hulluksiko tulossa

hätäänny. Tuohon kuvaukseesi voisi sopia sallainen ihan normaali unihäiriö (en nyt muista sen nimeä), jossa ikäänkuin keho on herännyt, mutta mieli on vielä unessa. Tuntuu pelottavalta, mutta luultavasti ei ole syytä huoleen. Voit tietenkin puhua vaikka lääkärin kanssa asiasta, jos nuo kohtaukset toistuvat usein.

Itse heräsin n. 7 vuotta sitten sängystäni kovaan kylmyyteen, sisällä oli kuin pakkasta. En voinut liikkua ja pelkäsin kuollakseni. Yritin huutaa apua mutta kurkustani tuli vain korinaa. Nousin ylös ja näin itseni makaamassa sängyssä. Näin tumman hahmon joka hehkui pimeyttä valoisaan yöhön liukuvan taloni ulkopuolella. Huusin:"mitä teet täällä!" mutta se ei vastannut, tuli vain sisään.
Pakenin jotenkin taloni katolle josta avautui näköala pihapiiriini, se oli täynnä mustia piruja jotka viettivät ryypyjuhlia, lauloivat ryyppylauluja ja repivät riemuissaan lautoja taloni seinistä. Heräsin ja vapauduin. Talossa oli 24 astetta lämmintä ja kylmyys oli hävinnyt.

Koska pelkäsin todella, sanoin ääneen:"Jumala, jos sinä olet olemassa niin auta minua!"
Sain kehotuksen, kuin voimakkaan tunteen siitä että oli otettava heti yhteyttä erääseen henkilöön koulussa jota en kunnolla tuntenut.

Meni pari tuntia ja hän vastasi Raamatunpaikoilla siitä kuinka Jeesuksen pelastava voima on kaikkea pimeyttä suurempi ja lupasi rukoilla puolestani. Seuraavana viikonloppuna hän kutsui minut jumalanpalvelukseen jossa odotin koko ajan että jotain tapahtuisi, mutta ei mitään.. Nielin silti kyyneleitä sillä tuntui koko ajan kuin pastori olisi puhunut vain minulle Jumalasta.
Kun Jumalanpalvelus päättyi olin lähdössä hiukan pettyneenä kotiin, olin odottanut että saisin rauhan tai edes jotain todellista. Pistin takkia päälle kunnes nuori pastori pysäytti minut, hymyili ja kysyi kuka olen ja mistä päin. Silloin ratkesin. Näin Jeesuksen säihkyvät kasvot ja polttavan rakkauden hänen silmissään enkä kestänyt sen edessä. Sain vain sanottua että voisiko hän rukoilla puolestani ja niin hän teki. Tuntui kuin jotain olisi lähtenyt minusta, jotain raskasta ja likaista. Lävitseni kulki kuin voimakas sähkövirta. Tuntui kuin en painaisi mitään ja voisin lentää. Pyhä Henki iski voimalla ja tuntui kuin en kestäisi sen läsnäolossa, se oli niin suurta ja yliluonnollista. Kotimatkalla itkin ja nauroin koko ajan. Jalkakäytävillä, bussipysäkillä, bussissa. Olin sellaista iloa täynnä mitä ei voi olla muualla kuin taivaassa!

Heräsin parin päivän päästä taas pakkasessa. Näin sen saman pimeyden ruumiillistuman kulkemassa asumukseeni. Nyt se ei päässyt sisään. Se paukutti ovella jonka lukot olivat jo antaneet periksi mutta jokin esti sitä tulemasta.
Ymmärsin myöhemmin että talo oli sydämeni, elämäni jonne oli vapaa pääsy tuollaisilla henkivalloilla. Nuo pimeyden voimat nauttivat siitä että saavat repiä elämääsi ja tehdä sinulle niinkuin tahtovat, orjuuttaakseen ja lopulta kadottaakseen.
Olen nyt täysin tietoinen siitä että kerran pääsen Herrani iloon sinne missä ei kyyneliä tunneta. Rakastan jokaista hetkeä minkä Jumala minulle antaa, kuinka Hän ohjaa elämääni mielenkiintoisella tavalla!

Olen ikuisesti kiitollinen Jumalalle Hänen armostaan ottaa minut omakseen tekemistäni kauheista asioista huolimatta. Niitä on paljon mutta enää niitä ei muisteta.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja usko että Jumala kutsuu sinuakin henkilökohtaisesti luokseen!