Hei, miten loppuraskaudessa olevat olette kokeneet petipuuhat?
Mä olen niin "iso" ja kömpelö ja hengästyvä ja polvikipuinen ja väsynyt ja vaavi potkii koko ajan ja tunto on kadonnut alapäästä, paitsi että peräpukamat särkee ja mahahapot nousee vaakatasossa suuhun...jne. ...........you know?!
Niin, että vaikka kuinka kaipaisi läheisyyttä ja hellää toimintaa, niin mistään ei kertakaikkiaan tule mitään!! Nenäkin on koko ajan niin tukossa, että vaikka kuinka haluaisin pelkästään miehelle tuottaa mielihyvää, niin henki ei riitä, jos suussa on vähän "ruuhkaa".
Molemmille tuli viimekerrasta paha mieli, kun mikään ei tuntunut musta yhtään millekään, toisin kun mies taas tuskin pystyi itseään pidättelemään.
Mä oon alkanu syyllistämään itseäni jo koko asiasta ja koen itseni maailman epäseksikkäimmäksi ihmiseksi! Pelkään, et mulle jää joku suorituspaine nyt muhimaan aivolohkoon ja asiasta tulee vaavin syntymän jälkeen kamala ongelma.
Me ollaan aina oltu avoimia puhumaan asioista (6,5v kimpassa)ja arki on täynnä hellyydenosoituksia ilman seksiä, mutta silti asia painaa hirmuisesti mun mieltä, vaikka yhdessä "surrankin" tämänhetkistä tilannetta. Vauva on tärkein tässä vaiheessa, se on itsestään selvää, ja se ainoastaan helpottaa tilanteen hyväksymistä.
Olotila on vähän semmoinen puulla päähän lyöty, et ei täs näin pitänyt käydä. Huumorillakaan ei enää tilannetta pysty kuittaamaan, kuten vielä aikasempina raskausviikkoina.
Kuinka te muut olette käsitelleet tilannetta? Tunnetteko syyllisyyttä tms?
Miten luulette parisuhteen tulevaisuudessa seksuaalisesti muuttuvan, vai muuttuuko?
Ihan rakentavaa ja asiallista keskustelua toivon aiheesta!
Mä olen niin "iso" ja kömpelö ja hengästyvä ja polvikipuinen ja väsynyt ja vaavi potkii koko ajan ja tunto on kadonnut alapäästä, paitsi että peräpukamat särkee ja mahahapot nousee vaakatasossa suuhun...jne. ...........you know?!
Niin, että vaikka kuinka kaipaisi läheisyyttä ja hellää toimintaa, niin mistään ei kertakaikkiaan tule mitään!! Nenäkin on koko ajan niin tukossa, että vaikka kuinka haluaisin pelkästään miehelle tuottaa mielihyvää, niin henki ei riitä, jos suussa on vähän "ruuhkaa".
Molemmille tuli viimekerrasta paha mieli, kun mikään ei tuntunut musta yhtään millekään, toisin kun mies taas tuskin pystyi itseään pidättelemään.
Mä oon alkanu syyllistämään itseäni jo koko asiasta ja koen itseni maailman epäseksikkäimmäksi ihmiseksi! Pelkään, et mulle jää joku suorituspaine nyt muhimaan aivolohkoon ja asiasta tulee vaavin syntymän jälkeen kamala ongelma.
Me ollaan aina oltu avoimia puhumaan asioista (6,5v kimpassa)ja arki on täynnä hellyydenosoituksia ilman seksiä, mutta silti asia painaa hirmuisesti mun mieltä, vaikka yhdessä "surrankin" tämänhetkistä tilannetta. Vauva on tärkein tässä vaiheessa, se on itsestään selvää, ja se ainoastaan helpottaa tilanteen hyväksymistä.
Olotila on vähän semmoinen puulla päähän lyöty, et ei täs näin pitänyt käydä. Huumorillakaan ei enää tilannetta pysty kuittaamaan, kuten vielä aikasempina raskausviikkoina.
Kuinka te muut olette käsitelleet tilannetta? Tunnetteko syyllisyyttä tms?
Miten luulette parisuhteen tulevaisuudessa seksuaalisesti muuttuvan, vai muuttuuko?
Ihan rakentavaa ja asiallista keskustelua toivon aiheesta!
Vastaukset 6
Vanhimmat
On se hyvä lukea muidenkin mietteitä kyseisestä asiasta. Itselläni alkoi raskausviikko 35 ja seksin suhteen ollut jo useamman viikon hiljaista. Viimeksi ei tuntunut kovin mukavalta vaan oli jopa hieman kivuliasta. Myöskään nuo akrobaattiset asennot ei oikein suju. Taitaa olla niin, että nyt ollaan loppu aika ilman. Eräs kaverini lohdutti minua ja sanoi,että ole tyytyväinen että saat olla rauhassa. Kai se tästä sitten vauvan syntymän jälkeen taas normalisoituu. Toivotaan ainakin niin:)
Jos seksi ei suju niin olkaa vaan lähekkäin ja halikaa toisianne. Läheisyyttä ei kannata unohtaa, on se niin tärkeää. Oletko koittanut hyväillä miestäsi käsilläsi? En tietenkään tarkoita että aina tarvisi olla ajattelemassa pelkkää miehen haluja ja tarpeita mutta meillä mies on onnesta soikeana koko viikon jos hän saa minulta hyväilyä kädellä. Itse en halua suuhuni mitään mitä en voi syödä, koko ajatus kuvottaa minua olin raskaana tai en, siksi tämä käsi hyväily sopii meille paremmin.
Meillä tehdään näitä juttuja vähän vastavuoroisesti eli jos hyväilen miestäni käsillä, hän tekee minulle niskahieronnan. Kuulostaa ehkä vähän hassulta mutta me olemme aika tietoisesti pitäneet näitä juttuja yllä. Aina ei huvita mutta jos edes silloin tällöin tekee mukavaa toiselle niin siitä tulee hyvä mieli itsellekkin.
sitä saamatta. mies pelkää että satuttaa vauvaa tai mua.. vaik on kuin luettu aiheesta niin ei siitä täs tilas mitään tule.
ja nyt 35 vkolla ooon jo niin punkero ja huonosti liikkuva että ihan hyvä ettei onnistukaan... pari vkoa sitten olin viel eri mieltä..
mut me ollaan sylikkäin ja lähekkäin paljo ja pussaillaan, mies puhuu vauvalle ja mulle ihanasti ja sekin on seksuaalista läheisyyttä ja aivan ihanaa!
ei kumpikaan katsota jäävämme mistään paitsi.
meillä se kyllä menee niin vaikka mahaa on tosi paljon eikä se tosta enää kasvakkaan niin meille kylki asento on ollu se mikä on toiminut tai takaa päin vaan lyllertäen..onhan olo kun norsulla mut mitä sitten ei tästä ainakaan ihan heti laihduta...:Dja kyllä ukotkin sen tajuaa vaikka välillä omaavat sen putkiaivotuksen...meillä sama vaikka vajaa vuoden ollaan seurusteltu että kaikesta mieltä painavasta on puhuttava.meillä seksiä oon ollut koko raskauden ajan 4-6 kertaa viikossa ja jos vaan ei ole ollut mieltä ni sit ollaan oltu ilman..(kuulun näihin odottajiin kun seksi maistuis yön päivän kanssa).se että tunkaan kaikkuun kesken jääkiekkopelin ja peitän näkymän sängystä tv:seen ei kommenttia isosta olemuksestani ole tullut.ihan vaan lähellä olo on parempaa kun seksi se kyöhnääminen toisessa kiinni korvaa meillä aika ajoin.en minäkään niin siitä seksistä ole paljonkaan irti saanu mut kerkeehän sitä odotuksen jälkeen taas nauttimaan...eihän tässä edes enää kauan mene..sullakaan..onhan niitä päiviä kun peiliin katsominenkin oksettaa,mut tätähän tää on mieliala heittää suunnasta toiseen.
Ei vanhat kuviot maita oikein täälläkään, olo on paksu möhkö eikä liikkuminen toimi tai tunnu erityisen hyvältä. Halut on minullakin kyllä kasvaneet raskauden aikana sfääreihin, mutta kyllähän meillä on jo näitä korvaavia menettelyjä alettu soveltaa ahkerasti... miehelle on minusta helppo keksiä kaikenlaista vaihtoehtoistakin, pelkästään käsinkin saa asioita tehtyä.. tai rintojen avulla jne. Tosin jos on varustus kovin arkana, niin se osasto täytynee jättää sikseen. Meillä baby-oil sai noilta osin kuitenkin ihan uusia käyttöulottuvuuksia eikä ainakaan toistaiseksi ole narinaa kuulunut. ;)
Synnytyksen jälkeinen elämä minua huolettaa enemmän, ja alkaen oman seksuaalisuuteni vuoksi. Jos välilihat leikellään tai tulee pahoja repeämiä, niin palaako tuntoni ja pystynkö enää nauttimaan seksistä lainkaan kuten ennen? Hmmmm...
No hyvä, etten ole yksin pohdintojeni kanssa!
Meillä onneksi tuo läheisyyspuoli on kunnossa ja mies on ymmärtäväinen. Toki hänkin arastelee kanssani, kun on toi vaavi melko keskeisellä paikalla tällä hetkellä.
Hierontaöljy on ollu aina kovassa käytössä ja suihkussakin ihan vakiona pesemme toisemme jne. Onneksi nämä asiat eivät ole muuttuneet raskauden aikana.
Itselläni vaan oli epärealistiset kuvitelmat fyysisistä raskauden tuomista rajoitteista, mitkä puolestaan vaikuttavat henkiseen hyvinvointiin!
Kun ensimmäisiä kertoja yöllä kyljeltä toiselle kääntyminenkin alkoi olla kivuliasta ja työn takana, niin kyllä totuus iski melko rankasti päin kasvoja!!
Kaikkeen sitä näköjään naisen kroppa ja parisuhde joutuu venymään! Kun tällaisista asioista yhdessä selviää, niin ei ihme, että moni kokee parisuhteen entistäkin antoisammaksi! Näin ainakin toivon!
-alkuperäinen-