Olen ihan täysin sitä mieltä, että mielipide abortista muokkautuu vasta sitten ihan täysin kun sen tilanteen eteen joutuu.
On niitä, jotka kovin ovat sitä mieltä, että hyväksyvät ja sallivat abortin eivätkä vastusta sitä. Kun sitten he itse tulevat tahtomattaan raskaaksi, käykin niin, että suhtautuminen aborttiin muuttuu ehdottoman kielteiseksi eivätkä itse sitä tee ja ovat siitä eteenpäin aborttia vastaan.
Sitten on heitä, jotka ovat ehdottomasti aborttia vastaan eivätkä hyväksy sitä missään tapauksessa. Voi käydäkin niin, että tulee elämässä tilanne eteen jolloin tulee tahtomattaan raskaaksi ja päätyykin raskauden keskeytykseen.
Vähän sama kuin se, että monet ovat maailman parhaimpia lastenkasvattajia siihen saakka kunnes saavat omia lapsia. Vasta sitten se oma kantti testataan.
On niitä, jotka kovin ovat sitä mieltä, että hyväksyvät ja sallivat abortin eivätkä vastusta sitä. Kun sitten he itse tulevat tahtomattaan raskaaksi, käykin niin, että suhtautuminen aborttiin muuttuu ehdottoman kielteiseksi eivätkä itse sitä tee ja ovat siitä eteenpäin aborttia vastaan.
Sitten on heitä, jotka ovat ehdottomasti aborttia vastaan eivätkä hyväksy sitä missään tapauksessa. Voi käydäkin niin, että tulee elämässä tilanne eteen jolloin tulee tahtomattaan raskaaksi ja päätyykin raskauden keskeytykseen.
Vähän sama kuin se, että monet ovat maailman parhaimpia lastenkasvattajia siihen saakka kunnes saavat omia lapsia. Vasta sitten se oma kantti testataan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kovin usein "kielteinen" tai "myönteinen" aborttikanta koetaan tarkoittavaksi sitä tekisinkö vai enkö tekisi -kysymystä. Että jos aborttia vastustaa, ei tekisi itse eikä sallisi muille, ja jos suhtautuu myönteisesti, tekisi itse vahingon sattuessa ja sallisi myös muille.
On myös monia välimuotoja. Ja ihminen on muuttuvainen... sen mitä ei omalla kohdallaan koe hyväksi ratkaisuksi, voi hyvinkin olla sitä jollekin toiselle (olkoon se raskauden jatkaminen tai keskeyttäminen), oman tuntemuksen ulottaminen koko ihmiskuntaa koskevaksi suututtaa ainakin minua aina suunnattomasti.
Mutta pointtisi tuosta ihmisen muuttumisesta, näkemysten kasvamisesta ja vaihtumisesta, ovat aivan tosia. Jokainen meistä on joskus ollut yhtä mieltä jostakin aiheesta mistä nyt ovat toista. Minäkin olin kovin aborttia vastaan varhaisteininä, kun luulin ettei ehkäisy voi pettää ja että raskaaksi tuleminen on aina tahdonalaista ja tahallista. Vähänpä tiesin. Toisessa ääripäässä tosiaan voi sitten olla se luokkakaveri (hypoteettinen toki) joka oli aihessa neutraali tai sallivalla kannalla, ja on myöhemmin tullut syystä tai toisesta näkemään kaiken elämänkipinänkin pyhänä ja koskemattomana. Kantoja on monta ja jokainen on tässä yhtä oikeassa -ja siitäkin voi tapella. Moi täällä sanoo tähänkin "olen oiekassa, muut väärässä", kun kysymys on näkemyksistä. Mutta olkoon.
***
varhaisteininä ja vähän vanhempanakin aborttiin sallivasti. Minusta mitään lasta ei vielä ollutkaan ja abortissa poistettiin vain solumöykky... kunnes heräsin ensimmäisen oman lapseni syntymän myötä siihen ajatukseen, että juuri tämän lapseni elämän olisin vienyt ja hänet tappanut, jos olisin jostakin syystä päätynyt aborttiin silloin. Ajatuksenakin karmivaa...
Eikö ole hurjaa miten täysin saman asian voi niin moni nähdä eri tavoin? Miten erilaisia me olemme, samassa maailamssa elävät yksilöt? Se ei ikinä lakkaa hämmästyttämästä minua, ja hyvä niin. Erilaisuus on rikkautta, jos minulta kysytään.
Minusta on täysin luonnollista, että ajatus halutun tai jo syntyneen lapsen menettämisestä tekee pahaa. Niin minullakin. Kyse on minun nähdäkseni juuri oista kahdesta asiasta; onko raskaus kantajalleen mieluinen asia, vai kirous, ja näkeekö raskaana oleva yksilö raskautensa syntymättömänä lapsena vai raskautena josta ajan myötä kehittyy lapsi. Ihminen joka ei halua lasta, mutta näkee kohdussaan kasvavan olennon jo ihmisyksilönä, persoonana jonka on tarkoitus olla olemassa, ei abortti ole vaihtoehtolistalla ensinkään, jos siis tuo ihminen tiedostaa oman ajattelutapansa eikä mitätöi tuntemuksiaan tarkoituksella.
On hyvä että jokainen toivottu ja haluttu lapsi on mahdollisuus saattaa maailmaan, luonnon asettamin rajoituksin. Ja minusta henkilökohtaisesti on myös hyvä että ei-toivottu raskaus on myös mahdollisuus keskeyttää ennen sen kehittymistä eteenpäin, lain sallimissa rajoissa.
Minuakin karmii ajatus siitä että lapsiani ei olisi. Toisaalta, jos olisin silloin valinnut toisin, olisi elämäni erilaista enkä tietäisi mitä menettäisin.
***
aborttiin sallivasti. Moni kaverini teki abortin 70-luvun alussa, kun tuli tämä nykyinen aborttilaki.
Omalla kohdalleni en ole koskaan voinut ajatella aborttia. En olisi koskaan voinut tehdä sellaista, vaikka todella vaikeita tilanteita on elämässäni ollut paljon.
Haluan varoittaa nuoria ja kasvattaa heitä elämän kunnioittamiseen. Minusta maamme nuorisoa pitää opettaa karttamaan avioliiton ulkopuolisia sukupuolisuhteita. Jos ne vähenisivät vähenisivät abortitkin.
karmi ajatus, että lapsiani ei olisi, vaan se, että mitä jos olisin tappanut heidät alkiovaiheessa...