Halusin vain kertoa, että aina kummiudessa ja siinä, ettei oman kummilapsensa kanssa ole tekemissä, ei kyse ole välinpitämättömyydestä..
Itse olen sylikummina lapselle, joka on vain reilun puoli vuotta. Lapsen äiti on ystävämme, tai tarkemmin ottaen oli. Vakavasti masentunut, maanisdepressiivinen nainen, joka vaihtaa miestä kuin sukkaa, ei kolmen pienen lapsen huoltajana saa otetta elämästään. Sossun rahat ovat ihannoituja, niiden avulla eletään leveää elämää. Leveämpää kuin suurin osa työssä käyvistä ihmisistä kykenee elämään! lapsen äidillä on sekä hyviä että huonoja kausia, mutta viimeisen vuoden aikana hänen elämänsä on mennyt vain heikompaan suuntaan. Avioliitot kaatuvat, sossun rahoihin ripustaudutaan.. Toivotonta.
Kummilapseen on mahdotonta pitää yhteyttä, ellei halua useita kertoja työpäivän aikana vastata puhelimeen kuunnellen loputonta vuodatusta siitä, mikä milloinkin on huonosti jne. Tai kuljettaa häntä, autotonta naista, kummilapsen edun nimissä paikasta toiseen. Hän on nainen, joka odottaa sitoutumista ystävyyteen tiiviimmin kuin puolisotkaan sitoutuvat toisiinsa. Hän vaatii kaiken, haluaa kotona vietettyihin päiviinsä kaiken huomion. Ja kuten voi arvata, työssä käyvälle ns. normaalia elämää elävälle se ei onnistu. En voi olla toisen tukiköytenä jatkuvasti, en hukuttautua hänen ongelmiinsa.
Kummiksi lupautuessani lapsen äiti, pitkäaikainen ystäväni, oli vielä naimisissa, tosin hatarassa sellaisessa, mutta silti huomattavasti vakaampi ja tasapainoisempi. Kummilapsesta piti tulla tärkeä osa elämää, suuren rakkauden kohde pariskunnalle, jolla ei omien lasten aika ole vielä vuosiin työuran luomisen vuoksi. Nyt kummilapsemme tilanteen mahdottomuudesta johtuen joutuu tahtomattaan elämään ilman kummejaan, ja itse poden jatkuvaa syyllisyyttä. Muistaminen ei kannata, tavarat äiti kantaa kirpputorille myyntiin ja rahat eivät pysy tilillä. Neuvot ovat aika vähissä.
Pahinta on se, että lapsi on tähän täysin syytön.
Itse olen sylikummina lapselle, joka on vain reilun puoli vuotta. Lapsen äiti on ystävämme, tai tarkemmin ottaen oli. Vakavasti masentunut, maanisdepressiivinen nainen, joka vaihtaa miestä kuin sukkaa, ei kolmen pienen lapsen huoltajana saa otetta elämästään. Sossun rahat ovat ihannoituja, niiden avulla eletään leveää elämää. Leveämpää kuin suurin osa työssä käyvistä ihmisistä kykenee elämään! lapsen äidillä on sekä hyviä että huonoja kausia, mutta viimeisen vuoden aikana hänen elämänsä on mennyt vain heikompaan suuntaan. Avioliitot kaatuvat, sossun rahoihin ripustaudutaan.. Toivotonta.
Kummilapseen on mahdotonta pitää yhteyttä, ellei halua useita kertoja työpäivän aikana vastata puhelimeen kuunnellen loputonta vuodatusta siitä, mikä milloinkin on huonosti jne. Tai kuljettaa häntä, autotonta naista, kummilapsen edun nimissä paikasta toiseen. Hän on nainen, joka odottaa sitoutumista ystävyyteen tiiviimmin kuin puolisotkaan sitoutuvat toisiinsa. Hän vaatii kaiken, haluaa kotona vietettyihin päiviinsä kaiken huomion. Ja kuten voi arvata, työssä käyvälle ns. normaalia elämää elävälle se ei onnistu. En voi olla toisen tukiköytenä jatkuvasti, en hukuttautua hänen ongelmiinsa.
Kummiksi lupautuessani lapsen äiti, pitkäaikainen ystäväni, oli vielä naimisissa, tosin hatarassa sellaisessa, mutta silti huomattavasti vakaampi ja tasapainoisempi. Kummilapsesta piti tulla tärkeä osa elämää, suuren rakkauden kohde pariskunnalle, jolla ei omien lasten aika ole vielä vuosiin työuran luomisen vuoksi. Nyt kummilapsemme tilanteen mahdottomuudesta johtuen joutuu tahtomattaan elämään ilman kummejaan, ja itse poden jatkuvaa syyllisyyttä. Muistaminen ei kannata, tavarat äiti kantaa kirpputorille myyntiin ja rahat eivät pysy tilillä. Neuvot ovat aika vähissä.
Pahinta on se, että lapsi on tähän täysin syytön.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuulostaapa siltä, että äiti tarvitsee tukea ja apua enemmän kuin sitä nyt mistään saa ja enemmän kuin tavallinen taavi sitä pystyy tarjoamaan. Miten lapsen hoito sujuu, koti? Arki?
Kuulostaa siltä että lastenvalvojalla voisi olla aihetta käydä tarkistamassa tilanne. Ei siksi, että lapsi vietäisi pois, EI! vaan siksi että äiti saisi tarvitsemaansa ? tukea vanhemmuuteen.
Miten käy lapsen kun depresiivinen vaihe on päällä? Kuka huolehtii?
Lastenvalvojalle voit soittaa nimettömänä. Lapsihan tilanteeseen on syytön, mutta ei hänen noin epävakaan kuuloisessa ymopäristössä kuulu elää ja kasvaa.
lapsen isä? Onko vielä mukana kuvioissa? Voisiko hän ottaa lapsen hoitaakseen?
Eli välit rikkoutuneet, avioliitto heidän välillään purkautunut. Mies ei asu enää edes Suomessa, eidä pidä lapsiinsa yhteyttä, joten hän ei voi auttaa - vaikka varmasti haluaisi..
isä hakisi lasten huoltajuutta? Saisiko hän lapset luokseen? Tai haluaisiko? Voihan hän olla huoltaja, vaikkei Suomessa asuisikaan, jos siis haluaa ja tahtoa riittää.
Jospa kokeilisit niin, että hakisit lapsen luoksesi kyläilemään, tai veisit hänet jonnekin ja tekisitte yhdessä jotain kivaa. Se toisi lapselle turvallisuuden tunnetta, kun hakisit hänet luoksesi säännöllisesti, jos äiti siihen suostuu. Helpottaisi lapsen elämää, kun hän huomaisi, että sinä olet aikuinen, johon hän voi luottaa ja tukeutua tulevaisuudessakin.