Täältäkös pitäisi löytyä keskusteluapuja?
Meillä tilanne se että yhteensä 5 lasta 2 omaa ja 3 miehen.
Miehen lapset jokatoinen vkl meillä.
Mielestäni meillä on kivaa lasten kanssa meillä,ulkoillaan,käydään uimassa touhutaan ja ollaan perheenä yhdessä.
Nyt tämän vuoden puolella olen huomannut mieheni lapsissa sellasen jutun että kun sunnutaina koittaa äidille takaisin lähtö kaikki kolme lyö liinat kiinni,"ei äitille,iskän kotona ymsyms"viimeksi keskimmäinen karkasi oven raosta rappuun,tarrasi minua jalasta kiinni ja itki sydäntä särkevästi että"lupaan olla kiltti tyttö kunhan vaan pääsen teille" aivan kaoottisia nuo tilanteet ja itselläkin pääsi itku lasten puolesta.
Lasten äiti ohjasi lapsiaan tässäkin tilanteessa tukasta repimällä ja huutamalla?
Mitä ihmettä siellä kotona tapahtuu?
Muutama muu esimerkki,
Olin lasten äidin ja muksujen kanssa kaupassa(äidillä ei autoa joten voin heittää Prismaan yms kerran kuussa) heti kun lapset ottivat askeleenkin pois kärryjen luota,äiti avasi äänihuulensa "NYT NE KARKAA"...lapset osaavat meidän kanssa kulkea hieman meistä irrallaan ovatjo kuitenkin 5 ja puoli vee sekä 7 vee,pienin keikkuu kärryissä.Äiti yleisellä paikalla repii,huutaa ja tukistaa lapsia vaikka minun ja monen muun sivustakatsojan mielestä lapset ovat kuin enkeleitä.
Lapset joutuivat olemaan joulun aikaan 2 viikkoa sisällä kun äiti ei JAKSANUT mennä ulos,lähikauppaan ja takaisin..ja lapset itki niin katkerasti sitä meillä.
Äiti on kertonut vanhemmalle tytölle että olisi paljon helpompaa että olisi vaan vanhin tytöistä olemassa,ei 2 kahta pienempää.MITEN KUKAAN ÄITI VOI LAPSELLEEN/LAPSISTAAN PUHUA NOIN.
Äidin kanssa joutuu hyvin usein olemaan helisemässä ja nyt olemmekin alkaneet miettimään
ainakin yhden lapsista vaatimista meille asumaan koska oikeasti minä ja mieheni pelkäämme mitä äiti siellä kotona,4 seinän sisällä tekee niille lapsille.
Onko kellään edes tuonnepäin tilannetta,äitipuolen hätää lasten mielen ja ruumin terveyden takia?
Meillä tilanne se että yhteensä 5 lasta 2 omaa ja 3 miehen.
Miehen lapset jokatoinen vkl meillä.
Mielestäni meillä on kivaa lasten kanssa meillä,ulkoillaan,käydään uimassa touhutaan ja ollaan perheenä yhdessä.
Nyt tämän vuoden puolella olen huomannut mieheni lapsissa sellasen jutun että kun sunnutaina koittaa äidille takaisin lähtö kaikki kolme lyö liinat kiinni,"ei äitille,iskän kotona ymsyms"viimeksi keskimmäinen karkasi oven raosta rappuun,tarrasi minua jalasta kiinni ja itki sydäntä särkevästi että"lupaan olla kiltti tyttö kunhan vaan pääsen teille" aivan kaoottisia nuo tilanteet ja itselläkin pääsi itku lasten puolesta.
Lasten äiti ohjasi lapsiaan tässäkin tilanteessa tukasta repimällä ja huutamalla?
Mitä ihmettä siellä kotona tapahtuu?
Muutama muu esimerkki,
Olin lasten äidin ja muksujen kanssa kaupassa(äidillä ei autoa joten voin heittää Prismaan yms kerran kuussa) heti kun lapset ottivat askeleenkin pois kärryjen luota,äiti avasi äänihuulensa "NYT NE KARKAA"...lapset osaavat meidän kanssa kulkea hieman meistä irrallaan ovatjo kuitenkin 5 ja puoli vee sekä 7 vee,pienin keikkuu kärryissä.Äiti yleisellä paikalla repii,huutaa ja tukistaa lapsia vaikka minun ja monen muun sivustakatsojan mielestä lapset ovat kuin enkeleitä.
Lapset joutuivat olemaan joulun aikaan 2 viikkoa sisällä kun äiti ei JAKSANUT mennä ulos,lähikauppaan ja takaisin..ja lapset itki niin katkerasti sitä meillä.
Äiti on kertonut vanhemmalle tytölle että olisi paljon helpompaa että olisi vaan vanhin tytöistä olemassa,ei 2 kahta pienempää.MITEN KUKAAN ÄITI VOI LAPSELLEEN/LAPSISTAAN PUHUA NOIN.
Äidin kanssa joutuu hyvin usein olemaan helisemässä ja nyt olemmekin alkaneet miettimään
ainakin yhden lapsista vaatimista meille asumaan koska oikeasti minä ja mieheni pelkäämme mitä äiti siellä kotona,4 seinän sisällä tekee niille lapsille.
Onko kellään edes tuonnepäin tilannetta,äitipuolen hätää lasten mielen ja ruumin terveyden takia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä mieheni ex sairastaa erästä mielenterveydellistä sairautta. Huonoina kausina ei jaksa sängystä nousta ylös vaan lapsi saa itse tulla toimeen ja olla nälässä. Hän huutaa lapselleen ja uhkaa lyödä häntä. olemme huomanneet sen meillä eron miten lapsi käyttäytyy kun äidillä on hyvä ja huono kausi. Itse olen sitä mieltä että lapsen olisi parempi olla ihmisten luona joka on mielenterveydeltään tasapainoinen. Koska lapsi kärsii tästä hyvin paljon kun on äidillä huono kausi. Kirjoitin muutama kuukausi sitten ja minut yleistettiin inhottavaksi nyksäksi
Olet todela hieno ja aikuinen ihminen
Todenäköisesti miehesi ex. on persoonalisuushäiriöinen
Mielestäni teidän tulee yritää saada lapset vähitellen teille pysyvästi , niin että äiti vaan tapaa silloin tällöin.
Se että lapsi ei tahdo mennä äitinsä luokse on todella suuri avunhuuto lapselta.
kyllä tuossa tilanteessa pitäs miehen ja sen exän keskustella jatkosta esim. että lapset ovat teillä enimmän ajan kuukaudesta.
Meilläkin oli aikanaan tälläinen tilanne...
Puolison 3 poikaa olivat alkuun joka toinen viikko meillä, joka toinen viikko äidillään. Asuttiin 4km etäisyydellä toisistamme, päiväkoti ja koulu oli puolimatkassa. Kaikki sujui hyvin, kunnes äidin taholta alkoi tulla säännöllisen epäsäännöllisesti "peruutuksia" ja tekstareita ettei voi ottaakaan poikia luokseen, häntä väsyttää ja olo ei ole ok. Pojat alkoivat olla enemmän aikaa meillä. Yksissä tuumin äidin ja poikien tapaamisia vähennettiin muutamiksi viikonlopuiksi kuukaudessa, äidin voinnin mukaan. Lapsilla toki oli alkuun kovakin ikävä äitiä ja meillä kaikilla huoli miten asiat etenee.
Joinakin viikonloppuina haettiin pojat meille äidin luota ja äidin pyynnöstä, hän itse tiedosti ettei ole hyvää seuraa lapsilleen. Äiti hakeutui itse hoitoon ja hoitojakson jälkeen hän sai pysyvän lääkityksen, jonka avulla nyt jaksaa tavata poikia pari kertaa kuussa, joskus harvemmin.
Pojat sanovatkin minua vara-äidikseen ja meidän välille on syntynyt tiivis yhteys. Pidän heitä omien lapsieni rinnalla tasavertaisina ja tarjoan heille yhtälailla "äidin syliä" ja rakkautta, josta he jäisivät paitsi, koska oma äiti ei pysty arjessa olemaan läsnä.
Pokien kannalta oli tärkeää saada arki säännölliseksi ja turvalliseksi. Meidän tilanteessa auttoi paljon se, että poikien äiti itse tiedosti, että asiat eivät ole mallillaan ja pyysi meidän apua poikien hoidon suhteen. Jaksamista ja tukemista kaikki on tietenkin vaatinut, mutta yhdessä ollaan iloisia ja onnellisia siitä, että asiat ovat lähteneet poikien kannalta näinkin hyvään suuntaan.
Olette puolisosi kanssa hyvällä tiellä, kun jaksatte pitää huolta lasten hyvinvoinnista ja oikeuksista. Kaikkea hyvää ja voimia sinulle & puolisollesi!
mielenterveysongelmia miksi lapset sitten täällä viikot ja äidillään jokatoinen vkl.. tsemppiä vaan jos haette lapsia itsellenne sossuun sossuun! ja ex puolisolle puhetta!!!
meilläkin kävi niin että nuorempi lapsi oli poissa koulusta niin paljon "vatsakipujen" takia että siitä oli tulla ihan viranomais juttu ja osaksi tulikin. nyt lapsi meillä ja pätkänvertaa ei vatsakipuja.. eli oire jostakin:( muusta ja lääkärikin totesi että on mielestä kiinni..
johtua myös erosta ja ne ex-vaimon "mielenterveysongelmat" eron tuomasta stressireaktiosta. Ja yksinjäämisestä lasten kanssa. Siinä tilanteessa ei kannate hötkyillä, eikä yhtään enempää äitiä ainakaan syyllistää ja syytellä. Eli siis lyödä lyötyä. Tukeminen kannattaa ja auttaminen, se pelko että se nyksä vie sen lapsenkin, kuten miehen saa naisen monesti romahtamaan ja sitä en kenellekään soisi.Vai?
oli jo olemassa:P