Ei minulla ole muuta ajatusta, kuin että kai se ilmastonmuutos tekee joskus tehtävänsä, tosin tällä meiningillä kun pakasteolosuhteissa jo viileät fenno-ugrit listivät toisiaan (ja sitten puhutaan vielä kiihkomielisistä kuumien maiden asukkaista...) Huh, jos Suomeen tulee näillä käytöstavoilla varustetulle barbaarikansalle kuumat säät ja meitä olisi vaikka 30 milj. suomalaista enemmän, oijoijoi...
Luonnonhenget taitaa olla vähän synkeitä täällä, eikö se Irlantikin ole ihan pohjoisessa, vaan ei ole niin murheellisten laulujen maa. Vaan eksotiikkaa täällä tietysti riittää. Vaan olisi kiva asua jossain kivassa paikassa, missä on kohtuulliset kustannukset ja ystävälliset yhteisölliset ihmiset ja ihan asialliset koulut ja sivistys.
Australia? kaukana... Amerikka? isot kontrastit eri yhteiskuntaluokilla, ulospäin vaikuttaa aika yksipuoliselta politiikka...
Englanti? ...ehkei siellä ole niin sumuista kuin puhutaan, sehän on keski-eurooppalaisten mielipide, suomalaisittain siellä on varmaan ihan ok sää.
Espanja, Portugali? miten lasten koulut.. Etelä-Ranska?? Onko siellä asuvia? Viihdyttekö? Hollanti? hmmm, se kieli..
Tanska? miten suomalaiset viihtyy? Lähellä vaan kuitenkin jo heleämpää? Tasa-arvosta ei tarvitsisi niin luopua, pohjoismainen meininki? Joutuuko Ruotsissa vielä tituleeratuksi finn-jäveliksi, tai ainakin lapset??
Missä ihana kiva paikka missä suomalainen pieni perhe viihtyisi hyvin? Ettei tarvitse näivettyä täällä Suomessa.
Vai rakas Suomeni, olisiko täällä vielä jossain ihanassa niemen notkossa se Onnellisten ihmisten kylä?? missä on oikeasti kiva eikä nurkkakuntaista asua...
Missä on niin kiva yhteishenki, ettei Suomen muut ankeat jutut sitten haittaakaan, riittää se kiva asuinseutu, hyvät naapurit, opiskelumahdollisuudet lapsille, puhdas luonto ja puhdas luomuruoka, oma kotikieli......Porvoo? Hämeenlinna? vai muutanko saamelaisten alueelle Lappiin, jos siellä kivat yhteydet koko kalotilla.
Ihminen aina etsii sitä itselleen suotuisaa olosuhdetta, ja jos sen omasta kotimaastaan löytäisi, olisi kiva. Jos ei, on lähdettävä muualle, kun sen tiedän että on pelkkää pelottelua kun sanotaan Laps' Suomen ällös...
Luonnonhenget taitaa olla vähän synkeitä täällä, eikö se Irlantikin ole ihan pohjoisessa, vaan ei ole niin murheellisten laulujen maa. Vaan eksotiikkaa täällä tietysti riittää. Vaan olisi kiva asua jossain kivassa paikassa, missä on kohtuulliset kustannukset ja ystävälliset yhteisölliset ihmiset ja ihan asialliset koulut ja sivistys.
Australia? kaukana... Amerikka? isot kontrastit eri yhteiskuntaluokilla, ulospäin vaikuttaa aika yksipuoliselta politiikka...
Englanti? ...ehkei siellä ole niin sumuista kuin puhutaan, sehän on keski-eurooppalaisten mielipide, suomalaisittain siellä on varmaan ihan ok sää.
Espanja, Portugali? miten lasten koulut.. Etelä-Ranska?? Onko siellä asuvia? Viihdyttekö? Hollanti? hmmm, se kieli..
Tanska? miten suomalaiset viihtyy? Lähellä vaan kuitenkin jo heleämpää? Tasa-arvosta ei tarvitsisi niin luopua, pohjoismainen meininki? Joutuuko Ruotsissa vielä tituleeratuksi finn-jäveliksi, tai ainakin lapset??
Missä ihana kiva paikka missä suomalainen pieni perhe viihtyisi hyvin? Ettei tarvitse näivettyä täällä Suomessa.
Vai rakas Suomeni, olisiko täällä vielä jossain ihanassa niemen notkossa se Onnellisten ihmisten kylä?? missä on oikeasti kiva eikä nurkkakuntaista asua...
Missä on niin kiva yhteishenki, ettei Suomen muut ankeat jutut sitten haittaakaan, riittää se kiva asuinseutu, hyvät naapurit, opiskelumahdollisuudet lapsille, puhdas luonto ja puhdas luomuruoka, oma kotikieli......Porvoo? Hämeenlinna? vai muutanko saamelaisten alueelle Lappiin, jos siellä kivat yhteydet koko kalotilla.
Ihminen aina etsii sitä itselleen suotuisaa olosuhdetta, ja jos sen omasta kotimaastaan löytäisi, olisi kiva. Jos ei, on lähdettävä muualle, kun sen tiedän että on pelkkää pelottelua kun sanotaan Laps' Suomen ällös...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Suomalaisen alemmuuskompleksin ylistys.
Hei!
Hyvän aloituksen olit pistänyt. Ensiksi täytyy sanoa, että maailma on pienentynyt valtavasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Itse pidän yhteyttä Skypen ja Messengerin välityksellä kavereihini päivittäin. Kieltä olen oppinut valtavasti ja osaan sitä jo paljon paremmin, kuin mm. englantia. Keskustelut kulkevat omalla painollaan, ja sanat tulevat automaattisesti mieleen. Ihmiset ovat tosi mukavia ja jokapuolella on kuppiloita tai baareja, jonne voi mennä. Kuppiloissa ja baareissa voi purkaa sydäntään baarimikoille ja muille asiakkaille asiallisesti keskustelemalla, ja heiltä saa yllättävän paljon tukea. Luulen, että lähden opiskelemaan jatkotutkintoa tai toista tutkintoa espanjalaiseen yliopistoon, kunhan saan ensiksi DI-paperit ulos Suomesta. Kotimaataan ei tarvitse kokonaan hylätä, kun voi hakea töihin suomalaisiin yrityksiin (esim. Metso, metsäbotnia jne.). Espanjantaitoisia insinöörejä Suomi tulee tarvitsemaan yhä enemmän, koska useat Latinalaisen-Amerikan maat kehittyvät vauhdilla (kehitysmaa-hitaasti kehittyvä talous-kehittynyt talous-->suuri merkitys tulevaisuudessa teknillisillä aloilla)
Parasta on kuitenkin päästä kokeilemaan kuinka siivet kantavat ja minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa (suvaitsevaisuus ja kielitaito). Vaikka ulkomailta muuttaisi Suomeen takaisin, niin kyseessä ei ole enää sama henkilö vaan huomattavasti avarakatseisempi ja kokeneempi persoona.
Ihana kuulla positiivisia viestejä ja kommentteja. Usein suomalaiset tuntuu olevan niin nyreissään kun on meitä jotka kaipaa avarampaan heleämpään ja rennompaan...
kaipaan muualle. Länsi- ja Etelä-Eurooppaan ;)
Tuli oltua kolmisenkymmentä vuotta pois Suomesta ja nyt vuoden täällä oleskeltuani on tosiaan ikävä pois! Kyllä on sanottava että olemme juroa ja kateellista kansaa.Ketään ei kiinnosta mitä olemme tehneet ja saaneet aikaiseksi "ulkona" ja naapureita ei tunne jos ei itse "työnny" juttusille,,se hyvän päivän toivotuskin on vieras rappukäytävässä ,jos ei tunne naapuriaan jne.Ja samassa työpaikassa ,joka laittoi ulos, ei arvosteta kokemusta ja syrjitään taka-alalle.Että se siitä ja pian pois!
Huh huh, tosi rankkaa! Tuossa edellisesstä viestiketjussa puhutaan samoista asoista.
Niin, en tosiaan tiedä mikä tässä maassa mättää. Ihmiset ei halua olla sosiaalisia. Ne ei halua välittää toisista, se on turhaa hössäämistä. Ne ei vaan halua tuntea naapureitaan, kauheaa. Ajattele asut seinäkkäin jonkun kanssa josta et tiedä mitään...
Vaan todella pahinta on se että jos ei pian lähde takaisin vielä tuoreilla voimilla, voi käydä niinkuin itselläni että kun tulee täällä elettyä elämää ja vaikka tietää että ihan todella ja oikeasti Suomi on kuin pahaa unta, ei vain ole voimia lähteä kun elämä täällä näännyttää. Ilman lapsia voi vielä lähteä tyhjän päälle ja hakea työtä ja asuntoa, vaan lasten kanssa pitäisi kaikki olla valmiina. Tai tietysti jos on säästössä rahaa. Saksassa tuntuu että kaikki on helppoa, ystävät auttava, ja jotenkin kaikki vaan järjestyy. Vaan nyt siitä on aikaa, pitäisi kai jättää lapset vanhalle mummolle, lähteä vaan työtä hakemaan, ja sitten lapset sinne mukaan. Kerään voimia...:)
olivat varusteina omalle "matkalle" lähtiessäni.
Tosin mies oli jo muutaman kuukauden puhjustamassa
alkuun pääsyä.
Siitä on aikaa jo lähes neljäkymmentä vuotta.
Jossakin vaiheessa, noin viidentoista vuoden
jälkeen iski se niin tyypillinen suomalainen
tauti "koti-ikävä", ja seurauksena oli muutto
Suomeen.
Se onkin ollut kallein potemani sairaus tähän
kypsään ikään ehtiessäni.
Tosin sairaus parani suhteellisen lyhyessä ajassa,
ja pääsin taas lähtemään, rakkaitten suomalaisten
sanoin, "sinne mistä olin tullutkin".
Aina voi aloittaa alusta, uskoo vain itseensä ja tekee.
Lapset sopeutuvat ihmeen nopeasti uusiin olosuhteisiin
ja kielenkin oppiminen käy aikuista helpommin.
Olet oikeassa, Saksa on hyvä maa asua.
päästä tällä kertaa lähtemään ilman sitä pohjustusta... Eli ainoana aikuisen, siksi mietin marssijärjestystä. Lapsia en voi jättää tänne, ei mitään mahdollisuutta, koulu pitää olla 11v:lle valmiina ja Kindergarten nuorimmalle. Ja joku Bleibe, mieluiten kuitenkin jo se asunto. No ne vielä onnistuu järkkäämään varmaan, asuntoja voi nykyään kuitenkin alustavasti tutkailla netistä, 80-luvulla oli ihan eri meininki, vaan silloin ei ollut lapsiakaan. Vaan homma kaatuu jos ei ole sitä rahoitusta ja varmaa tuloa siis työtä. Se onkin se suurin hyppy. Jos joku kiva Oma vielä sattuisi asumaan lähistöllä...
Kyllä nyt alkaa tosi voimakkaasti tuntumaan siltä että tuhlaan elämäni täällä, on sentään vain yksi elämä ja takoitus olis varmaan että on edes jotenkin kivaa. Lapsetkin on onnellisempia kun äiti on tyytyväinen elämäänsä ja valintoihinsa.
tarkoitus on päästä kokemaan kivaa, olet joron jäljillä. Kyllä siirtolaisena olo on enimmäkseen kovaa työtä ja huolta. Harvoin on kivaa.
Ihan vaan tavallista elämää. Minulla oli kyllä hurjan kivaa 80-luvulla etelä-Saksassa pienenä perheenä. Heleää, valoisaa. Toki arki on kaikkialla työtä, vaan omalla kohdallani jotenkin tykkään, kun se arki on muualla kuin kotomaassa, se on jotenkin helpompi sietää, kun on vähän erilaista ja uutta. Ja ennenkaikkea ei ole 9 kk sitä rospuuttokeliä, sitten sen kuuman kesän voisi olla jo Pohjolassa. Mutta parasta aikaa mielestäni on piiitkä lämmin syksy ja ihana kukkiva piiitkä kevät.
Vieraassa kulttuurissa on aina niin paljon uutta opittavaa ja nähtävää. Silloin oli vaan karmeaa niiden oleskelulupien kanssa, huh huh &huh. Suomi ei silloin vielä kuulunut EU:hun. Ja Suomen markat kun vaihtoi DM:ksi siinä tuli monasti itku, kun ne hävisi niin olemattomiin.
Tietysti kaikki vesi- ja lämmityskustannukset tuntui hurjalta ja koko asunnon vuokraamis/vaihtamisruljanssi on huomattavasti hankalampoi kuin Suomessa, jossa systeemit on ehkä enemmän standardia.
Siitä huolimatta, summa summarum, kun arki asettuu, se ei vaan ole niin hurjan rankka kuin Suomessa. Juuri tämän päivän Hesarissa eräs kirjoittaa, että Suomessa on oma pieni koti, paljon työtä ja vähän sosiaalista kanssakäymistä, pitkä talvi, lyhyt kesä, vaan Helsingin seudulla talvi on vain märkä ja todella pimeä. Se on henkisesti raskasta ja kuluttavaa. Pimeällä ylös ja pimeällä takaisin. Päivänvaloa näet tv:stä kun kuvataan lämpimämpiä maita.. Aina kevättalvella kaikki flunssat, virukset kulkutautiepidemiat lapsiperheessä. Ihmiset on väsyneitä eivätkä pahemmin viitsi des puhua kenenkään kanssa. Netti on ystävä.