Mulla on joskus hyvinkin suuria pelkoja. Ennen nukkumaanmenoani pelkään että sängyn alla on joku. Jos makaan jalka peiton alta pois, pelkään että joku tarraa nilkastani tai se iskee puukolla tietämättäni. Tiedän että on turha pelätä tällaista, mutta en voi sille mitään. Joskus tulee sellainen tunne, että joku väijyy tuolla jossain pimeydessä. Jos pesen kasvoni, minun on äkkiä avattava silmäni koska muuten joku tarrautuu käsillä olkapäilleni. Pelkään älyttömästi myös myöhästymistä, myöhästymisen tunne on painajaisissanikin. Tulen ihan hysteeriseksi jos en ole ajoissa jossain...
kertokaa suurimmista peloistanne, olisi mielenkiintoista lukea!
Pelkoni...
1
166
Vastaukset
- Pelkääjä
Minäkin pelkäsin lapsena että sänkyni alla oli käärmeitä tai joku paha ihminen. Aloin pelätä muita asioita vähän yli parikymppisenä. Pelkoni alkoivat heti kun muutin yksikseni pois ahdistavast lapsuuden kodistani. (Lapsuuteni oli näin jälkeenpäin ajateltuna traumaattinen ja vanhempani omalla tavallaan epäterveitä.Lapsena tietenkään en osannut vanhempieni käytöstä ehdollistaa).
Oman elämäni aloitettuani minusta aloi tuntua että joku on nurkan takana. Olen nimittänyt sitä mustaksi ukoksi. Jouduin usein yllättävään pakokauhuun. Pelkäsin myös pimeää. Pelkäsin olla yksin. Pelkäsin "pultsarieta". Kasvoja pestessäni olen tuntenut samoin kuin sinä ja tunnen usein edeleenkin. Sain ahdistuskohtauksia. Usein menin kohtauksen aikan vaatekaapin nurkkaan istumaan. Otin yhteyttä psykiatriselle poliklinikalle. Ensiyrittämällä en saanut apua. Hoitaja tinkas puhelimessa mikä mulla on. Sanoin sille että jos tietäisin en edes soittas sinne. Sain kuitenkin vihdoin ajan lääkärille. Joka järjesti minut yksilöterapiaan. Alussa kävin seillä intensiivisesti kaksi kertaa viikossa. Vuosia en nyt niin tarkoin muista, olisiko ollut kuusi. Sitten tuli muutaman vuoden tauko. Pystyin jo kutakuinkin elämään normaalia elämää. Yhteiskunnan ulkopuolella minun ei ole koskaan kuitenkaan tarvinnut olla sairauteni vuoksi. No, muutama vuosi kului ja elämäntilanteeni meni ulkoisista seikoista johtuen erittäin ahtaalle ja tämä puhkaisi psyykkisen traumani uudelleen liikkeelle. Aloin mustamaan asioita joita en ollut ennen muistanut. Se pelotti ja hämmensi. Tunnen haamukipuja menneestä ym. Pääsin taas yksilöterapiaan, kiitos siitä kohtalolle. Nyt olen taas usemamman vuoden käynyt terapiassa. Aluksi kerran viikossa nyt harvemmin. Ajoittain syön myös lääkkeitä. Kaikista epänormaaliseta peloista olen päässyt. Nautin yksinolosta, kun ei pelota. Olen hiukan oppinut,että olen arvokas ihmisenä. Monet ongelmat olen selvittänyt. Elämä on jatkuvaa oppimista. Vielä on paljon jäljellä. Ymmärrän psyykettäni paremmin kuin ennen. Olen jonkin asteinen neurootikko. Pelkään miehiä ja seksiä joita kumpaakin kuitenkin suunnattomasti kaipaan sekä pelkään myös auktoriteettisesti käyttäytyviä ihmisiä.Pelkään myös kosketusta. Kahdehdin avoimia ihmisiä jotka luonnolisesti koskettavat toisiaan ohimennen tuntien kai sen mielyttävänä lisänä sosiaalista kanssakäymistä. Kaipaan niin helvetisti kosketusta jota pelkään yhtä helvetisti. Menen kertakaikkiaan paniikkiin kun mies tulee riittävän lähelle minua. Yritän opisekella pelkojani pois. Ongelmani ovat vielä suuria ja itken epäonnistumsitani elämässäni näiden asioiden selvittämisen suhteen. Ja itken niitä tilanteita jotka ovat olleet mahdollisuuksia opiskella jotain uutta näiden asioiden suhteen ja kuitenkin paniikki on ollut voimakkaampi kuin minä.
Kuitenkin on ihan normaaliakin naisen pelätä nykypäivinä kävellä syrjäsiä katuja pimeässä yksin. Täytyy yrittää itse löytää ero normaalin ja "epänormaalin" pelon välillä. Kun itse olen huomannut pelkoni aiheettomaksi sisältäpäin tulevaksi möröksi, jos vaikka se mustaukko vaanii oven takana. Pystyn kyllä ajattelemaan että tää on taas tätä ja käyn sitten vaikka tarkastamassa oven taustan. Nykyisin tämä on kyllä harvinaista. Ennen pönkkäsin ovia jos millä konstilla yöksi. Yhteenaikaan jopa nukuin ladattu pistooli tyynyn alla, sen vähän mitä nukuin.
Ja, uskotko miten vituttaa ajatella että kaikki tämä helvetti vain siksi että lapsuuteni asuin yllättävän vihamielisen ja arvaamattoman äidin sekä seksuaalisesti häiriintyneen isäni kanssa. Jos olisin saanut valita toisin olisin sen tehdyt. Mielestäni he pilasivat sairaudellaan lapsuuteni ja aikuisuuteni. Vihainen tai syyttävä en jaksa olla mutta surullinen olen koska elämässä olisi voinut käydä toisinkin.
Hyvää syksyä kaikille.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h452929Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062701Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv362419- 322014
Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.501918Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska151529- 321473
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1051225- 1771193
En vain unohda
Sitä miten rakastuneesti olet minua katsonut. Oliko tunteet liian suuria että niistä olisi voinut puhua.731050