarajan alla,
uni syvää.
Ei painajaisia enää. - tankavaara
aatami autuas kirjoitti:
Hyvä täällä on
olla, veljet
ei aihetta
valituksiin.
Maa lämmin
routarajan alla,
uni syvää.
Ei painajaisia enää.Kun tv vaikenee
elämä loppuu
minäkin
ei kukaan
saata nähdä
enää samaa tv:n lumisadetta - aatami autuas
tankavaara kirjoitti:
Kun tv vaikenee
elämä loppuu
minäkin
ei kukaan
saata nähdä
enää samaa tv:n lumisadettaNestori kellomummun runoihin. Tällekin aamulle löytyi sopiva:
Ripurapurallaa oli ilta
aamu kuin
Danten helvetistä
Ei tarvinnut olla
raponenkaan ennustaja:
päivästä tulisi pitkä
ja sangen mietteliäs.
Ja toinen hyvä omakustanne on Marjatta Kaasilan rakkausrunot, esimerkikki aihhesta (kuolema):
mie ainaskin haluaisin kuolla niin että mie
hukkusin rakkauthen
Ei tässä enää Shakespearea tarvita, kun on Doris, Nestori ja Marjatta seurana... - Pirre*
aatami autuas kirjoitti:
Nestori kellomummun runoihin. Tällekin aamulle löytyi sopiva:
Ripurapurallaa oli ilta
aamu kuin
Danten helvetistä
Ei tarvinnut olla
raponenkaan ennustaja:
päivästä tulisi pitkä
ja sangen mietteliäs.
Ja toinen hyvä omakustanne on Marjatta Kaasilan rakkausrunot, esimerkikki aihhesta (kuolema):
mie ainaskin haluaisin kuolla niin että mie
hukkusin rakkauthen
Ei tässä enää Shakespearea tarvita, kun on Doris, Nestori ja Marjatta seurana..."mie ainaskin haluaisin kuolla niin että mie
hukkusin rakkauthen"
tuosta runosta. - aatami autuas
Pirre* kirjoitti:
"mie ainaskin haluaisin kuolla niin että mie
hukkusin rakkauthen"
tuosta runosta.eli Marjatta Kaasila:
sielä rakhauen kinttupolula ei palion
kenkiä eikä housuja tarvita
kyllä se kuolema mennee yli rakhauen
on se niin korkia ja väkevä voima –
mutta vaphauttaakhan se kaikista rakhauen piinoista
- sais se sen tehä
- Pirre*
aika epeli, mummi."
:)- tankavaara
uskot lapsenlapsiisi enemmän kuin lapsiisi:)
- Pirre*
tankavaara kirjoitti:
uskot lapsenlapsiisi enemmän kuin lapsiisi:)
tuntevat vain jo lapsellisen mummin :)
- cami.lla
Ollakko vai eikö olla
siinäpä vasta kysymys !
tai joku muu Shakespearen vaatimaton lausahdus- tankavaara
.....:)
- namisuku
...itkettää jo pelkkä ajatuskin...:(
INHOAN kuolemaa yök, yök, yök....:/(/(/(/(/(/(/(- tankavaara
"inhottaa" se kai kaikkia?
Ajatukseni on/oli se, että nuorena ihminen "on valmis" kuolemaan ja vanhempana se alkaa "pelottaa", kunnes "oppi" on mennyt perille ja ihminen alkaa
"ymmärtää":))))
eli mikä elämässä on tärkeää? Vieläkö oma napa? - namisuku
tankavaara kirjoitti:
"inhottaa" se kai kaikkia?
Ajatukseni on/oli se, että nuorena ihminen "on valmis" kuolemaan ja vanhempana se alkaa "pelottaa", kunnes "oppi" on mennyt perille ja ihminen alkaa
"ymmärtää":))))
eli mikä elämässä on tärkeää? Vieläkö oma napa?...EN ymmärrä ikinä kuolemaa:(/(/(/
- tankavaara
namisuku kirjoitti:
...EN ymmärrä ikinä kuolemaa:(/(/(/
mikäli kaikki: ihmiset,eläimet,kasvit eivät kuolisi
koskaan? :) - namisuku
tankavaara kirjoitti:
mikäli kaikki: ihmiset,eläimet,kasvit eivät kuolisi
koskaan? :)...Todella Mukavaa ja Ihanaa jos näin olisi....en nyt jaksa ajatella...mihin sekin sitten päätyisi, mut enivei Ihana Ajatus=D
- Angel of The Morning
namisuku kirjoitti:
...EN ymmärrä ikinä kuolemaa:(/(/(/
Lukaisin näitä kirjoituksia näissä
ketjuissa ja nämä Sinun kaksi kirjoitusta
sai vedet valumaan silmistä.
Kiitos nauruista Namis, vaikka aihe oli
ihan vakava, en minä pahalla :) :)
- O-Orvokki
jää varmaan monenlaisia tarinoita elämään, mutta hautakiveen ei ensimmäistäkään, koska sellaista ei ole "tilauksessa".
Tuskin kukaan vielä tietää, minne tuhkani sirotellaan, mutta kiveä sinne ei tule - ellei ihan ihmeitä tapahdu. Omista viimeisistä juhlistani olen kertonut joitain toiveita jo kauan sitten ja saatan kirjoittaakin vielä jonain päivänä joitain ohjeita - jos ehdin.- tankavaara
"ideani" tässä aloituksessa oli kysymys: "mistä haluaisit sinut muistettavan?"
Ja tuon kysymyksen taustakysymys on: "mikä sinulle oikeasti on tärkeää?"
PS. Minä olen kirjoittanut kirjaa "omista" hautakirjoituksistani. Sivuja on nyt n.1000kpl....
edes huikealla lottovoitolla minusta ei ole Faaraoksi.. (onneksi).
PS. Isäni tuhkattiin mereen... sinne minäkin menen..."alkukotiin". tankavaara kirjoitti:
"ideani" tässä aloituksessa oli kysymys: "mistä haluaisit sinut muistettavan?"
Ja tuon kysymyksen taustakysymys on: "mikä sinulle oikeasti on tärkeää?"
PS. Minä olen kirjoittanut kirjaa "omista" hautakirjoituksistani. Sivuja on nyt n.1000kpl....
edes huikealla lottovoitolla minusta ei ole Faaraoksi.. (onneksi).
PS. Isäni tuhkattiin mereen... sinne minäkin menen..."alkukotiin".Haluaisin, että läheiseni muistaisivat minut ihmisenä, joka yritti tehdä parhaansa kasvaakseen ihmiseksi, uskalsi elää, eikä koskaan tietoisesti tehnyt pahaa kenellekään. Ikuisena maailmanparantajana, joka halusi vaikuttaa asioihin ja omaan elinympäristöönsä, joka kieltäytyi uskomasta, ettei asioihin voisi vaikuttaa - ja vaikutti niihin. Älykkäänä ihmisenä, jossa oli monenlaisia särmiä, joka ehti tehdä monenlaisia virheitä ja hupsutuksia ja nauroi niille vielä makeammin, jos huomasi muitakin naurattavan. Ihmisenä, joka on rakastanut ja jota on rakastettu - ja joka on välillä ollut pahuksen ärsyttävä.
Olen esittänyt toivomuksen, että ystävät varautuisivat muistelemaan ja kertomaan "läksiäisjuhlissani" mahdollisimman hauskoja ja mielellään hassunkurisiakin tapahtumia yhteisten vuosien varrelta. Se voisi tuoda lohtua ja ripauksen iloa niille rakkailleni, jotka toivottavasti ovat saattamassa minua silloin.
Mereen en haluaisi tuhkaani heitettävän, koska suren ihanien vesien saastumista. En tiedä onko lapsenuskolla osuutta asiaan, mutta haluan tuhkani ripoteltavan jonnekin maahan. Luonto on aina ollut minulle tärkeä ja oman perheeni perinteet ovat rakentuneet edellisten sukupolvien antamalle perustalle ihmistä, luontoa ja elämää kunnioittaen.- O-Orvokki
tankavaara kirjoitti:
"ideani" tässä aloituksessa oli kysymys: "mistä haluaisit sinut muistettavan?"
Ja tuon kysymyksen taustakysymys on: "mikä sinulle oikeasti on tärkeää?"
PS. Minä olen kirjoittanut kirjaa "omista" hautakirjoituksistani. Sivuja on nyt n.1000kpl....
edes huikealla lottovoitolla minusta ei ole Faaraoksi.. (onneksi).
PS. Isäni tuhkattiin mereen... sinne minäkin menen..."alkukotiin".Oletko näyttänyt kirjaasi kustantajalle?
Idea on mielestäni omaperäinen ja loistava. Jos tekstisi ovat hyviä, niistä löytyy useampia tasoja ja edes osa avautuisi "pienestä suureksi", kirjasta voisi tulla todellinen bestselleri.;)) Jään kiinnostuneena odottelemaan.
- Heikunkeikku
...Hautakiveen:
Ohikulkija,
olin mikä sinä olet
tulet siksi mikä minä olen,
rukoilkaamme toistemme puolesta.- tankavaara
pienenä jo luin ihmisten hautakiviä uteliaana...
joissakin oli jotain persoonallista... ihmettelin jo silloin, että miksi ihmiset pitää jättää "unholaan", kun pari sukupolvea on mennyt? Ovatko he tärkeämpiä
unohduksissa, vaikka suru on mennyt jo ajat sitten? - Heikunkeikku
tankavaara kirjoitti:
pienenä jo luin ihmisten hautakiviä uteliaana...
joissakin oli jotain persoonallista... ihmettelin jo silloin, että miksi ihmiset pitää jättää "unholaan", kun pari sukupolvea on mennyt? Ovatko he tärkeämpiä
unohduksissa, vaikka suru on mennyt jo ajat sitten?...vaikea käsitellä tätä aihetta, koska se tuo niin paljon "ajatuksia".
Kävelen usein hautausmaalla, se on kuin pieni esikaupunkialue. Hautakivet, kuin pikku taloja. Naapuri ja naapurin naapuri ja kaikilla olleet omat elämät.
Mieheni hautakivi on siellä missä se on ja aina, kun kastelen hänen kukkiaan ja huomaan viereisen ja/tai sen viereisen haudan kukat olevan kuivia, kastelen nekin. "Naapurin". Usein on niin, että joku on kastellut mieheni haudalla olleet kukat. Ehkä naapuri. Se tuntuu mukavalta.
Tärkeän ihmisen menettäneenä ja koettuani niin äärimmäistä surua, että sitä ei kykene sanoin sanomaan, tunnen, joka ainut kerta kierrellessäni hautausmaalla, että miten TÄRKEITÄ JOKAINEN hautrakiven alla makaava ihminen on ollut jollekin.
Selitin asian tosi huonosti. Ajatus ei kadonnut, mutta kirjoitus katosi ajatukseen.
- aatami autuas
Amerikoissahan harrastetaan hautakirjoituksia. Runoilija Edgar Lee Masters on kirjoittanut teoksen "Spoon River Antologia" pohdiskeltuaan hautakivien muistovärssyjen todenmukaisuutta. Suosittelen.
Suomessahan ei hautakiviin värssyjä juuri laiteta. Meillä laitetaan tittelit. On kauppaneuvosta, everstiä, maisteria, johtajaa. Vanhimmissa haudoissa ylikonduktööriä, räätälimestaria, opettajaa.
Mitä hautakiveen tulee, sen päättävät lähiomaiset. Oli siinä muistolause tai titteli, sillähän ei vainajalle ole enää mitään merkitystä. Omaisilla on tapa "runoilla" itselleen hienommat vanhemmat, kuin mitä he oikeasti olivat. Ei siinä mitään pahaa. Minäkin haluaisin sanoa jälkeläisilleni oman näkemykseni itsestäni (jälleen runoilija Nestori Kellokummmun sanoin):
"Sanoivat minua
lavean tien kulkijaksi
tietämättä
millaista risukkoa
olen rämpinyt."- tankavaara
on loistava! Jatkan suosittelua eteenpäin:)
Minun tärkeät arvoni elämässä ovat oman itsen ymmärryksen lisääminen niin, että voin ymmärtää itseni ja arvoni vain suhteessa muiden ihmisten arvoihin ja identiteettiin, jotka ovat aivan yhtä arvokkaita kuin omanikin.
Kuinka hyvin olen onnistunut? No... en kovinkaan hyvin... siksi tankaan... tai oikeammin tankkaan. - aatami autuas
tankavaara kirjoitti:
on loistava! Jatkan suosittelua eteenpäin:)
Minun tärkeät arvoni elämässä ovat oman itsen ymmärryksen lisääminen niin, että voin ymmärtää itseni ja arvoni vain suhteessa muiden ihmisten arvoihin ja identiteettiin, jotka ovat aivan yhtä arvokkaita kuin omanikin.
Kuinka hyvin olen onnistunut? No... en kovinkaan hyvin... siksi tankaan... tai oikeammin tankkaan.Käveleskelen usein paikallisella hautausmaalla, vaikka siellä ei ketään tuttuja lepääkään. Tänä keväänä on taas ilmaantunut "häätölappuja" useille haudoille (sopimus umpeutunut, hautapaikka myydään uudestaan). Seurakunta näyttää toimivan jokseenkin demokraattisesti; titteli ei auta, häätölappu oli myös rakennusmestarin (mainittu kivessä) haudalla, kuten myös muutamissa tittelittömissä, mutta komeissa hautakivissä. Niin katoo mainen kunnia...
- Pirre*
tuolla moni sanoikin, meillä ei ole tapana tarinoida kiviin, mutta jos ajatellaan leikisti sellaista kiveä, niin tarina siinä olisi kirjoittajansa näköinen.
Jokainen meistä näkee lähimmäisensäkin eri tavalla.- aatami autuas
se vanha juttu muistokirjoituksesta:
"Paljon tinasit
paljon pilasit
viimein kolvis kylmeni" - Lisbet
aatami autuas kirjoitti:
se vanha juttu muistokirjoituksesta:
"Paljon tinasit
paljon pilasit
viimein kolvis kylmeni"Tarinasi olen kuullut, et tamperelainen tinurinleski olisi seppeleen nauhoista noin lukeneut.
Silloin kun tuollainenkin ammattitaito vielä oli.
Tiedä sitten onko hyvän tarinankertojan oivallusta ;) - Pirre*
aatami autuas kirjoitti:
se vanha juttu muistokirjoituksesta:
"Paljon tinasit
paljon pilasit
viimein kolvis kylmeni"tarinaa vain, muistokirjoitus ainakin.
En ole nähnyt sitä kiveen hakattuna.
- laittaa
kiveen..."Tuli ja meni"
Mutta mieluummin haluan et tuhkataan ja tuhkat maailman tuuliin.
Sieltä sitä on tullutkin ja sinne mennyt - Kaivanto
tarvitse laittaa. Tuhkat saa heittää minne haluavat. Kuolinilmoituksen värssy on valmiina tuolla laatikossa, ettei tarvitse kenenkään sitä miettiä. Jos nyt sitten jonkun ilmoituksen haluavat laittaa. Minulle se on aivan yhdentekevää.
Pirkko Lahti sanoi vuosia sitten jossain lehtihaastattelussa että meidän jokaisen pitäisi pystyäkirjoittamaan kirja itsestämme!
Kokonaisen kirjan kirjoittaminen olisi ylivoimainen tehtävä. Mutta mitä haluaisin jättää jälkeeni? Sekin on vaikeaa. Tästä huomaamme kuinka vähäpätöisinä pidämme itseämme. Sehän on meidän suomalaisten perusvika, aina olemme vähättelemässä itseämme ja omia tekojamme.
Mutta olisko tämä mitään: "oon palanen maailman kaikkeuden ja aivan kuin tähdet ja kuu sain oikeuden elämään"....haluaisin laatia etukäteen - kertoisin siinä esim. etunimeltä keitä jäin lähtiessäni kaipaamaan.
Itsekkäänä ihmisenä edellämainittu merkitsee enemmän kuin se persoonaton "sukulaiset ja ystävät" tms. löpinä.
Luottoihminen vain hoitaisi päivänmäärän ja muut juoksevat asiat.- henrii
Ee sielu sua raahoo koskaan, ee ikkään
Ee raakkoo ikkään raahota mikkään
On mullassa tomumaja maenen vaenen
Surkeen immeisen aenokaenen- henrii
Pirrejuupas kirjoitti:
no johan runon rustasit, ja melekkein savonmuan kielellä :)
Verjnuarmu on kuopijolaenen ja ennenkaekkee savolaenen yhtyve,
- maan alta :)
undergroundia?
pysähdy hetkeksi istu hautakiveni viereen
sytytä kynttilä näe hahmoni varjojen lomassa
tarina kaiverrettu harmaaseen kivipaateen
vihdoin vapaa mullan alla turhista murheista
onnetarten suosikiksi itseäni luulin
suurin toivein lähdin kotoani maailmalle
kaiken toteutuvan normaalisti uskoin
avoimena olin valmis elämän seikkailulle
kaverit rauhoittuivat perheitä perustaessaan
minä keskellä kaupunkia yksiössäni kyselin
eikö kotia löydä tämä rauhaton sielu koskaan
ystävää turhaan itselleni silloin etsiskelin
ajat muuttuivat, elämän virta vei eteenpäin
peli kovemmaksi muuttui kaupungin huvituksissa
lankesin väärään astuin verkkoihin valheiden
pakenin kauas en tahtonut olla vain sivuosassa
rakkautta minulle sittemmin tunnustettiin
hetken päästä olin perhettä perustamassa
hellää huomiota vihdoin jossain kaivattiin
sanat kaivatut tyhjät tekojen puuttuessa
ei se riittänyt peli sellainenkaan
kivirekeä raskas oli kesäkelillä vetää
ei sopinut osa elinkautisvanginkaan
salaa täytyi laatia pakosuunnitelmaa
---
puolet tarinasta tästä puuttuu
kesä liian pian syksyksi muuttuu
sataa lunta, räntää joskus sisään
ihmistä pelasta ei aina mikään
--- hautakumpuun tahtoo.
Ensimmäisenä tuli mieleen, voisivat soittaa Erinin "Sairaanfuckinkipeenraastavaa", tosin epäilen, ettei juhlaväki ymmärtäisi kappaleen ironiaa.
Toinen vaihtoehto Verven "Bittersweet".
"Pidä totuudesta kiinni
älä salli vääryydeltä"- Anskuliini
hautakiveä, tuhkani ripotellaan uurnalehtoon ja sen jälkeen elän vain niiden muistoissa jotka haluavat minua muistella.
Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?1022296- 1151781
- 881439
- 1331397
- 1171266
Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘741238Olen huolissani
Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis631111- 511057
- 36982
- 33834