Olen tässä muutamassa avauksessa ottanut pala kerrallaan esille Paavalin sanomaa Rakkaudesta. Ja netissä kun ollaan niin olen yrittänyt kytkeä sitä tähän kirjoitteluun; mitä tuo sana tarkoittaisi meille? Mielestäni sitä voidaan soveltaa kaikille elämän alueille, nettikirjoitteluunkin. Mutta juuri ketään ei tunnu aihe kiinnostavan! Vain (jos en ole missannut)vrk on antanut oman vastauksensa. Muutkin voisivat mielestäni pohtia tuota.
Onko Rakkaus liian vaikea aihe?
ACIM
9396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
vakas
ES: joka vitsaa säästää hän vihaa lastaan, tämäkin on niin sanotun rakkauden osoitus, vaikka todellisuudessa onkin vihaa.
Niinkuin myös usein hempeys,samaistetaan rakkauteen.
Mitä tarkottaa KYLMÄ ja LÄMMIN, palava rakkaus, no silloin kuulemme kiitosta tapetulle karitsalle, entäpä kylmiä tuntemisia, no silloin kuulemme tylyn tuntoisen loksautuksen teoistamme.
Sitten jää tämä nykyajan tuoma rakkausilmiö, se ei välitä vaikka lapset menevät yötämyöten raitilla, ei kurita jos naapurilta särkevät nuoruudenhuumassa jotakin,ja tekevät muutakin "jopa epäsiveellistä" varttuneempana.
Niin näistä "rakastavistaihmisistä jää todistus että he olivat HEMPEITÄ.
..ja mitä ajatuksia mielessäsi liikkuu kun sitä vitsaa viuhutat? Haluaisitko itse kokea täsmälleen sen mitä se "rakkautesi" kohde silloin kokee? Siis sitä ihanaa(?) rakkautta jota vitsallasi annat. Onko se jotain niin taivaallista että itse haluaitsit sitä aina vain lisää ja lisää?
Funtsipa tätä ja vastaa sitten.
Minä en muuten väitä että vanhempien tulee antaa lastensa tehdä ihan mitä tahansa. Mutta pahan estämiseen on niin paljon muita keinoja kuin väkivalta.
Sehän on tietysti sinun vapaasti valittavissa,kuitenkin tiedät kuinka olisi pitänyt toimia.
Niin montako tietä on helvettiin?.
Onko se rakkaudesta, mitä yrität Vanhoillisille ethdä?
Paljon puhut ja se viitta siihen että, siitä aatos mistä puutos.
En kyllä lähde kerskaamaan että olisin aina ja kaikkialla rakastamessa lähimmäisiäni,ei,mutta Jumala on pitkämielinen ja kärsivällinen meitämme "minuakin" kohtaan.
Enkä poloinen puolustele sillä "vihojani lähimmäiseni päälle puuskatessa" ,"ett saahan ne anteeksi"
Ei vaan olen tullut tuntemaan , sen mitä jeesus sanoo.
Joita minä rakastan, niitä minä nuhtelen ja kuritan.
Ja onhan se vielä VÄLISTÄVETÄJÄKIN, joka kyllä tietää mistä syystä ja miten voi kurjaa kurittaa""
RUSIKOIDA""!
7. Te rakkahimmat, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta: ja jokainen, joka rakastaa, se on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
8. Joka ei rakasta, ei hän tunne Jumalaa; sillä Jumala on rakkaus.
9. Sen kautta ilmestyi Jumalan rakkaus meidän kohtaamme, että Jumala lähetti ainoan Poikansa maailmaan, että me hänen kauttansa eläisimme.
10. Siinä on rakkaus, ei että me rakastimme Jumalaa, vaan että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovinnoksi meidän synteimme edestä.
11. Te rakkahimmat, jos Jumala meitä niin rakasti, niin meidän pitää myös toinen toistamme rakastaman.
12. Ei ole yksikään Jumalaa koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on täydellinen meissä.
13. Siitä me tunnemme, että me pysymme hänessä ja hän meissä, ja että hän antoi meille Hengestänsä.
14. Ja me näimme ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.
15. Jokainen, joka tunnustaa Jesuksen Jumalan Pojaksi, hänessä pysyy Jumala ja hän Jumalassa.
16. Ja me tunsimme ja uskoimme sen rakkauden, jolla Jumala meitä rakastaa. Jumala on rakkaus, ja joka rakkaudessa pysyy, hän pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä.
17. Siinä täytetään rakkaus meissä, että meillä olis turva tuomiopäivänä; sillä niinkuin hän on, niin olemme me myös tässä maailmassa.
18. Ei pelko ole rakkaudessa, vaan täydellinen rakkaus ajaa pois pelvon, sillä pelvolla on vaiva; mutta joka pelkää, ei hän ole täydellinen rakkaudessa.
19. Me rakastamme häntä; sillä hän rakasti meitä ensin.
20. Jos joku sanoo: minä rakastan Jumalaa, ja vihaa veljeänsä, se on valehtelia; sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän näkee, kuinka hän taitaa Jumalaa rakastaa, jota ei hän näe?
21. Ja tämä käsky on meillä häneltä: joka Jumalaa rakastaa, hänen pitää myös veljeänsä rakastaman.
Jos tarkoitit tuota avausta jossa pyydän vl-ihmisten mielipidettä graniittisydänsitaatista.
Tein avauksen nimen omaan rakkaudesta sekä vl-ihmisiä että muita uskovia kohtaan.
Vl-ihmisiä on syytetty täällä palstalla siitä että he ovat olevinaan ainoita oikeita uskovia. Monet vl:t ovat kyllä sanoneet eri viesteissä ettei se noin ole. Mutta ne viestit ovat hautautuneet muiden alle ja samat syytökset esiintyvät uudestaan ja uudestaan. Tuon avauksen alla, yhdessä selvässä kohdassa, on vl-ihmisillä mahdollisuus sanoa he että hyväksyvät muutkin jotka uskovat Raamatun mukaan. Tästä on ollut pitkään kinastelua täällä ja minusta tuo avaus on yksinkertainen tapa saada asiaan selvyys ja piste, siis täällä palstalla ja ainakin vähäksi aikaa. Sitten päästään muihin aiheisiin.
Nythän siitä tulee selvä kertaheitolla että mitä he asiasta ajattelevat niin kukaan ei voi syyttää heitä aiheettomasti. Toivottavasti mahdollisimman moni vastaa tähän että saadaan selvyys.
No voithan sinänsä olla, mieltä jos toistakin.
Tosin olen voinut ymmärtää väärinkin, siitä sori:
... täältä latelisin vastuksen kuin apteekin hyllyltä... No ei vaisinkaan. En ole kuukauteen viitsinyt lukea suomi24:n laestadiolaisuus-palstaa, joten en ole nähnyt, mitä sinä pystyisit rakkaudesta noin ikään keskustelemaan. Onhan mahdollista, että keskustelemme rakkaudesta mutta emme silti rakasta. Samoin voi olla, että suulla pyydämme ja suulla annamme anteeksi, mutta emme silti kadu emmekä anna anteeksi.
Jos jaksat kirjoittaa, mitä rakkaudesta voisi mielestäsi keskustella - raukkautta yli rajojenko, siis "valtakunnanrajojen", uskontojen, eli rauhanyhdistyksen lestaadiolaisten rajan yli - vastauksesi saapuisi myös sähköpostiosoitteeseeni, joten muistaisin suuremmalla todennäköisyydellä myös vastata sinun vastaukseesi.
Olen tässä viimepäivinä pohtinut mitä Paavali sanoi Rakkaudesta ja sen olemuksesta. Minusta tuo kohta Raamatussa on aivan ihana ja oikein olen tuntenut syvää rauhaa, iloa ja voimaa kun olen ajatellut ja ääneenkin itsekseni lukenut sitä.
Ajattelin että palstakansakin voisi pohtia sitä täällä ja pohtia myös sitä millaisia viesteistämme tulisi jos ne olisivat rakkaudella kirjoitettuja ja jos rakkaus olisi saanut vaikuttaa kirjoittajaan jotenkin ennenkuin hän viestinsä kirjoittaa.
En halua keskustella kanssasi sähköpostitse, tämä foorumi on minulle se paikka missä keskustellaan.
Tärkeää ei ole että juuri sinä vastaat, vaikka sekin on hyvä vaan että yleensä ihmiset vastaavat ja pohtivat.